Ootteko koskaan koittaneet iteksenne nauraa ääneen, kun on ollut oikein ahdistava olo? On hemmetin vaikeaa aluksi pystyä nauramaan, kun ahdistaa, mut pakottamalla se onnistuu, jatkaa vaan nauramisen yrittämistä, vaikka mielessä hakkaa ajatus, että emmä jaksa/pysty.
Nauruhan tunnetusti tuo paremman olon, ainakin hetkellisesti. Ja jo pelkkä hymyileminen tutkitusti nostaa mielialaa.
Ite olen muutaman kerran koittanut pahana ahdistushetkenä pakottaa itteni nauramaan ääneen mahdollisimman vapautuneesti, ja kyllä siitä on ainakin hetkeksi tullut parempi olo :-)
Nauruhan tunnetusti tuo paremman olon, ainakin hetkellisesti. Ja jo pelkkä hymyileminen tutkitusti nostaa mielialaa.
Ite olen muutaman kerran koittanut pahana ahdistushetkenä pakottaa itteni nauramaan ääneen mahdollisimman vapautuneesti, ja kyllä siitä on ainakin hetkeksi tullut parempi olo :-)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse nauran alitajuisesti aina ahdistuneena. Kai se parantaa oloa.
Olen luullut, että tuo itsensä pakottaminen nauramaan on joku hulluuden huipentuma, mutta hienoa huomata olleensa väärässä tai jo en väärässä, niin en ole kumminkaan ainoa!
Itse kaivan kaikkein synkimpinä hetkinä koneelta Salakuunneltua-sivuston ja ei tarvitse aina edes pakottaa itseään nauramaan.
Erittyykö nauraessa jotain piristävää tököttiä aivoissa vai mikäköhän siinä on...
Nauraessa vapautuu aivoista endorfiinia, kehon omaa morfiinia, joka tuottaa mielihyvää ja estää tasaisen ja yksitoikkoisen kivun tuntemuksen, mutta eivät terävää kipua.
"Elämä on tuskaa. Endorfiinit vähentävät tuskaa" :-)