paniikki kotona

Mulle on ainakin henk.koht. "kivempaa", että kohtaus tulee kotona, kun tulee aina hirveä väsymys kohtauksen jälkeen. Rentoudun, vedän syvään henkeä ja ajattelen jotain muuta. Saatan hermostuksissani kävellä, mutta kuitenkin rauhallisesti ympyrää. Tuijotan yleensä itseäni peilistä ja hoen, ettei mitään hätää. Ja sitten pyrin käymään nukkumaan kohtauksen jälkeen (tai jo sen aikana) ja sitten tunnin-puolentoista päästä herätessäni tuntuu jo paremmalta.

mullekin tulee tosi usein juuri yksinollessa kohtaus. Ei tarvii mitää aihettakaan, kun huomaa, että aha kohtaus tuloillaan. Ekax yritän kans rauhotella itteeni ja myös mä kävelen ympyrää keittiön pöydän ympäri. Jos sitten ei mikään auta, ni sitte nappaan puolikkaan rauhottavan. Mutta kyllä se "peikko" väijyy tuolla yleisilläkin paikoilla. Ei muuta kun tsemppiä sulle!

oli vaikeeta ihan joka paikassa ja sittenhän se meni nin pahaksi,että jämähdin kotiin, en uskaltanut mennä mihinkään, mutta en uskaltanut olla kotonakaan, varsinkaan yksin. Ja nukkumaan meno peloitti, siillä kohtaus iski usein öisin, meni kaikki ihan sekasin ja kaiken tän lisäksi/vuoksi vielä masennuin ja aattelin, että nyt sekoan lopullisesti, ei maittanu ruoka, huimas, halusin vaan olla ja maata ja itkeä ja laihduin, mutta sitten päätin, että nyt apua ja äkkiä, mun on aateltava mun lapsiakin ja itsekin olin vielä nuori. "viimesillä voimillani" menin hakeen apua ja niin se vaan pikkuhiljaa nousu lähti käyntiin.
Toivon sydämestäni, että jos jollain on jo niin pahana paniikki ettei kotoa uskalla mihkään mennä, niin hae oikeesti apu, sillä sitä on!

kans oli ongelma nuo kotona tulevat kohtaukset. Useinhan siinä piti ottaa rauhoittavaa tai lähteä jonkun luo. Silloin kun oireet on ollu pahimmillaan niin en pystyny olemaan yksin kotona,kodista tuli tavallaan vihollinen. Olikin pitkiä aikoja että majailin joko isän tai äidin luona tai sitten niin että joku oli luonani sillä varsinki illat oli pahimpia. Tietyllä tapaahan se oli pakenemista mutta siinä tilanteessa en voinu muuta. Kun sitten huomaa selviänsä kohtauksesta yksin ollessa niin toki se kasvattaa luottamusta itseensä vaikka ainahan ne kohtaukset on yhtä pelottavia.. Mulle terapeutti ehdotti että vois luoda mielikuvan tilanteesta jossa on kokenu olonsa turvalliseksi ja sitten paniikin hetkellä käyttäis sitä,menis mielessään sinne paikkaan. En kylläkään ite oo sitä kunnolla testannu mutta jotakin se voi auttaakin.. On myös sanottu että kohtausta ei sais estää ettei sitä sitten ala pelkäämään vielä enemmän(kun sitähän huomaa et kas,tästähän selviääkin hengissä!)mutta eihän se ole aina mahdollista. Ei kait siinä tilanteessa auta muu kuin yrittää rauhoitella itseään ja ottaa tarvittaessa murusen rauhoittavaa lääkettä.

tulevat suurimmaksi osaksi kotona, kun olen yksin. Nykyään mennyt jo siihenkin, että tulee kohtauksia myös kaupassa... Sen vuoksi menenkin aina kaverille, tai pyydän jonkun tueksi kauppareissulle.
Tää vaan on huono kun näitä tulee näin öisin... Ei ole ketään! Eikä lääkkeetkään auta!