Mikä on ihanin tunne? Ilo, rakkaus, unelman täyttyminen... vai ihanko joku muu?
Entäs kurjin tunne? Ikävä, suru, kipu, pelko...
Itseanalyysia hiukkasen :D
Entäs kurjin tunne? Ikävä, suru, kipu, pelko...
Itseanalyysia hiukkasen :D
Ihanin ja kurjin tunne
niisku-myy46
32977
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ihanin tunne on lapsen syntymä. Silloin todella tunsin saaneeni elämässäni jotain aikaiseksi.
Kurjin tunne on äitini kuolema.
tosiaan.
Mitäpä tähän muuta voi sanoa...
näiden tapahtumien kautta?
Isäksi tuleminen muuttaa elämää. Ihanaan suuntaan, mutta entä menetys? Miten tuollaisesta voi päästä yli?
Synnytit lapsen katos vaan. Meillä muija hoiti sen ja minä vaan kattelin.
..kuulemma ihmisillä melko paljon. Minulla kesti 4 vuotta saada asia käsiteltyä. Sen jälkeen sain jonkinasteisen levollisuuden ja rauhan.
Itselläni vielä vanhemmat elossa ja olen siitä todella onnellinen. Toisaalta sitten taas surutyökin edessä. Jos ei sitten itse kupsahda ennen heitä. On se vaan onni, ettei tiedä asioita etukäteen...
Surutyö on rankkaa. Jonkunlainen käsitys siitä on minullakin; elävän leskellä ;) ja mikä pahinta, se on tehtävä yksin. Kukaan ei voi ottaa siitä pientä palastakaan pois.
koulussa. Sinulta on jäänyt koulut kesken, kun et osaa lukea etkä kirjoittaa.
Eihän siitä öllut kyse, vaan tompan synnytyksestä. olen sentän kaynut 22 vuota appukoulua.
Ihanin tunne on rakkaus/jonkun ison asian toteutuminen. Kurjin tunne on ehkä epäonnistuminen.
...sisään nielty kiukku saamastani kohtelusta ryhmässäni , joka siis tuntui ikävältä ja se paras tunne oli kun toisen yksikön työkaveri soitti ja halusi muuten vain tietää mitä mulle kuuluu (sai urakalla räkyttää kiukkunsa ulos).
Jotenkin ei nyt löydy ajatusta elämän ihanimmalle ja pahimmalle...sorry!
Sitä se elämä on. Mutta huomenna on taatusti jo parempi päivä :) Pidetään yhdessä peukkuja, että näin käy :D
oikein hervoton naurukohtaus ja pidemmällä jaksolla ihastuminen/rakkaus - siinä parhaat.
Kaikki mikä "kalvaa" ihmistä sisältäpäin on kurjaa.
Epäselvät asiat, sellaiset jutut, joita ei osaa ratkaista, on ainakin sellaisia energiasyöppöjä, ettei arvaiskaan.
tuohon yhdyn.
ny pakosta vähän matkimaan Tomppaa,mut mulla olis just nuo samat...Poikien syntymä..
Kurjinta ja kamalinta oli äidin kuolema..:(
..ei tunnu yhtään pahalta. Ollaan sitten ainakin samaa mieltä tästä, se empaattisuus sit taas...
me siitä empaattisuudestakin vielä päästään yhteisymmärrykseen..usko pois vaan..;)
...jokin uskon asia?
no jollain lailla...Mä yritän käännyttää sua uskomaan..:DD
kestää noin suuren surun?
Niiden vuoksi on ollut pakko jaksaa...Ehkä olen liikaakin mennyt sen varjolla eteenpäin.Välillä tuntuu,että se surun käsittely jäi,sillä niin voimakas oli tuo ajatus,että lapset tarvitsevat minua ja on pakko pysyä tolpillaan...
minä myös toivon samaa, mutta melko toivottomalta se tuntuu. Ehkä kuitenkin aivan pieni...siis todella pikkuriikkinen...viime vuosina olen huomannut tunteneeni myötätuntoa joitakin ihmisiä kohtaan. Ehkä se voisi olla alku kohti jonkinlaista vähäistä empaattisuutta.
liittyy ikävä, joka ei ole mikään kiva tunne. Hui...
Äitiys on onnellinen tunne. Juniorit eivät ehkä koe asiaa samalla tavalla jatkuvasti; mamma marmattaa ja marmattaa...sekö rakkautta ;/
Hyviä tunteita ovat myös onnistumisen ilo. Tuossa aikaisemmin hehkutin jo onnea, kun sain eräitä tekstejäni erääseen kirjasarjaan :) Tuntuu aika kivalta :D
Ihaninta on rakastaa - ja saada vastarakkautta. Aurinko paistaa molemmilta puolilta.....
Kurjinta on tajuta, kuinka särkyvä ja yksinäinen kuitenkin loppupeleissä on. Sekä henkisesti että fyysisesti.
rakkaus:sen antaminen ja saaminen,
sehän on kahden kauppa,ilman välikäsiä:)
jos se häviää elämästä jää tyhjyys.ihminen on kun tsombi.kulkee ilman päämäärää;(
Morkkis
-Toivoo kuolevansa, ihaninta sillä hetkellä.
-Huomaa ettei se toteudukkaan on kaameinta.
no ainoa keino on elää morkkiksen kanssa.
kyllä ne morkkikset häviää kun aikaa kuluu:)
rakkauden kohde vain voi olla muuttuvainen. Minun mielestäni ainut "kestävä" rakkaus on äidin ja lapsen välillä. Se on kuin betonia :)
Pakko kait se on kun en sitte kuollutkaan...?
Häviää se ajan kanssa kiitos vaan, tai hankkii vaikkapa uuden jos entinen ei häivy. Kraaaks...
on erikseen.ja mielestäni kaikista tärkeintä rakkautta;)
mutta tarkoitin kyllä tällä nainen-mies suhdetta;)
se ihanin tunne on, kun omat "teinit" antavat positiivista palautetta - äippä sä olet tosi nasta tyyppi! Ja halaavat kiitokseksi. Tuntee onnistuneensa vanhempana.
"Aikuisen naisen" tunteista taitaa olla se rakastuminen - ihanin - ei kyllä ole ollut tunnetta valovuosiin, mutta kai se vielä joskus mummona iskee - toivossa on hyvä elellä sanoi lapamato.
Kurjin epävarmuus ihmissuhtesssa - sen kanssa vaikea elää...
sitä arkista hyvää oloa, se kun on välillä ollut hukassa. Kun voit vaan istua aloillasi ja sisällä tuntuu lämpimältä, hymyilevältä. Se eufoorinen rakastuminen on jotenkin niin lähellä kuuhulluutta ja kaikkea muuta extreemeä, etten kaipaa juuri nyt pätkääkään.
Kurjin tunne on epätoivo. Kun tunnet ettei elämäsi ole hallinnassasi.