Tein juuri netistä löytämäni beckin masennus testin tulos oli 40 pistettä. Lääkityksenäni on cipralexit ja opamoxit. Perjantaina pitäisi mennä ensimmäisen kerran terapiaan. Olo on tuntunut melko normaalilta koko viikon. Viikonloppuna riitelin ystäväni kanssa ja tänään yritin sopia. Häntä ei kuitenkaan kiinnosta tehdä sovintoa, vaikka pyysin häneltä anteeksi. Se sai taas mielialan romahtamaan rajusti. Tuli yhtäkkiä mieli ottaa purkillinen opamoxeja kerralla. Nyt täytyy vain jaksaa taistella etten sitä tekisi. Jokainen päivä on oma taistonsa.
Ihailen ihmisiä, jotka ovat masennuksesta selvinneet. Toivottavasti joskus itsekkin pääsisi tästä yli, että voisi jatkaa elämää taas normaalisti. Vaikeaksi kaiken tekee se ettei ole enää ystäviä joille voisi puhua. :´(
Ihailen ihmisiä, jotka ovat masennuksesta selvinneet. Toivottavasti joskus itsekkin pääsisi tästä yli, että voisi jatkaa elämää taas normaalisti. Vaikeaksi kaiken tekee se ettei ole enää ystäviä joille voisi puhua. :´(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et sinä niihin opamoxeihin kuole.
Niin että ei niihin kyllä kuole, nukkuu vaan kolme päivää. Ihmettelen kylläkin, että miten rakko kesti, kun en muista käyneeni vessassa...
kauan syönyt cipralexia ja opamoxia? ja millä annostuksilla? minulla samat lääkkeet.
Vähän päälle kuukauden olen nyt cipralexeja popsinut. Eivät minulla auttaneet ahdistukseen yhtään. Exäni sanoi, että olen kyllä ollut tasapainoisempi, mutta ahdistus kohtaukset eivät hävinneet. Ja lisäksi tuli unettomuus viime viikolla. Opamoxit aloitin maanantaina ja ne ovat ainakin nukkumaan auttaneet. Saa nyt nähdä miten ahdistuksen kanssa on. Tänään on ainakin taas vaihteeksi ihan hyvä olo! :)
Minä olen kanssa reilut puolitoista vuotta taistellut masennukseni kanssa joka tosin vaihtelee tosi paljon.
Minulle on tapahtunut rankkoja asioita ja en ole niistä yli päässyt,en ole psykologilla käynyt ja en syö mitään lääkkeitä.
Aikoinani jouduin enemmän kuin rankásti pettymään psykiatrian puoleen ja nyt on kynnys aika korkea mennä apua hakemaan.
Minulla on sama tilanne meni hyvän ystävän kanssa välit poikki ja sekin ahdistaa,mut ei voi mitään.
Ei ole voimia sopia hänen kanssaan,varsinkin kun syy ei ole minun.
Minun puolesta hän saa elää omaa elämää ja minä omaa.
Mene sinä ihmeeessä terapiaan voi olla hyväkin juttu sinulle.
Ja älä liikaa mieti sitä et kaverin kanssa meni välit poikki,anna ajan kulua kyl se siitä.