9kk:n ikäisen poikamme kummit eivät ole pitäneet mitään yhteyttä, kummi ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin. En todellakaan tiedä, olisinko jotenkin loukannut tai onko jotain sattunut, aivan omituista!! Täytyy varmaan mennä kotiovelle kolkuttelemaan, kun samassa kaupungissa kerran asutaan. Voiko kummeja muuten vaihtaa...?
Kummi katkaisi välit
selmis
91531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aika läpinäkyvää härnää, eikö aihe olekin jo käsitelty!
9 kuinen lapsi ja etsitään kuumeisesti kummia..juupa juu.........
Kummin velvollisuushan on opettaa lapselle uskoa ja huolehtia lapsesta, jos vanhemmat vaikka kuolevat. Harva kummin ottaja on kuitenkaan himouskovainen ja harva kummi todellisuudessa mitään uskoa lapselle opettaa.
Mihin siis kummia tarvit, lahjojako ostamaan joka joulu-, juhannus-, nimi- ym.päivinä? Ei se ole kummin velvollisuus, ei ainakaan pitäisi, siis jos ei nykyinen kummi kelpaa niin mihin sitä uutta tarvit?
Mun kummeja on äidin pikkuserkku ex-miehensä kans ja isän sisko ex-miehensä (kuollut) kans. Edelliset ei edes tiedä olevansa kummejani, jälkimmäiset on "kadonneet" jo vuosikymmeniä sitten. Eipä ole ollut ikäväkään. Äidin pikkuserkku on kyllä tosi kiva, että olen äidilleni "luvannut", että hänen kuoltuaan kerron pikkuserkulle totuuden kummiudesta. Velvollisuuksiahan hänellä ei enää tässä iässä ole, kun itse olen aikuinen.
Mietippä asiaa lapsen kannalta... joku kysyy että ketä sun kummit on ja miten he sua muistaa tai miten pitää yhteyttä ??!!! Veljeni kummi oli tuollainen ettei muistanut millään tavalla ja hän oli aina vähän allapäin kun minun (isosiskon) kummit lähettivät korttia ja muuta sellaista... mistä ihmeestä sulle tuli pelkästään lahjanosto mieleen kummista ??? en tajuu...
ja vielä, että MITEN NE MUISTAA SUA? Siis mitä ne ostaa sulle?
Oli minullakin kummit. En vaan nähnyt niitä enään 10 ikävuoden jälkeen. Ei todellakaan jäänyt mitään mielipahaa, johtuen ehkä siitä, että kenelläkään tutuillamme tai kevareillani ei ollut koskaan jutunaiheena kummit tai miten ne muistaa. Kummiutta on ainakin meidän perheessä käsitelty vain ristiäisiin liittyvänä roolituksena.
Ja nyt kun omani syntyy, aion asian hänelle kertoa niin kuin on, eli meillä kummit on vain osa ristiäis-toimitusta (kaikki muu tulee extrana). Tietää sitten vastata, jos joku ajattelematon tämän päivän kummiboomiin hurahtanut äiti asiaa kysyy. Onneksi ei löydy lähipiiristä kuin täysijärkisiä mamuja, joilla ei ole tarvetta syyllistää muita, vaan vain halua nauttia äitiydestään.
toiset lapset... nehän juttelee millon mitäkin... tai vaikka sukulaiset.. kuka vaan !!
toivottavasti sä et ole kenenkään kummi !! jos sulle hänen muistaminen on vain OSTAMISTA !!
Älä tee päätöksiä jos ei ole varmaa tietoa.
Meidän lapsilla on yritys,
kun yksi henkilö ei ollut maksanut laskuja,
ei vastannut puheluun, ei kirjeisiin,
katkaisivat yrityksen sähköisen toiminnan.
Onneksi sanoivat minulle,
huusin ja haukuin heidän,
kun yhteys ei pahemmin kustanna mitään,
ei ole järkevä eikä oikeuskaan katkaista.
puolen vuoden kuluttua asiakas kertoi,
hän oli ollut kolarissa,
viikon tajuttomana ja yli kuulauden sängyssä.
kaikki meni kolarissa, ja kotikin oli 4000 km päässä,
hän oli joutunut kolariin Espanjassa.
Että näin tapahtuu harvoin,
mutta syitä voi olla monia.
Oletko ehkä jotenkin loukkaannut häntä.
Onko hän yksinäinen ja hiljainen,
ei ehkä halua häiritä sinun kiireitäsi,
tietysti puhelimeen pitäisi vastailla.
Voi hänkin olla matkoilla,
en minäkään ulkomailla vastaile,
muuta kuin sieltä ostettuun puhelinkortin puheluihin.
Olin tuolloin ehkä 20 v. en muista tarkkaan. Tuo ystävä oli lähes oman äitini ikäinen. Tutustuttiin koiraleirillä, missä äitini ei ollut mukana. Täti asui naapuriteltassa omine koirineen, oli vähän varaäitinä mulle. 10 vuotta vähintään pidettiin yhteyttä. Yhtäkkiä kirjettä ei tullut, ei tullut, ei tullut. Ei vastannut mitään. Koiralehdestä luin muistokirjoituksen: ystävä oli kuollut auto-onnettomuudessa Kyproksella. Kehtasikin.