On onni olla uskovien joukossa

...

Teuvo-veli kirjoitti:

...

Kyllä seuroissa on mukava
Kyllä se on kallis asia olla uskomassa.
Vaikka tietää että epäilyksiäkin on aina mutta kyllä kun saa illalla aina iltarukouksen lukea 11 vuotiaalle tytölle ja häneltä pyytää synnit anteeksi ja hänelle kans synnit saarnata anteeksi.
On se mukava alkaa nukkumaan.
Mieheni ei enää jaksa olla uskomassa .han on vuosia sitten kieltänyt uskonsa ja mutta meillä on kohokohta joka kesä päästä koko perheellä suviseuroihin ja maakunnallisiin,

kilvoitellaan kirjoitti:

Kyllä seuroissa on mukava
Kyllä se on kallis asia olla uskomassa.
Vaikka tietää että epäilyksiäkin on aina mutta kyllä kun saa illalla aina iltarukouksen lukea 11 vuotiaalle tytölle ja häneltä pyytää synnit anteeksi ja hänelle kans synnit saarnata anteeksi.
On se mukava alkaa nukkumaan.
Mieheni ei enää jaksa olla uskomassa .han on vuosia sitten kieltänyt uskonsa ja mutta meillä on kohokohta joka kesä päästä koko perheellä suviseuroihin ja maakunnallisiin,

...miehen työn. Tuo vaatii uskallusta. Kaikenlainen yksilöitymisprosessi on velvoittava asia. Se on harvinainen, koska tarvitsee olla rohkea.

"Suurten kirkkokuntien sen kummemmin kuin pienempien henkisten liikkeittenkään jäsenet eivät koskaan vapaudu lapsen kengistään halutessaan totella".. Onhan se kovin herttaista, mutta se ei johda vapautumiseen. Siksi Jeesuskin sanoi jotenkin tähän tapaan, ellei ole vihannut läheisiä ihmisiä ja omaa elämäänsä, ei voi olla hänen opetuslapsensa. "Käärmeen on kohottauduttava jokaisessa sielussa(kuten Aatamissa), jotta muutoksen salaisuus ja vastakohtien yhdistyminen voisi toteutua." "Ellette käänny ja tule kuin lapset, ette voi päästä Taivasten valtakuntaan." "Ellei ihminen synny uudestaan, ei hän näe Jumalan valtakuntaa".

Sinulla "veljinesi" on ensimmäinen askel ottamatta. Yritätte yhtyä jumalaan, vaikka ette ole sanoneet mainittavissa määrin ensin "ei" jumalalle. Vaikkakin aina sanoessamme "minä", erottaudumme ympäröivästä mailmasta ja siten myös Jumalasta(ykseys). syntihän on eriämistä.

Tässä Jeesuksen opetuksessa on kyse ihmisenä olemisen perusmallista, kiertoliikkestä: Jumala - maailma - Jumala. Sovitus - uhma - sovitus. Ykseys - polaarisuus(kaksinaisuus, erot) - ykseys. Jos ei tunnusta tätä liikehdintää omaan elämäänsä kuuluvaksi, ei voi tuntea Jeesuksen opetustakaan.

Niin todellakin, .."ellette käänny ja tule kuin lapset, ette pääse Taivasten valtakuntaan." Kaikki ihmiset ovat lapsena siellä, koska pienet lapset eivät erota itseään ja ympäröivää maailmaa toisistaan. Lapsethan käyttävät itsestään monesti kutsuma nimeään. Sanovat esim. "Kalle onkii", "Maija pukee nukkea", kun itse tekevät niin. Näin he ovat jotenkin erottamattomasti yhtä ympäristönsä kanssa. Jos he sanoisivat, kuten aikuiset: "minä ongin" tai "minä puen nuken" olisi se erottautumista; minä vastaan ei-minä. Ihmisen minä on rajaava toiminto. Se palvelee minän ja ei-minän erottautumista, ja alkaa ilmetä ihmisessä uhmaiässä.

Tuhlaapojan esimerkkiä käyttääkseni paluu kotiin tapahtuu, kun jälleen yhdistämme erotetun. Tai kuten Jeesus sanoi ristillä: "minä ja Isä olemme(jälleen) yhtä", Aatamin erottautumisen jälkeen.

geo kirjoitti:

...miehen työn. Tuo vaatii uskallusta. Kaikenlainen yksilöitymisprosessi on velvoittava asia. Se on harvinainen, koska tarvitsee olla rohkea.

"Suurten kirkkokuntien sen kummemmin kuin pienempien henkisten liikkeittenkään jäsenet eivät koskaan vapaudu lapsen kengistään halutessaan totella".. Onhan se kovin herttaista, mutta se ei johda vapautumiseen. Siksi Jeesuskin sanoi jotenkin tähän tapaan, ellei ole vihannut läheisiä ihmisiä ja omaa elämäänsä, ei voi olla hänen opetuslapsensa. "Käärmeen on kohottauduttava jokaisessa sielussa(kuten Aatamissa), jotta muutoksen salaisuus ja vastakohtien yhdistyminen voisi toteutua." "Ellette käänny ja tule kuin lapset, ette voi päästä Taivasten valtakuntaan." "Ellei ihminen synny uudestaan, ei hän näe Jumalan valtakuntaa".

Sinulla "veljinesi" on ensimmäinen askel ottamatta. Yritätte yhtyä jumalaan, vaikka ette ole sanoneet mainittavissa määrin ensin "ei" jumalalle. Vaikkakin aina sanoessamme "minä", erottaudumme ympäröivästä mailmasta ja siten myös Jumalasta(ykseys). syntihän on eriämistä.

Tässä Jeesuksen opetuksessa on kyse ihmisenä olemisen perusmallista, kiertoliikkestä: Jumala - maailma - Jumala. Sovitus - uhma - sovitus. Ykseys - polaarisuus(kaksinaisuus, erot) - ykseys. Jos ei tunnusta tätä liikehdintää omaan elämäänsä kuuluvaksi, ei voi tuntea Jeesuksen opetustakaan.

Niin todellakin, .."ellette käänny ja tule kuin lapset, ette pääse Taivasten valtakuntaan." Kaikki ihmiset ovat lapsena siellä, koska pienet lapset eivät erota itseään ja ympäröivää maailmaa toisistaan. Lapsethan käyttävät itsestään monesti kutsuma nimeään. Sanovat esim. "Kalle onkii", "Maija pukee nukkea", kun itse tekevät niin. Näin he ovat jotenkin erottamattomasti yhtä ympäristönsä kanssa. Jos he sanoisivat, kuten aikuiset: "minä ongin" tai "minä puen nuken" olisi se erottautumista; minä vastaan ei-minä. Ihmisen minä on rajaava toiminto. Se palvelee minän ja ei-minän erottautumista, ja alkaa ilmetä ihmisessä uhmaiässä.

Tuhlaapojan esimerkkiä käyttääkseni paluu kotiin tapahtuu, kun jälleen yhdistämme erotetun. Tai kuten Jeesus sanoi ristillä: "minä ja Isä olemme(jälleen) yhtä", Aatamin erottautumisen jälkeen.

Olis hyvä muistaa, että mikä tässä elämässä on tärkein asia.