Ja miten pitkään olitte yhdessä?
Ihmetyttää kun toisilla tuntuu kestävän iät ajat vaikka itellä meni vain muutama viikko. Tietty välillä tulee jotain haikeita muistoja, mut ei kummempia masentumisia
Ihmetyttää kun toisilla tuntuu kestävän iät ajat vaikka itellä meni vain muutama viikko. Tietty välillä tulee jotain haikeita muistoja, mut ei kummempia masentumisia
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oon tykänny nyt yhestä jätkästä jo pari vuotta.
Kuukausia sitten meillä oli yksi ihana yö. Mutta seuraavana päivänä häntä ei sitten kiinnostanutkaan toisin kuin minua.
Että ei mikään maailman pisin "suhde"..
jooh ei todellakaan...
Vieläkin tän jätkän huolisin vaikka se teki aika törkeet.Että en oo päässy yli enkä varmaan ikinä pääsekkä.....tuntuu vaan edelleen siltä.Mä en tajua ei mua kiinnosta muut vaan se yksi ja ainut.Mä oon kyl varmaan jotenki häiriintynyt?? Siis ku ei mulla oo -mitäään- mahdollisuuksia saada sitä jätkää "itelleni"...
Itse olin jätkän kanssa yhdessä varmaan joku 2vuotta tai vähän alle... Siit on nyt kulunu noin 4vuotta, enkä ole vieläkään täysin päässyt yli siitä
Kun "elämäni rakkaus" jätti minut ajattelin että en enää voi elää tai ainakaan kenenkään muun kanssa... noh, tämä tunne kesti pari päivää ja olin taas entistä ehompi ja uudet kujeet kiikarissa.
Kai se riippuu luonteesta, jotkut jää sängyn nurkkaan mököttämään ja jotkut lähtee uusiin seikkailuihin...
Kun "elämäni rakkaus" jätti minut ajattelin että en enää voi elää tai ainakaan kenenkään muun kanssa... noh, tämä tunne kesti pari päivää ja olin taas entistä ehompi ja uudet kujeet kiikarissa.
Kai se riippuu luonteesta, jotkut jää sängyn nurkkaan mököttämään ja jotkut lähtee uusiin seikkailuihin...
Seurustelin kolme vuotta ja suhde muuttui ajan myötä niin vaikeaksi, että oli pakko luovuttaa. Suhteeseen liittyi sekä henkistä, että fyysistä väkivaltaa. Niistä asioista en ole vieläkään toipunut kokonaan (suhteen loppumisesta on n.10kk ja olen aloittanut jo uuden suhteen), itse ihmisestä toivuin kylläkin suhteellisen nopeasti. Onneksi nykyiseni on todella ymmärtäväinen ja hellä :)
Oltiin yhdessä 3kk 1vko.. Eron jälkee meni viikko itkiessä, mut sit tuntu jo paremmalta. Nyt kuitenki tullu taas kaikki kauniit muistot mieleen, eikä tästä pääse yli.. se oli kuitenki ainut ketä oon rakastanu, siis ensirakkaus. Kunnitoitan kyllä niitä hetkiä mitä oli, ja ehkä joskus tulevaisuudessa saan kokea ne uudestaan.
Jätkillä taitaa olla helpompaa tuo ylipääseminen.. tää mun jätkä oli eka kyllä aivan murtunu, vaikka se oliki se joka jätti.. mut ei se sit kauaa sitä murehtinu, ehkä viikon. Hassua, mut rakkaus ei ole kuollut..
Mulla oli kaveri harrastuksen kautta. Sitten se alko tuntemaan jotain mua kohtaan ja mullakin syttyi jotain sitä kohtaan. Ei kuitenkaan koskaan oltu yhdessä. Salattiin vaan tunteemme. Mä en usko että se tiesi että mä pidin siitä myös, jonka takia se ei uskaltanut tehdä aloitetta. Mua taas kalvoi oma itseluottamukseni. Niinpä meiltä katkes kontakti toisiimme ja unohdin hänet vasta kolmen vuoden kuluttua. Tänä vuonna siis pääsin hänestä yli.
Tajusin jotain sellaista että en usko enään rakkauteen.
Mä oon sit ilmeisesti sun ihmetyksen kohde.. mä vaan en osaa päästää irti ja jatkaa elämää jos oon kunnolla rakastanu ja pettyny..
Must tuntu et mulla oli ihan täydellisin suhde ja sit tosta vaan jätkä jätti ja sano ettei vaan just jaksa mitään.. joskus aina luulin et kyllä se tästä.. mut nyt siitä erosta on jo jotain 2kk ja vieläkin joskus itken.. eka kuukausi oli aika kamala, välillä pari päivää olin 'vahva' ja luulin et tästä se taas lähtee, mut vieläkin tulee välillä sellasia 'kohtauksia' et itkettää ja kauhee ikävä ja katkeruus iskee.. kun sitä vaan ei voi olla miettimättä sitä kaikkee ihanaa ja muistamatta omaa pettymystä, kun mä ootin siltä suhteelta niin paljon enemmän.. on ne nyt jo vähentyny ja menee ihan hyvin.. en mä oikeestaan missään vaiheessa ollu masentunu, oli vaan kauhee ikävä ja oli tuskaa olla yksin kun oli jo tottunu ja halus et toinen oli lähellä ja välitti.. kaikki ois ehkä ollu helpompaa jos oisin voinu suuttua jostain hänelle, mut mistä mä mitään kauheeta vihaa olisin saanu kun enhän mä voi mitään jos toista ei enää kiinnostakaan.. oltiin yhessä joku reilu 2kk..
kesti 5 vuotta päästä yli..yhdessä oltiin 6-7 vuotta...oli mun ensirakkaus...vieläkin välillä syytän itseäni...kun ajattelen sitä ja olen masentunut.
Eiköhän se oo siitä kiinni kuinka kauan on ollut yhdessä ja se kuinka paljon on rakastanut/välittänyt toisesta!!Ja kuinka kiintynyt on toiseen ja jos on paljon hyviä muistoja!!Eli kyllähän sitä varmaan parissa viikossa selviää jos ei toisesta ole välittänyt!!Itellä menisi varmaan vuoden verran.Olen kihloissa ja seurusteltu jo pian 3 vuotta..Et se niin riippuu mistä roikkuu.Eli jos 2 viikossa selviää niin tuskinpa sellaisella suhteella olisi ollut tulevaisuutta!!
se vie KAUAN! Itseltäni on mennyt jo kuukausi toipua erään kundin aiheuttamista arvista sydämmessäni...! Enkä vieläkään ole päässyt siitä yli! Me oltiin vain muutama kuukaus yhes, mut mä rakastuin heti! Niinhän kundikin sanoi rakastavan sa mua... Ja paskat! Se petti mua monen monta kertaa, ja pelkästä rakkaudesta annoin anteeksi! Mutta kun sitä vain jatkui...En enää kestänyt...
Bänxit tuli... =( Vielä tänäänkin itken itseni uneen tuota jätkää ikävöiden... Toipuminen kestää... Mutta on muistettava, ettei maailma síihen kaadu! (vaikka siltä tuntuukin) Onneksi on ystäviä, jotka nostavat takaisin jaloilleen... Sattui mitä sattui!