ja suruissani täällä.
Kulta, missä olet?
Olen ihan ikävissäni
131983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kankea....
Täällä, mutta en uskalla enää näyttäytyä, koska hylkäsit minut!
...luulin vaan ettet ole oikeasti kiinnostunut minusta ja päätin tyytyä kohtalooni=(
Rakastaen ja ikävöiden nainen läheltä/menneestä
...Luulo on kuin vesi, joka saammuttaa tai jäädyttää tunteet.
Halusin olla auringonpaiste, joka saa sydämen sulamaan, ja poistaa varjot ympäriltään.
Suuri annos aurinkoa ei ole hyvaksi, joten vesi ja kyyneleet huuhtovat murheet.
Luulitko tosiaan, ettei aurinkoa ole olemassa? Kuivaa kyyneleesi, ja tule pois kohtalosi kolosta niin aurinkokin paistaa.
Tiedäthän, että ihmisellä on ikävä toisen luo, mutta se onkin jo toinen kohtalo...?
Eikö me voitais? Hetkiä ihania toisillemme soitais? Eikö me voitais olla lähemmin niinku tiiviisti...vaikka ihan joka päivä? Eikö me voitais? En koskaan menis pois luotais *hymy*
Kun vaan tietäisit nämä ajatukseni, uneni, kaikkeni...
Mun tunteet ei ole sammuneet....kasvaneet vaan kun olet ollut "poissa" vaikkakin koko ajan...päivieni joka hetki täysin läsnä.
RAKASTAN SUA!!!
Olet aurinkoni, lämpöni...sun kanssas on niin hyvä olla. Ollut alusta asti...turvallinen, hyvä, kotoisa ja onnellinen.
Ei kait se kohtalo ohjannut sua jo toisen syliin?
En kai kestäisi sellaista nähdä kun nytkin tämä rakkaus ja ikävä on ihan mahoton siedettäväksi...kohta sen tietävät kaikki kuinka sinua rakastan...sen näkee jo päältäkin päin että ajatukset ovat ihan jossain muualla...siellä sinun luonasi.
Leijun pilvissä ja etsin sitä aurinkoasi, sen lähettämää sädettä muodossa katseen sinun silmiesi.
MUN ON PÄÄSTÄVÄ SUN ´LIKELLE´!!! (pohojalaisittain)
Taidan olla riippuvainen sun seurasta....oot ku joku huume mulle. Vieroitusoireet ovat kovat. Haluan nähdä sut, pitää nähdä sut, puhua, olla lähekkäin ja halata...ja....ja...ja vaikka mitä.
Tähdet kiertävät ja kuu paistaa. Kuu oli ihan valkoinen, ja tahdoit se kokonaan maistaa. Vaan kun tuli yö, niin kuu pimeni, auringon kääntäessä katseensa pois. Vaihdoit aurinkosi kuuhun, joka ei anna koskaan lämmintä sädettään sinulle. Aurinkoon tie on pitkä ja helteinen. Kuu on lähellä, mutta matkalla sinne ei koskaan ole lämmin olla. Aurinkoa ei koskaan saavuta kuun varjossa. Ja sinähän tiesit sen! Kun olit hiljaa vierelläni, niin aurinko hymyili ja antoi lämpönsä hiljaa hehkuttaa sydäntäsi.
Tiesin tunteesi, vaikka olin hiljaa! Aurinkoa ei voi ottaa, vaan se antaa säteensä sitä kaipaavalle.
Miksi pilasit kaiken kurkottamalla kelmeää kuuta? Kuu kiertää auringon kaukaa, koska se ei valoa kestä. Riippuvainen kyllä olet auringosta, mutta nyt aurinko on mennyt pilveen, ja antaa kuun varjon neuvoa tietäsi pimeässä.
Käänsin välillemme ukkospilven, jotta saat olla uuden kuun valossa. Kukaan ei taida poistaa pilveä väliltämme? Salama iskee, jos kuu tulee lähelle.
Lähtiessäsi rikoit aivan liika. Silta olisi pitänyt purkaa, eikä särkeä, mikäli tie on suljettu väliaikaisesti. Vaan sinä halusit sen räjäyttää! Halusit näyttää mahtisi räjäyttämällä kaiken, ja sitten häivyit. Lähdit yksin, etkä edes katsonut taaksesi, kun räjäytit sillan väliltämme. Et uskaltanut katsoa. Olimme sen yhdessä raskaasti rakentaneet! Ei elämämme taida riittää uuden sillan rakentamiseen?
Eri asia lienee, jos jossakin olisi valmiiksi rakennettu silta, mutta voimani eivät riitä enää etsimiseen. Korvat soivat vieläkin räjäytyksen jäljiltä. Erästä entistä siltaa lähestyin, mutta sekin johti tyhjyyteen...! Siispä rannalla istun ja katselen auringon laskua. Kyyneleistä heijastuvat sateenkaaren värit, enkä halua avata silmiäni, koska sateenkaarikin silloin häviää.
Ps. Käytä miel. samaa nimim. koko viestiketjun ajan.
että vastakohtaisuudet täydentävät toisiaan? Eikö aurinko ja kuu ole juuri sitä? Kumpi oli kuu kumpi aurinko? Sinä olit aurinkoni...kai minä olen se Q.
Tässä kylmässä kolossani yhä värjöttelen, en ulos päästä voi ellei säteet auringon rakkauden lämpöä lämmintä soi.
Minä siis yhä toivon ja odotan, että kohtaan sinut aurinkoni...rakkaimman. En ulos päästä voi ennenkuin säteinä auringon nousee jälleen aamunkoi.
Sinua ikävöin, aina rakastin ja rakastan yhä edelleen! Vaikka jätitkin kaipaileen.
Älä kylmäksi, kelmeäksi syyttele jollet itsekään lämpöäsi antaa kykene.
Sillä annoithan sinäkin vain pienen hetken, sydämiimme salaa teimme retken.
Matkani jatkuu vieläkin, mutta sinä lähdit ja unohdit...minä sinut menetin...
Tämä pimeys ja kylmyys mitä jäljellä on saa sukeaksi. Olen ilman sinua niin onneton.
Jos vain pienen hetken...uuden saisin, sua hellin käsin hoivaisin, sinua koko sydämelläni rakastaisin.
Sanotha ettei vielä liian myöhäistä ois, mutta jos asia on niin ilman sua tahdon vain mennä pois.
Ei sitten enään mieltä tässä, rakkaudettomassa ja tyhjässä elämässä.
Anna minulle mahdollisuus uusi, niin suudelmilla rakkailla ja hellimmillä suljen suusi...
*vieno hymy*
Muistan, muistan, ei ystäväni saakaan olla samanlainen kuin minä. Ystävä laittaa sillan toisen puutteiden yli. Vain itserakkaat pitävät kaltaisistaan ystävistä.
Kolossasi ei aurinko paista. Halusit kääntäää minulle selkäsi, ja menit koloosi. Ei aurinko sinne paista. Tiesithän sen!
"Sinua ikävöin, aina rakastin ja rakastan yhä edelleen! Vaikka jätitkin kaipaileen". Samat sanat. Kirjoitit kai ne vamiiksi puolestani.
En ole unohtanut. Odotan vaan, milloin planeettamme kohtaavat uudelleen...tai sitten odotan turhaan. Elämäni karttaa ei näe eteenpäin.
Kirjoituksessasi paljon tuttua...?
En selkääni kääntää halunnut, en tarkoituksella satuttanut tai sitä kaunista tuhonnut. Minun oli pakko painua pimeään kolooni, surkeaan yksinäiseen olooni. Minun piti jäähdytellä siellä loukossa, piilossa sinulta...kaikilta.
Jos olisin jäänyt valoon, olisi ylikuumeneminen johtanut tuhoon. Sillä täällä on nämä maan juuret jotka tiukasti pitää otteessaan, ne repii hiuksistani, käsistäni, jaloistani. Jos ote heltiäisi, ne saattaisi raapasta mukaan sinutkin.
Sitä en sinulle halua. Rakastan sinua niin paljon, ilman sua on sisin lohduton. En voi muuta kuin toivoa ja rukoilla, että annat asian edetä omalla painolla.
Aurinkoosi haluan, sen lämpöisiä rakkaudentäyteisiä säteitä maistamaan. Sua hellästi rakastamaan.
Sinne lämpimään sinun luoksesi, tiedäthän sen, kaiken tekisin vuoksesi. Voi rakas aurinkoni älä karkaa luotani, jaksa hetki odottaa, olen valmis juuret maan hiljaa katkomaan...
Kirjoituksessani tuttua lie, johtunee siitä et kohtalo puuttui elämiimme, antoi koskettaa kerran, hunajaa huulilta maistaa...rakastaa toisiamme. Tai siis en tiedä tunsitko sinä niin, mut sinä sait mut lentämään pilviin taivaisiin...
Rakastuin...RAKASTAN...SINUA JA VAIN SINUA! EN JUURIA MAAN HALUA! OLEN LAPSI AURINGON, ILMAN SINUA...VALOA, LÄMPÖÄ sen, on tieni tyhjä ja yksinäinen
Nimimerkkini vaihtuu mut sama ihminen olen. Aloitan ehkäpä uuden ketjun jossain vaiheessa, mut itsesi kyllä tunnistat!
Kuumuutesi tuttua oli. Jäädyttelysi kolossa oli ymmärrettävää. Mutta RIKOIT liikaa lähtiessäsi luotani pois!
Tietysti rakastin sinua! Sanoiksi en sitä vaan osannut pukea, mutta tiesit sen. Rakkaus on sanaton!
Olen tyhjä!
PS. kirjoita jokin sana, missä sinun kaikki nimikirjaimesi esiintyy. (tunnistanko sinut?)
itsekseni
tänään kyllä ajattelin näyttäytyä :o)