Eurooppalainen auto - jo pelkästään sen kuuleminen saa useimmalta suupielet nykimään. Väkisinkin nykiminen alkaa muuttua nauruksi kun taas kerran saa kuulla kuinka loistava se auto on vaikka sitä nyt huolloissa tarviikin kuukauden välein käyttää. Merkkiuskollisuus ei ole enää se juttu sillä eurooppalaiset autonvalmistajat torpedoivat ainakin omien tuotteidensa osalta sen alas tekemällä mitä sattuu ja vielä vasemmalla kädellä. Nykyään yleisimmät lausahdukset missä mainitaan eurooppalainen automerkki kuuluvat tähän tyyliin: Ei enään koskaan Opelia, Saatanan Fordin paska, Mikä vittu näitä VW:n/SEAT:n/AUDI:n/SKODAN paskoja riivaa. Ranskalaisia ja Italialaisia tässä on turha edes mainita sillä kaikki varmaan tietävät niiden surullisen kuuluisan "laadun".
Jo suunniteluvaiheessa eurooppalainen menee metsään. Markkinoille tuotavat luomukset ovat niin muotoilullisesti kuin teknisesti jo vanhentuneita. Ja kun typeryksiä jotka näitä laitoksia ostaa tuntuu riittävän niin miksi tuhlata aikaa ja rahaa kehittääkseen jotain uutta ja mullistavaa. Sinänsä hyvä tapa koska kaikenhan voi kopioida japanilaisilta merkeiltä aikanaan. Mutta eipä osoita suurta arvostusta ostajia kohtaan, valitettavasti.
Pieniin käyvät eurooppalaisten edut markkinoilla, varsinkin kun samaan rahaan saa monikerroin luotettavamman, varustellumman sekä tyylikkäämmän japanilaisen auton. Japanilaisten tekniset ratkaisut ovat valovuosia edellä eurooppalaisia kilpailijoitaan ja syy on pelkästään se että japanissa osataan tehdä laite joka toimii. Eurooppalaiset ovat kautta aikojen esitelleet hienoja ominaisuuksia erikoismalleissaan mutta eipä niitä ole näkynyt sarjatuotannossa. Se kertoo paljon tietotaidosta tuotteen loppuun asti jatkuvan kehittelyn suhteen. Ei osata tehdä mitään kunnolla, valitettavasti.
Ympäri maailman on tiedossa että kautta aikain Toyota, Honda sekä Mazda on luotettavimpia autoja ja myöskin suosituimpia omissa luokissaan. Testit kertovat korutonta kertomaa, lukuunottamatta Suomen kodintekniikka-lehtiä TM ja TL. Hassua sinänsä että täällä jossa auton luotettavuus on tärkeintä, testeissä pärjää eläke-ikäisten toimittajien omat suosikit, perusteena "laadun tuntu". Ei voi käsittää miten tehottomat, hinaajamaiset ja muutenkin ylihinnoitellut saksanseisojat ja muut euroopanihmeet voivat voittaa. Lukevatko nämä autoalan "ammattilaiset" koskaan ulkomaisia arvosteluja saatikka ajavat edes näitä autoja? Vai miten voi olla näin käsittämättömiä mielipide-eroja? Ihmettelen.
Jokainen laittaa rahansa mihin lystää mutta idioottimaista on se että puolustellaan omia typeriä hankintoja haukkumalla perusteettomasti muita. Eurooppalaisen auton omistajalla meinaan tuskin on perusteita haukkua muita kuin itseään, auton luotettavuus vastaa lähinnä kymmenen vuotta vanhempaa ja kolme kertaa enemmän ajettua japanilaista autoa sekä ajettavuus tuo mieleen lähinnä maansiirtokoneen. Hintaero on kuitenkin aika pieni. Eikö olekin kumma juttu ?
Paras ajaa perille :)
Jo suunniteluvaiheessa eurooppalainen menee metsään. Markkinoille tuotavat luomukset ovat niin muotoilullisesti kuin teknisesti jo vanhentuneita. Ja kun typeryksiä jotka näitä laitoksia ostaa tuntuu riittävän niin miksi tuhlata aikaa ja rahaa kehittääkseen jotain uutta ja mullistavaa. Sinänsä hyvä tapa koska kaikenhan voi kopioida japanilaisilta merkeiltä aikanaan. Mutta eipä osoita suurta arvostusta ostajia kohtaan, valitettavasti.
Pieniin käyvät eurooppalaisten edut markkinoilla, varsinkin kun samaan rahaan saa monikerroin luotettavamman, varustellumman sekä tyylikkäämmän japanilaisen auton. Japanilaisten tekniset ratkaisut ovat valovuosia edellä eurooppalaisia kilpailijoitaan ja syy on pelkästään se että japanissa osataan tehdä laite joka toimii. Eurooppalaiset ovat kautta aikojen esitelleet hienoja ominaisuuksia erikoismalleissaan mutta eipä niitä ole näkynyt sarjatuotannossa. Se kertoo paljon tietotaidosta tuotteen loppuun asti jatkuvan kehittelyn suhteen. Ei osata tehdä mitään kunnolla, valitettavasti.
Ympäri maailman on tiedossa että kautta aikain Toyota, Honda sekä Mazda on luotettavimpia autoja ja myöskin suosituimpia omissa luokissaan. Testit kertovat korutonta kertomaa, lukuunottamatta Suomen kodintekniikka-lehtiä TM ja TL. Hassua sinänsä että täällä jossa auton luotettavuus on tärkeintä, testeissä pärjää eläke-ikäisten toimittajien omat suosikit, perusteena "laadun tuntu". Ei voi käsittää miten tehottomat, hinaajamaiset ja muutenkin ylihinnoitellut saksanseisojat ja muut euroopanihmeet voivat voittaa. Lukevatko nämä autoalan "ammattilaiset" koskaan ulkomaisia arvosteluja saatikka ajavat edes näitä autoja? Vai miten voi olla näin käsittämättömiä mielipide-eroja? Ihmettelen.
Jokainen laittaa rahansa mihin lystää mutta idioottimaista on se että puolustellaan omia typeriä hankintoja haukkumalla perusteettomasti muita. Eurooppalaisen auton omistajalla meinaan tuskin on perusteita haukkua muita kuin itseään, auton luotettavuus vastaa lähinnä kymmenen vuotta vanhempaa ja kolme kertaa enemmän ajettua japanilaista autoa sekä ajettavuus tuo mieleen lähinnä maansiirtokoneen. Hintaero on kuitenkin aika pieni. Eikö olekin kumma juttu ?
Paras ajaa perille :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teknisesti saatat olla oikeassa. Siihen en sano juuta enkä jaata.
Olen suhannut liikenteessä 21 vuotta. Aloitin Anglialla, joka oli silloin jo 20 vuotta vanha, ruosteinen, kosteudelle arka, mutta ah niin nopsa ja ketterä. Seuraava oli fiat128, jonka ajoin loppuun. Sillä oli mukava ajaa ja se oli tilava. Seuraava oli mosse, jolla ajaminen oli vakaata. Eipä jättänyt mosse kertaakaan tien päälle! Se lähti maalle mukuloille jäärata-autoksi. Seuraava oli polonez, joka oli loistava perheauto, tilava ja vakaa. Hieman tuhti ajettava, mutta ei hassumpi. Sitä seurasi toinen polle. Sen jälkeen jouduin valitsemaan Mitsubishin, joka oli läpimätä, iskarit tuli läpi ja bensatankki vuosi. Seuraava raato oli Fiat Ritmo, vaivojen vaiva. Ainoa fiat, jota olen katunut, ruosteinen romu. Seuraava oli Fiat Uno, joka oli unelma ajaa, pieni ketterä ja tilava. Polkupyörä mahtui kyytiin ja luukku kiinni ja menoksi! Olisimme varmaan valinneet seuraavaksikin autoksi fiatin, mutta paikallinen fiat huolto ei osaa kuin vaihtaa öljyt, joten sinne en enään mene. Nyt meillä on ollut Almera melkein 2 vuotta ja erittäin tyytyväinen olen ollut. Mukava ajaa ja hyvä auto. On pelit ja vehkeet, joista ei aiemmin edes uneksinut. Kyllä ohjaustehostimet sun muut tekee autosta kivan ajettavan, mutta ei se ole yksin merkistä kiinni.
Nyt harkitsemme Octaviaa ja koeajon perusteella sanoisin että mukava ajettava ja tilava. Varustetaso on omaa luokkaansa ja meidän tarkoitukseen - enimmäkseen työmatkat- aivan riittävä. Meillä ei tarvita ---jatketta ;-)
Siinä olet oikeassa, että tekniikaltaan japsit ovat pidempi-ikäisiä, mutta mitä teet sillä Japsi teknniikalla 10 vuoden päästä, kun kori on jo täysin mätä? Kyllä se on niin, että ne autot on sen kuntoisia, miten niitä "kohtelee"/huoltaa merkistä riippumatta. Itselläni oli Honda civic-91, joka oli jo ruostevaurioita täynnä v.97, vaikka pesin autoa säännöllisesti, sekä vahasin 3 kertaa vuodessa. Tekniikka oli aika OK! Mutta auto oli jo niin törkeän näköinen, ja peltiä ois pitänyt laittaa niin paljon, että vaihdoin Octaviaan. Nyt on takana jo 6 vuotta huoletonta ajoa, ja kori/maalipinta on uuden veroinen (lähes). Parempaa kyytiä kun Octavialla olen itse kokenut ainoastaan Peugeot 406:sella, jota välillä työajossa joudun käyttämään. Mutta muistakaa nyt puhutaan vain autista, jotka ei ainakaan tunnepuolella merkkaa mulle juuri mitään.
>mutta idioottimaista on se että puolustellaan omia
>typeriä hankintoja haukkumalla perusteettomasti
>muita.
Mitenkäs se sananlasku padasta ja kattilasta kuuluikaan...?
Taisit kirjoittaa vastoin parempaa tietoa. Monet uudet Hondat, Mazdat, Toyotat, Nissanit ja Mitsubishit sekä valmistetaan, että suunnitellaan nykyään Euroopassa!
Kun puhutaan eurooppalaisesta autosta, silloin puhutaan ajettavuudesta! Japsit täytyy olla luotettavia, kun Tokion liikenteessä alle viittäkymppiä ajellaan, ettei auto hajoa tientukkeeksi, ja hyvä niin. Mutta kun puhutaan eurooppalaisesta liikenteestä, puhutaan nopeuksista joilla ajetaan pitkästi toista sataa km/h. Itse ajelen päivittäin moottoritietä reilut 200 km. Ja kesäkelillä noin nopeudella 120-140 km/h. Laitan kivaa musiikkia taustalle, ja ohjaan autoa peukalo/etusormi otteella rennosti, ja auto menee kuin "kiskoilla". Mutta Japsilla kun nopeus nousee yli 100 km/h sinun täytyy rystyset valkoisena puristaa ratista, jotta pysyisit tiellä. Eli tossa sulle valaisu mitä tarkoitetaan eurooppalaisuudella, kun puhutaan autoista.
Kummallisia käsityksiä joillakin toisten tarpeista ja ajatuksista auton suhteen. Eivät nuo argumentit ole kaikille tärkeitä!