Nyt elellään raskasviikolla 34. Tähän saakka taapero on ollut oikein päin. Nyt viimeksi neuvolassa huomattiin, että siellä on käännytty väärin päin. Reilun viikon päästä on neuvola uudestaan ja sieltä tulee lähtete äitipolille, mikäli taapero on vielä väärin. Siellä sitä yritetään todennäköisesti kääntää...
Onko kokemuksia kääntämisestä? Mitä riskejä siinä voi olla? Olen ensisynnyttäjä ja kuulemani mukaan sitä ei välttämättä tehdä tilan puutteen vuoksi... nyt on olo vähän epävarma, että tuleeko meidän antaa yrittää kääntämistä. Kaikki kokemukset otetaan kiitollisuudella vastaan!
Onko kokemuksia kääntämisestä? Mitä riskejä siinä voi olla? Olen ensisynnyttäjä ja kuulemani mukaan sitä ei välttämättä tehdä tilan puutteen vuoksi... nyt on olo vähän epävarma, että tuleeko meidän antaa yrittää kääntämistä. Kaikki kokemukset otetaan kiitollisuudella vastaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olin tänään Naistenklinikalla ulkokäännösyrityksessä. Kotiin tulleen lapun mukaan käännös on turvallinen sikiölle ja äidille, riski joutua käännöksen jälkeen keisarileikkaukseen oli 1:1000.
Kätilö kysyi minulta ensin, olenko valmis käännösyritykseen. Sanoin, että todennäköisesti olen, kunhan olen puhunut asiasta lääkärin kanssa. Sitten otettiin sikiön sydänäänikäyrää ja sain kohdun supistuksia estävää lääkettä kankkuun. Puhuin lääkärille epävarmuudestani käännöksen suhteen ja hän vakuutti, ettei väkisin yritetä kääntää, vaan tarkoitus on lähinnä antaa vauvalle vinkkiä kääntymiseen. Ennen käännösyritystä ja sen aikana ultrattiin, joten vauvan vointia seurattiin kyllä hyvin. Itse käännöksessä lääkäri otti kiinni vauvan pepusta ja päästä ja ikäänkuin leipoi päätä alaspäin ja peppua ylöspäin. Ei tehnyt kipeää, mutta tuntui kyllä välillä epämukavalta (ja kyllä lääkäri näytti tekevän tosissaan töitä). Vauva saatiin melkein poikittain, muttei pidemmälle, jolloin lääkäri antoi olla. Minun puolestani olisi vielä voinut jatkaakin, jos olisi vaikuttanut kääntyvän. Yrityksen jälkeen ylävatsa oli vähän arka, mutta nyt jo ihan kunnossa. Vauvan sydänääniä seurattiin vielä puolisen tuntia toimenpiteen jälkeen.
Sanoin myös, että jos vauva jää perätilaan, toivon sektiota (olen ensisynnyttäjä). Sektioaika varattiinkin samantien.
Kaikin puolin ihan ok kokemus, vaikka jännitinkin etukäteen. Kohtelu oli asiallista ja minua kuunneltiin. Ulkokäännöksestä voi kyllä kieltäytyä, jos ei sitä halua.
Viikkoja minulla on 38 0.
Onko siinä riski, että synnystys käynnistyy tai lapsi kuristuu napanuoraan? Ootko kuullut sellaisesta? Mua peloteltiin sellaisilla.
On aika erikoinen fiilis, kun joidenkin mielestä et ole kunnon äiti, jos et ole synnyttänyt. Vaikeaa tehdä ratkaisuja tilanteesta, josta ei tiedä. Onneksi on mies tukena.
Käsittääkseni on pieni riski siihen, että synnytys käynnistyy, mutta se on harvinaista. Lisäksi käännökset tehdään niillä viikoilla, jolloin lapsi on jo muutenkin kypsä syntymään. En usko mitenkään olevan mahdollista, että kuristuisi napanuoraan käännöksen aikana, kun väkisin ei yritetä kääntää. Ja kääntyileväthän vauvat muutenkin siellä, jotkut ihan loppuun asti. Minua ultrattiin koko käännöksen ajan ja myös napanuora kuulema näkyy ultrassa, lääkäri totesi verenkierron siinä olevan hyvä.
Sen sijaan synnytysvaiheessa voi kuulema käydä niin, että perätilavauvan napanuora luiskahtaa ulos ja verenkierto siinä heikkenee. Minulle sanottiin, että jos synnytys käynnistyy ennen sektioaikaa, pitäisi sairaalaan mennä makuuasennossa, tarvittaessa ambulanssilla.
Minusta pelot ja epäilykset kannattaa kertoa lääkärille ennen mahdollista ulkokäännöstä, hänen työhönsä kuuluu myös kertoa kaikista riskeistä ja vaihtoehdoista. Niin ja mies oli minulla mukana käännösyrityksessä, tuntui ihan kivalta kun oli tukena ja silitteli päätä kun lääkäri yritti kääntää vauvaa.
Hei!Minulla oli kanssa ensimmäinen lapsi perätilassa ja ulkokäännöstä yritettiin.Lääkäri yritti kaksi kertaa kääntää, jolloin tunsin voimakasta kipua.Äkkiä kaikki joutuivat paniikkiin kun lapsen sydääänet katosivat ja alettiin huudella "hätäsektio"....
Minullekkiin kerrottin, että se on turvallinen "operaatio", mutta eri kuva jäi...
Lääkäri käski minut nelinkontin, jolloin pikkuhiljaa vauvan sydänäänet alkoivat kuulua, oli puristettu napanuoraa käännösyrityksessä.Olin yli 2 tuntia tarkkailussa ja läksin sieltä sekavin mielin kotiin, oli pelottava kokemus...!
Vauva otettiin sektiolla vko:lla 39 suunnitellusti.Sektio meni hyvin ja haava pareni normaaliajassa (4-6vko).Toinen lapseni oli onneksi oikein päin, enkä olisi mennyt uudestaan käännösyritykseen!!!
ps.varmaan normaalisti käännökset sujuvatkin hyvin, tämä vain mun kokemus
Kokemuksia tässä kaipailinkin... Olen kuullut onnistuneista ja ei-onnistuneista. Viikon päästä ollaan viisaampia, että onko vauva vielä väärin päin.
Itsellä on mielessä, että jos operaatio ei ole 100 % turvallinen, niin emme anna kääntää tai edes yrittää sitä.