Kerron tässä tarinani, joka on hyvin huolestuttava. Olen 40 vuotias mies Itä-Suomesta. Olen pitkäaikaistyötön, jonka on ollut hyvin vaikea työllistyä. Työt ovat olleet ns. harjoittelupaikkoja, jotka ovat kestäneet vähintään kuukauden. Parhaimpina vuosina, ennen lamaa oli työllistymiseni parempi. Välillä tosin on ollut pidempikestoisiakin töitä. Nyt olen sitten työttömänä. Elämäni koki kovan kolauksen, kun en tullut valituksi turvallisuusalan koulutukseen, johonka hain erään tuttavan suostuttelemana. Toinen ikävä asia tapahtui eräällä kursssilla, jossa piti tietää se, mitä tekee esim kolmen vuoden kuluttua. Sen jälkeen ei elämäni ole ollut tasapainossa ja siihen päälle vielä työttömyys ja lukuisat epäonnnistumiset. Minulle on yhtenä vaihtoehtona suunniteltu eläkkeensaantia ja sekin mahdollisuus näyttää toivottomalta. Tilanne vain pahenee ja viha ja valtava raivo työvoimaviranomaisia kohtaan senkuin kasvaa kasvamistaan. Kotona menee hyvin, siellä ei ole mitään ongelmia. Aina, kun on käynti työkkärissä, niin viha alkaa kasvaa kasvamistaan ja ei ole kaukana, etten käy kohta kurkkuun kiinni. Minun pompotteluni vain jatkuu ja jatkuu. En ole onnistunut saamaan pysyvää työpaikkaa, joka olisi se toinen vaihtoehto. Elämäni vain pahenee näiden pätkätöiden suhteen. Eläkettä kerran yritettiin hakea, mutta lääkäri ei ollut oikein perillä kaikista asioista ja teki virhepäätöksen ja siitä alamäki vain paheni pahenemistaan. Olen perheellinen ja siksi on syytä, että se eläkeasiakin otettaisiin vakavasti, koska sillä on vaikutusta kohta koko perhe-elämään ja se taas ei ole hyväksi, koska mua tarvitaan myös kotona. Ihmettelen vain, että kuinka pitkälle voidaan mennä ihmisen kiusaamisessa, että siihen tulee loppu?? Odotetaanko aina sen pahimman tapahtumista ennenkuin asiaan puututaan ja ryhdytään ajamaan eläkettä läpi. Tarkoitan pahimmalla sitä, että joko minä teen jotain toiselle, taikka sitten teen itselleni jotakin, joka taas ei ole hyvä ratkaisu sekään. Jos tätä lukee joku lääkäri, jolla on vastaavanlaisia tapauksia, niin olisitko hyvä ja vastaisit tähän viestiini, jotta voisin viedä sen minua tutkivalle lääkärille luettavaksi.
Asiattomat / muut, joiden tehtävänä on vain solvata taikka nälviä, älkää vaivautuko !!! Tässä on tosi kyseessä. Asialliset kommentit tervetulleita.
Asiattomat / muut, joiden tehtävänä on vain solvata taikka nälviä, älkää vaivautuko !!! Tässä on tosi kyseessä. Asialliset kommentit tervetulleita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaikkea kauheaa elämä meille antaakin tapahtua. Mutta täytyy silti jaksaa vaikka tuntuu että hukkuu siihen paskaan jota elämä meidän niskaan kaataa. Mutta täytyy pysyä pystyssä vaikka välillä saattaisikin kaatua. Olen nuollut naama ruvella pohjaa mutta onnneksi minulla on myös paljon asioita ympärilläni jotka ovat nostaneet minut ylös vaikka se on vaikealta tuntunut.. Toivon sinulle lämpöä ja onnea elämääsi.
en tiedä osasinko auttaa mutta toivon että aikaisempi kommenttini auttoi jotenkin sinua..
siis tuo sun kirjoituksesi voisi olla suoraan mun omista fiiliksistä. Olen itse pari vuotta alle 40v. mies Itä-Suomesta.
Täältä ei saa töitä, varsinkaan kunnollisia töitä. Työkkärissä ne osaa kyllä sössöttää että onhan meillä vaikka työnhakuvalmennuskursseja!
Vittu minä mitään valmennuskursseja tarvii kun töitä ja säännölliset tulot. Mutta en minäkään osaa sanoa mitä teen 3 vuoden päästä, tai edes puolen vuoden päästä.
tyisyrittäjyys pois suljettu vaihtoehto tai oppisopimuksella työskentely?
Tai
Muuttakaa nyt hyvät ihmiset kasvukeskuksiin jos työnsaanti on itä-suomessa hankalaa...
...Kela:lta saa sen muutto avustuksen.
on hieman hankalampaa, nääs.
Ja sillä Kelan muuttoavustuksella voi pyyhkiä perseen, se ei riitä tämän tavaramäärän siirtämiseen alkuunkaan.
Toisekseen, puolisolla on kyllä töitä, mutta arki on pirun ankeaa, kun lainojen maksu takkuaa siksi kun vain toinen on töissä.
Täällä on tuttavapiiri ja harrastukset, ei se lähteminen vieraalle paikkakunnalle ihan niin helppoa ole.
Täältä kun myy asunnon, sen hinnalla et saa Helsingistä yhtään mitään järjellistä.
Sitäpaitsi joku Helsinki ajatuksena on vastenmielinen, täällä on luonto lähellä.
Pakko tännekin on töitä ilmaantua jossain vaiheessa.
-------------------------------------
YRITTÄJYYDESTÄ:
Yrittäjähenkeä ei kaikissa ole, ei minussakaan.
Liikeideaa ei ole. Sitäpaitsi: miksi pistäisin pääni syvemmälle silmukkaan ja kiinnittäisin perheen kodin firman lainojen vakuudeksi?
Siinä olis kaikki muutkin kusessa jos ja kun firma kaatuu. Ensimmäiset 2 vuotta saa elää pelko perseessä. Ei kiitos
oppisopimus 40 ikävuoden korvilla.
Nauravat pihalle.
Meidän äiskän työkaverina on 47 vuotias mies, oppisopimuksella.