Kirjoitan ensimmäistä ja viimeistä kertaa tästä järkyttävästä asiasta,ehkä tämä aukaisee monen lukijan silmät tai sitten ei.
Ensimmäiseksi haluan sanoa etten ole aborttia vastaan jos sille on riittävät perusteet.
Mutta huolehtikaa ihmiset ehkäisystä se on teidän velvollisuus.Tietenkin tapahtuu niin että ehkäisy pettää ja se ei ole naisen vika.
Moni ei varmaan edes onneksi tiedä miten kaavinta tapahtuu,ehkä hyvä niin.
Aina helpompi miten varhain se alkurasaudesta tehdään.
Mennään vuosi sitten tapahtuneeseen,minulle oli tehty sterilissatio vuonna 2000 klipseillä,ja se petti.
Minulla on kaksi koulu ikäistä poikaa ja en halunnut enempää lapsia.
Tulin raskaaksi sterilisaatiosta huolimatta ja raskaus oli normaali.
Tuskaisen harkinnan jälkeen päädyin keskeytykseen,siihen oli niin paljon henkilökohtaisia syitä josta en halua kertoa.
Jos olisi tiennyt mitä päiväirurgiassa tapahtui en ikinä olisi päätynyt aborttiin.
Se oli perjantai aamu kun laitoin itse aamulla emättimeen kaksi suppoa jotka pehmentäisivät kohdun kaulaa.Tosi asiassa ne minulle aiheuttivat supistukset ja synnytyksen alun.
Odotin minta tuntia operaatioon pääsyä ja tunsin kovaa supistelua josta kerroin hoitajille.
Kukaan ei ottanut kipujani todesta ja lapsivedet meni odotus salissa olin silloin jo sänkyssä.
Vuodin valtavasti ja sitten heille tuli kiire viedä saliin.
Tunsin lisää kipua ja pieni sikiö syntyi viereeni,un minut nostettiin toimenpide pöydälle.
Loppu elämäni ajan minua tuijottaa isot silmänalut ja pieni kuollut vartalo.
Masennuin syvästi ja näin painajaisia kuukausien ajan.Kuulen vieläkin öisin vauvan itkua,välillä luulen et sekoan.
Kukaan ei ota tästä vastuuta ei siitä että odotin toimenpiteeseen pääsyä yli kolme ja puoli tuntia,ja kerroin kivuistani.
Olen katkera ja tunnen kamalaa syyllisyyttä vieläkin tapahtumasta on nyt vuosi.
Toivon että teille kellekään ei tapahdu tälläistä.
Huolehtikaa ehkäisystä älkää käyttäkö aborttia väärin kantakaa vastuunne.
Toivon ettei kukaan tästä loukkaannu,koska jokainen tapaus ja syyt ovat erilaiset.
Voikaa hyvin minun pelastus oli kaksi ihanaa poikaa,minu enkelit.
Ensimmäiseksi haluan sanoa etten ole aborttia vastaan jos sille on riittävät perusteet.
Mutta huolehtikaa ihmiset ehkäisystä se on teidän velvollisuus.Tietenkin tapahtuu niin että ehkäisy pettää ja se ei ole naisen vika.
Moni ei varmaan edes onneksi tiedä miten kaavinta tapahtuu,ehkä hyvä niin.
Aina helpompi miten varhain se alkurasaudesta tehdään.
Mennään vuosi sitten tapahtuneeseen,minulle oli tehty sterilissatio vuonna 2000 klipseillä,ja se petti.
Minulla on kaksi koulu ikäistä poikaa ja en halunnut enempää lapsia.
Tulin raskaaksi sterilisaatiosta huolimatta ja raskaus oli normaali.
Tuskaisen harkinnan jälkeen päädyin keskeytykseen,siihen oli niin paljon henkilökohtaisia syitä josta en halua kertoa.
Jos olisi tiennyt mitä päiväirurgiassa tapahtui en ikinä olisi päätynyt aborttiin.
Se oli perjantai aamu kun laitoin itse aamulla emättimeen kaksi suppoa jotka pehmentäisivät kohdun kaulaa.Tosi asiassa ne minulle aiheuttivat supistukset ja synnytyksen alun.
Odotin minta tuntia operaatioon pääsyä ja tunsin kovaa supistelua josta kerroin hoitajille.
Kukaan ei ottanut kipujani todesta ja lapsivedet meni odotus salissa olin silloin jo sänkyssä.
Vuodin valtavasti ja sitten heille tuli kiire viedä saliin.
Tunsin lisää kipua ja pieni sikiö syntyi viereeni,un minut nostettiin toimenpide pöydälle.
Loppu elämäni ajan minua tuijottaa isot silmänalut ja pieni kuollut vartalo.
Masennuin syvästi ja näin painajaisia kuukausien ajan.Kuulen vieläkin öisin vauvan itkua,välillä luulen et sekoan.
Kukaan ei ota tästä vastuuta ei siitä että odotin toimenpiteeseen pääsyä yli kolme ja puoli tuntia,ja kerroin kivuistani.
Olen katkera ja tunnen kamalaa syyllisyyttä vieläkin tapahtumasta on nyt vuosi.
Toivon että teille kellekään ei tapahdu tälläistä.
Huolehtikaa ehkäisystä älkää käyttäkö aborttia väärin kantakaa vastuunne.
Toivon ettei kukaan tästä loukkaannu,koska jokainen tapaus ja syyt ovat erilaiset.
Voikaa hyvin minun pelastus oli kaksi ihanaa poikaa,minu enkelit.
Vastaukset 22
Vanhimmat
..samankaltaisen asian. Hänelle tehtiin lääkkeellinen keskeytys vk 8 4 ja synnytti lähibaarin naistenvessaan ihmisen näköisen sikiön.
Nyt on vaikea masennus menossa, sanoi että olisi halunnut keskeytyksen kaavinnassa tai niin että se hoituu sairaalassa loppuun saakka.
Sanoi myös ettei ikinä unohda sitä näkyä ja tuntee kovaa tuskaa siitä mitä teki.
Painajaisia painajaisten perään.
Ajattelin kertoa terveisiä kaverillesi,että aika auttaa ja pyydä häntä hakemaan apua,ettei jäisi yksin.
Minä tein asiasta julkisen kantelun läänin hallitukseen ja otin potilas asiamieheen yhteyttä.
Mitään ei ole kuulunut tuli sieltä läääreiden vastineet ja voit kuvitella mitä ne oli.Minua on heidän mielestään niillä resuisella mitä on hoidettu hyvin.
Jos nainen päätyy keskeytykseen meneekö hän sen takia että joutuu näkemään kuolleen sikiön,tähän en ole vastausta saanut.
Ja siitä en ikinä anna periksi etteikö odotus aikani ollut liian pitkä ja valitin kivuista.
Minulla oli raskausviikkoja 12 plus 6 joten voitte kuvitella että hän tosiaan oli ihmisen näköinen.
En pysty vieläkään pitämään vauvoja siis ystävien vauvoja sylissä,he eivät tiedä mitä minulle ovat tehneet.
Ratkaisu oli minun mutta ei se näin saa mennä.
Kerro ystävällesi lämpimiä terveisiä ja toivon hänelle voimia.
Anteeksi raskaus viikkoja oli 11plus 6,alkaa olla taas aika ahdistava olo.
Jaksakaa hyvin ja pitäkää toisistanne huolta.
Olen niin pahoillani puolestasi.Itse tuossa kyselin suurten perheiden äideiltä,ovatko he keskeyttäneet raskauden..
Itse ein aluksi ollut halukas,meillä on lapsia jo 5 ja näin olisi ollut riittävä.Mutta nyt päädyimme pitämään lapsen ja sinun kertomuksesi vahvistaa tunnettani.
Olen todella pahoillani puolestasi,tuo on kaameinta mitä voi tapahtua.Ihan itku tuli.
Toivon sinulle voimia eteenpäin.En osaa lohduttaa eikä tapahtunutta voi muuttaa kauniimmaksi.Rumahan se aina on.Mutta pitääkö äidin kärsiä,se ei olisi tarpeen.
Voimia sinulle.
kokeneet äidit!
En tiedä, ovatko ajat muuttuneet 60-luvulta, mutta silloin aborttiäitejä ei kohdeltu edes ihmisinä sairaaloissa.
Törkeimpiä juttuja nykyisin näkee sekovitsiukkojen kirjoittamina, että ehkäisy olisi tosiaan aina naisen vastuulla. Miten ihmeessä on ja muka pitäisi olla? Tuollaisia puhuvat törpöt äijät eivät tajua sitä, että ei lasten kasvatuskaan ole yksin äidin vastuulla!
Kamala tarina oli kyllä...
Muutamia mietteitä heräsi kuitenkin...
Se että: Oliko sinun kohdallasi siis kaavinta edessä? Miksi antoivat kohtua pehmittävää, koska sitä ei tarvitse antaa synnyttäneille naisille, Meillä kun on paikat sen verran venyneet että kaavinnan voi suorittaa ilman lääkitystä.
Jaksamista muistojesi kanssa.
Kyllä annaetaan kohtua pehmittävä lääkitys, koska raskaus sulkee kohdunsuun niin tiukkaan kiinni, että ilman lääkitystä vahingottettaisiin kohdunsuuta.
Onkohan mun keskeytyksessä sitten tehty hoitovirhe kun Nimenomaan painotettiin että Kun on synnyttänyt niin paikat eivät tosiaan ole entisenlaiset. En siis saanut lääkitystä, mutta hyvin on Tossa toiminut sen jälkeen.
Raskaus mitään sulje kohdunsuuta, vaan sinne kerääntyy limatulppa joka pitää "suun kiinni".
Kohdunsuu on kiinni,normaalistikin vaikkei raskaana olisikaan.Kuukautisvuodon yhteydessä suu avautuu sen verran että vuoto pääsee pois.
Raskausaikana ei vuotoa tapahdu joten suu on kiinni.Itellä jouduttiin synnyksen jälkeen tekemään kaavinta,painotti lääkäri että tässä tapauksessa voidaan tehdä kaavinta ilman kohdunsuun avaamista aiheuttavaa läääkettä.
Ei se kohdunsuu auki jää,vaikka olisi synnyttänyt.
Samaten kuin masu ei jää isoksi vaikka vauvaa olisi kantanut.
Isosti osaa kaikkien suureen suruun.Itse olin kahden vaiheilla mutta en voi keskeyttää,en saata tehdä sitä.Minun on se lapsi ja minä hänen.
Meillä on vain toisemme.
..Auki jääneestä kohdunsuusta. Vaan pehmenneistä paikoista jotka antavat periksi synnyttäneellä paremmin kuin ei synnyttäneellä.
Mutta loogista kylläkin on jos synnytyksen jälkeen ei paikat ole palautuneet niin voi tehdä kaavinnan ilman lääkitystä. Mun tapauksessa oli 4 kuukautta väliä, kun kaavinta suoritettiin ilman lääkettä.
Joo, mun masukaan ei totta vieköön ole samankokoinen kuin vauvaa odottaessa.. Hyvä vitsi. :D
Minun tarinani tapahtui siis 4/05. Siitä on näköjään (?) kulunut nyt vuosi. Aika on tuntunut jotenkin sen jälkeen pysähtyneen eikä sitä pysty oikein edes hahmottamaan aikaa, että elämä "ikäänkuin kuluu ohitseni", niin syvän masennuksen aiheutti myös oma aborttini, jossa tein sikiölleni sen ollessani 10 6.
Synnytin lapseni sairaalan poliklinikalla, käydessäni vessassa... joka kerta kun tuntui pakottava tarve menin vessaan, ei olisi kannattanut katsoa lainkaan sinne ...
Sillä siellä Hän oli.. oma pieni lapseni, surusta meinasin tai jostakin muusta menettää ihan heti tajuntani mutta kykenin pysymään pystyssä ottamalla seinästä kiinni, etten olisi kaatunut tajuttomana lattialle.... todella järkyttävää!
Mä en oo kokenut tuota kaavinnalla tehtävää keskeytystä, enkä tule koskaan kokemaankaan..
Ite valitsin lääkkeellisen keskeytyksen ja koska tässä puhuttiin siitä että näki millainen oma lapsi oli... Mä en nähnyt kuin ultrakuvan, eikä siinäkään oikeastan muuta näkynyt kuin musta alue, silti siinä itku pääsi kun tajus et hei tuo on minussa kiinni, tuo on minun.
Ja kun sitten muutama päivä myöhemmin (olisiko ollut tasan viikko myöhemmin), otin ne kaksi pilleriä jotka käynnistivät keskeytyksen... ja kun kävin vessassa, missä juoksin koko ajan, tunsin kuinka tämä olento irtosi vatsastani. Mitään muistikuvaa ei ole miten olen toiminut, en ole tainnut pyttyyn tuijottaa, en ainakaan muista muuta kuin että samantien oksensin ja oksensin kauan. Siinä tuli se paha olo pois ja se oli pahin tunne koko jutussa. Ja kyyneleitä tuli myös oikein urakalla...
Että ei se oo helppoo, oli tapa sitten mikä tahansa.
Jos on noin hirveen vaikeeta se abortti päätös tehdä,niin ootteko lain ajatellu että synnytäis sen lapsen ja antais adoptoitavaksi. Se on oma vapaaehtonen päätös tehdä abortti ja eikai sitä sen jälkeen tarvii tänne tulla itkemään, jos hoitajilla on parempaa tekemistä, esim hoitaa sairaita, joita valitettavasti samoilla osastoilla hoidetaan kuin teitä murhaajia..
suurempi kuin hänen rakkautensa! Mieluummin tuho-
taan viaton elämä kuin tunnetaan itse ikävää luo-
vutetusta lapsesta. Tämän tähden Suomessa on pal-
jon abortoituja ihmisenalkuja mutta niin vähän
luovutettuja vauvoja että heitä ei riitä kaikil-
le jonossa oleville adoptiovanhemmille.
Mietipä hieman.Miksi Suomessa tehdään abortteja niin paljon?Kysehän ei ole itsekkyydestä vaan seksuualitiedon puutteesta!Mietipä miten raskaaksi tuleminen estetään?Olisikohan ihmisten kyvyttömyys varsinkin nuorten,(joiden keskuudessa aborttilukemat ovat suuret)kyvyttömyys huolehtia ehkäisystä aikakin merkittävä tekijä!Itse uskon valinnan vapauteen.Jos päättää huolehtia jo nuoresta lähtien hyvin seksuualiterveydestään säästyy ei-toivottujen raskauksien ohella taudeilta.Klamydia on hyvin yleine nuorilla,joka kertoo sekin jo puutteellisesta tiedoista ehkäisyn suhteen.Eli,en tiedä missä kohtaa nuorten kasvatusta olemme menneet väärin,mutta toivon,että jokainen vanhempi opastaa lapsensa huolehtimaan itsestään.Ei riitä,että pojalle kumi käteen pistetään.Vastuuta siis myös kasvattajille!Pilleri,kumit ja monet muut menetelmät ovat kaikkien käytössä joten keinoja ssi löytyy etsivälle.Tupakan poltosta nuoria varoitellaan sekä aineiden ja alkoholin käytöstä.Seksin vaaroista myös tulisi avoimesti vanhempien puhua,sen hyvistä puolista myös tietenkin.
Ensinnäkin haluan sanoa että saamasi kohtelu oli aivan kamalaa. Ihan kuin tilanne ei olisi muutenkin tarpeeksi raskas ja tuskallinen monella tapaa että vielä saisi tuollaista kohtelua. tiedän tuskan mikä sinulle jäi, olen myös kokenut sen. Nuorena tahtomatta ja suunnittelematta myös minulle kävi "vahinko" ja päädyin aborttiin. En kertakaikkiaan olisi ollut tarpeeksi kypsä tai muutenkaan valmis ottamaan lapsesta vastuuta, lisäksi silloinen poikaystäväni painosti minua vahvasti keskeyttämään raskauden.Abortti tuntui yksinkertaisesti olevan ainoa vaihtoehtoni. Minun tilanteessani raskaus oli jo hieman yli 3kk ja jouduin hakemaan "lupaa" keskeyttää raskauteni lääkkeillä. edellisenä iltana sain suun kautta otettavat lääkkeet.Aamulla menin sairaalaan jossa sain alapäähän lisää lääkitystä, kivut olivat suorastaan kamalat. Tunsin supistuksia niin kuin normaalissakin synnytyksessä ja sikiö "syntyi" ämpäriin vessassa, jonne olin joutunut juosta kun luulin että minulla oli hätä vessaan. Kaiken lisäksi näin sikiön, joka oli kuin pieni nukke käsineen ja jalkoineen. tulen ikuisesti muistamaan sen näyn mielessäni ja ehkä se tavallaan on oikein minulle kun tein sen. Tiedän kuitenkin että loppujen lopuksi näin oli paras, myös sille lapselle vaikka pahalta tuntuukin vielä 5vuoden jälkeenkin. tein abortin kätilöopistolla, jossa henkilökunta oli kerrassaan ihanaa, kukaan ei syyllistänyt minua tai ollut minua kohtaan negatiivinen. Henkilökunta oli ihanaa ja tuki ja ymmärsi. Ennen kuin päädyin kätilöopistolle olin käynyt lääkärini lähetteen kanssa naistenklinikalla josta olin saanut jäätävää kohtelua tyyliin "mitä hel...täällä teet, täällä vain synnytetään eläviä lapsia!"...onneksi siellä oli töissä nuori nainen joka oli ennen toiminut kättärillä joka auttoi minua kuullessaan tilanteeni ja ohjasi minut kättärille ja vielä varasi minulle ajan sinne lääkärille...mutta kaikinpuolin se oli kamalaa, traumat on ikuiset. Aina joskus miettii miten asiat voisivat olla toisin. toivon ettei kukaan joutuisi kokemaan aborttia, se voi kuulostaa helpolta ja nopealta hommalta, mutta arvet ovat ikuiset!
Voimia kaikille saman kokeneille.
"Kaiken lisäksi näin sikiön, joka oli kuin pieni nukke käsineen ja jalkoineen."
- Niin, sellaisiahan ne vauvat on, pikkuisia.
"tulen ikuisesti muistamaan sen näyn mielessäni ja ehkä se tavallaan on oikein minulle kun tein sen."
- No, varmastikin! Raskaus yli 3kk ja sosiaalisin syin abortti! No, et ole ainoa...
"Tiedän kuitenkin että loppujen lopuksi näin oli paras, myös sille lapselle"
- Älä viitsi.
Sitten näitä tällaisia pitäisi vielä kohdella ystävällisesti. Jos laki ei rankaise abortista, niin ihan hyvä, että abortin tekijä edes näkee, mitä on mennyt tekemään. On kai sekin edes jonkinlaista oikeutta.
"...toivon ettei kukaan joutuisi kokemaan aborttia, se voi kuulostaa helpolta ja nopealta hommalta, mutta arvet ovat ikuiset!"
Olipa useita todella karmeita kertomuksia.
Millaisia tarinat olisivat mahtaneet olla, jos olisi huomattu, ettei ensisijassa kertoja kokenut aborttia. Abortin koki lapsi. Kertojat vain sattuivat näkemään abortin edesmenneen kohteen ja hänen tilansa.
Lapsen kertomusta kokemastaan abortista ei ole kirjoitettu. Millainen se olisi...?
KUOLEMAN NÄKEMINEN ON PALJON PAHEMPAA KUIN SEN KOKEMINEN. ÄLKÄÄ SIIS MORALISOIKO JA LYÖKÖ LYÖTYÄ. TÄMÄ ÄITI ON VARMASTI ASIAN KANSSA JOUTUNUT PAINIMAAN ILMAN JULMIEN JA VAHINGONILOISTEN IHMISTEN PANETTELUITA. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ MITEN JOKU VOI OLLA NOIN ILKEÄ.
Moralisointia ja lyödyn lyömistä sekä ilkeyttä olisi ajatus aborin kohteesta?
Lue viesti uudestaan ja huomaat löytäväsi ilkeyden ja kauhistuksen omista ajatuksistasi!
etkö ny vittu tajua et jutun kirjoittaja on äiti joka katuu ratkaisuaan??? sinä oot ilkeämielinen paskiainen! pelastakaa sikiöt ry, äidit romukoppaan..