eksklusivismi= muut uskonnot pelastustienä torjuva näkemys
Aiemminhan vanhoillislestadiolaisuus ei ollut eksklusivistinen suuntaus.
1900-luvun alusssa alettiin korostamaan, että muilla lestadiolaisuus suunnilla ei ole pelastusta kuin vanhoillislestadiolaisuudella ainoastaan? Tämä tietenkin liittyy vahvasti siihen, että jotta oma joukko pysyy kasassa pitää alkaa vetämään tiukkaa rajaa pelastuvien ja kadotukseen joutuvien suhteen. Hyvin on tämä ajatus mennyt perille ainakin mitä nykyään vl-uskossa ajatellaan. Jos vl-uskoisena sanot, että ei voi olla 100% varma että muut uskovat, vl-joukkoon kuulumattomat, eivät pääsisi taivaaseen, niin sanotaan, että ei voi olla vl jos uskoo että muut voisivat pelastua.
Eli ei saa ajatella, että Jumala saa yksin päättää asiasta.
1800- ja 1900-luvun vaihteessa alkoi levitä myös muunlaiset uskonnolliset herätysliikkeet ja vapaa kirkolliset ryhmät. Oli vaikka minkälaista joukkoa, kuten on nykyäänkin.
Mielenkiintoista on juuri tämä, että miksi nykyään ollaan niin ehdottoman varmoja siitä, että ei-vl uskovat eivät voi millään pelastua. Tästä on tehty uskon totuus, mitä ei ollut Lestadiuksen aikaan.
" "Elävän" ja "kuolleen" uskon ero merkitsi myös sekä soteriologista että sosiologista erottelua herätyksen kokeneiden uskovien ryhmän ja vain kastettujen paikallisen luterilaisen seurakunnan jäsenten kesken. Laestadiusen ecclesiola in ecclesia -ajattelu ei kuitenkaan sisältänyt sitä eksklusivismia, jota alkoi esiintyä myöhemmän lestadiolaisuuden eräissä osaryhmissä suuren hajaannuksen jälkeen 1900-luvulla. Laestadiukselle oli ratkaiseva kriteeri juuri uskon kokemus."
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000223.html
Jossain vaiheessa tulivat ihmeelliset säännöt, että ei saa olla korvakoruja, ei hiusväriä, ei puuteria. Ihan kuin niillä olisi jotain tekemistä sydämen uskon kanssa. Eihän tietenkään tarvitse naamaansa maalata ylettömästi, mutta pieni ehostus ei voi olla paha juttu.
Jos jollakin on korvakorut, niin varmaan useampi kuin yksi vl aattelee, että tekisipä tuokin parannuksen ja tulisi uskomaan. Ihan kuin korvakorut kertoisivat siitä on ihminen pelastuva Jumalan mielestä vaiko ei?
Olisi hyvä hiukan tarkistella vanhoillislestadiolaisuuden perusteita ja mm.sitä oliko Luther sittenkään ihan vl uskoisesti opettava. Olisi hyvä korjata pois tekojen vanhurskaus käsitykset ja keskittyä enemmän sydämen uskon korostukseen. Sillä sillä etä uskoo synnit olevan anteeksi ei ole mitään tekemistä jonkun säännön kanssa, esim.käyttääkö puuteria tai katsooko telkasta silloin tällöin jotain ihan ok ohjelmaa.
Seurakuntahan ei ole erehtymätön, koska seurakunta koostuu ihmisistä.
"...Tätä käsitystä kutsutaan corpus permixtum -opiksi: kirkossa on jäseniä, joista toiset osoittautuvat lopulta pyhiksi ja toiset eivät. Käsitykseen kuului myös selkeä käsitys siitä, että ihminen ei voi arvioida toisen ihmisen tilaa, ellei se ole aivan ilmeinen (julkinen synti tai harhaoppi). Toinen kristitty ei voi nähdä toisen ihmisen sydämeen ja sanoa, onko tämä oikea kristitty vai ei. Mm. Luther yhtyi tähän vanhakirkolliseen ajatukseen. Ihmiset eivät siis voi itse jakaa näkyvää kirkkoa todellisesti pyhiin ja jumalattomiin, vaan sen voi tehdä yksin Jumala.
Uskonpuhdistuksen jälkeen protestanttisessa pietismissä syntyi edellisestä poikkeava kirkkokäsitys. Pietismi korosti henkilökohtaista sydämen uskoa ja näkyvää hartauselämää. Pietismi synnytti ajatuksen, että kirkossa on sisällä pieni uskovien kirkko (ecclesiola in ecclesia). Tämä kirkon sisällä oleva pyhien joukko erottautui julkisella uskollaan ja näkyvällä hartauselämällä. Syntyi maallikoiden johtama seura- ja hartaustoiminta. Ainakin ajoittain pietismissä ajateltiin, että ecclesiolan voi myös näkyvällä tavalla erottaa muusta näkyvästä kristittyjen joukosta. Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttava vanhoillislestadiolainen herätysliike edustaa edelleen pietismin ecclesiola-käsitystä puhtaimmillaan. Vanhoillislestadiolaisten mukaan näkyvä kirkko, eli evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat ovat kuin "hengellinen esivalta", jonka sisällä Jumalan valtakunta on. Jumalan valtakunnaksi ymmärretään liikkeen omat ns. Rauhanyhdistykseen kuuluvat jäsenet, jotka ovat ovat tehneet "parannuksen" eli tunnustaneet syntinsä ja saaneet synninpäästön. Muut eivät kuulu Jumalan valtakuntaan. Heidän kirkko-oppiinsa kuuluu myös käsitys siitä, että oikean seurakunnan eli Jumalan valtakunnan muurit ovat korkeat, eli oikean seurakunnan ja muun kirkossa olevan jumalattomien joukon välillä voidaan helposti nähdä raja."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkko-oppi
Aiemminhan vanhoillislestadiolaisuus ei ollut eksklusivistinen suuntaus.
1900-luvun alusssa alettiin korostamaan, että muilla lestadiolaisuus suunnilla ei ole pelastusta kuin vanhoillislestadiolaisuudella ainoastaan? Tämä tietenkin liittyy vahvasti siihen, että jotta oma joukko pysyy kasassa pitää alkaa vetämään tiukkaa rajaa pelastuvien ja kadotukseen joutuvien suhteen. Hyvin on tämä ajatus mennyt perille ainakin mitä nykyään vl-uskossa ajatellaan. Jos vl-uskoisena sanot, että ei voi olla 100% varma että muut uskovat, vl-joukkoon kuulumattomat, eivät pääsisi taivaaseen, niin sanotaan, että ei voi olla vl jos uskoo että muut voisivat pelastua.
Eli ei saa ajatella, että Jumala saa yksin päättää asiasta.
1800- ja 1900-luvun vaihteessa alkoi levitä myös muunlaiset uskonnolliset herätysliikkeet ja vapaa kirkolliset ryhmät. Oli vaikka minkälaista joukkoa, kuten on nykyäänkin.
Mielenkiintoista on juuri tämä, että miksi nykyään ollaan niin ehdottoman varmoja siitä, että ei-vl uskovat eivät voi millään pelastua. Tästä on tehty uskon totuus, mitä ei ollut Lestadiuksen aikaan.
" "Elävän" ja "kuolleen" uskon ero merkitsi myös sekä soteriologista että sosiologista erottelua herätyksen kokeneiden uskovien ryhmän ja vain kastettujen paikallisen luterilaisen seurakunnan jäsenten kesken. Laestadiusen ecclesiola in ecclesia -ajattelu ei kuitenkaan sisältänyt sitä eksklusivismia, jota alkoi esiintyä myöhemmän lestadiolaisuuden eräissä osaryhmissä suuren hajaannuksen jälkeen 1900-luvulla. Laestadiukselle oli ratkaiseva kriteeri juuri uskon kokemus."
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000223.html
Jossain vaiheessa tulivat ihmeelliset säännöt, että ei saa olla korvakoruja, ei hiusväriä, ei puuteria. Ihan kuin niillä olisi jotain tekemistä sydämen uskon kanssa. Eihän tietenkään tarvitse naamaansa maalata ylettömästi, mutta pieni ehostus ei voi olla paha juttu.
Jos jollakin on korvakorut, niin varmaan useampi kuin yksi vl aattelee, että tekisipä tuokin parannuksen ja tulisi uskomaan. Ihan kuin korvakorut kertoisivat siitä on ihminen pelastuva Jumalan mielestä vaiko ei?
Olisi hyvä hiukan tarkistella vanhoillislestadiolaisuuden perusteita ja mm.sitä oliko Luther sittenkään ihan vl uskoisesti opettava. Olisi hyvä korjata pois tekojen vanhurskaus käsitykset ja keskittyä enemmän sydämen uskon korostukseen. Sillä sillä etä uskoo synnit olevan anteeksi ei ole mitään tekemistä jonkun säännön kanssa, esim.käyttääkö puuteria tai katsooko telkasta silloin tällöin jotain ihan ok ohjelmaa.
Seurakuntahan ei ole erehtymätön, koska seurakunta koostuu ihmisistä.
"...Tätä käsitystä kutsutaan corpus permixtum -opiksi: kirkossa on jäseniä, joista toiset osoittautuvat lopulta pyhiksi ja toiset eivät. Käsitykseen kuului myös selkeä käsitys siitä, että ihminen ei voi arvioida toisen ihmisen tilaa, ellei se ole aivan ilmeinen (julkinen synti tai harhaoppi). Toinen kristitty ei voi nähdä toisen ihmisen sydämeen ja sanoa, onko tämä oikea kristitty vai ei. Mm. Luther yhtyi tähän vanhakirkolliseen ajatukseen. Ihmiset eivät siis voi itse jakaa näkyvää kirkkoa todellisesti pyhiin ja jumalattomiin, vaan sen voi tehdä yksin Jumala.
Uskonpuhdistuksen jälkeen protestanttisessa pietismissä syntyi edellisestä poikkeava kirkkokäsitys. Pietismi korosti henkilökohtaista sydämen uskoa ja näkyvää hartauselämää. Pietismi synnytti ajatuksen, että kirkossa on sisällä pieni uskovien kirkko (ecclesiola in ecclesia). Tämä kirkon sisällä oleva pyhien joukko erottautui julkisella uskollaan ja näkyvällä hartauselämällä. Syntyi maallikoiden johtama seura- ja hartaustoiminta. Ainakin ajoittain pietismissä ajateltiin, että ecclesiolan voi myös näkyvällä tavalla erottaa muusta näkyvästä kristittyjen joukosta. Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttava vanhoillislestadiolainen herätysliike edustaa edelleen pietismin ecclesiola-käsitystä puhtaimmillaan. Vanhoillislestadiolaisten mukaan näkyvä kirkko, eli evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat ovat kuin "hengellinen esivalta", jonka sisällä Jumalan valtakunta on. Jumalan valtakunnaksi ymmärretään liikkeen omat ns. Rauhanyhdistykseen kuuluvat jäsenet, jotka ovat ovat tehneet "parannuksen" eli tunnustaneet syntinsä ja saaneet synninpäästön. Muut eivät kuulu Jumalan valtakuntaan. Heidän kirkko-oppiinsa kuuluu myös käsitys siitä, että oikean seurakunnan eli Jumalan valtakunnan muurit ovat korkeat, eli oikean seurakunnan ja muun kirkossa olevan jumalattomien joukon välillä voidaan helposti nähdä raja."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkko-oppi
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuomiopäivää odotellessa.
P. Johanneksen 1. Epistola 2
18. Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; sillä me tunnemme, että viimeinen aika on.
19. He ovat meistä lähteneet, mutta ei he olleet meistä; sillä jos he meistä olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidän kanssamme pysyneet: mutta että ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistä.
Minkä takia eivät kaikki uskontokunnat ole yksi uskonto, jossa kaikki puhaltaisi yhteen hiileen? Sen tähden, etteivät he yhtä keskenänsä ole. Jos he olisivat, niin yhdessä he pysyisivät.
Onpa Johannes sanonut varsin oivallisesti epistolassaan....ei meidän tarvitse enempää selitellä, kun jo näin näemme, ettemme voi olla edes ajallisessa mielessä yhtä keskenämme järjestöjen suhteen, niin kuinka sitten voisimme olla yhtä hengellisessä mielessä. Eikö hengellinen yksimielisyys ole paljolti vaikeampi saavuttaa, kuin maallinen samaan "järjestöön" kuuluminen.
Onpa Jeesus vielä tästä sanonut evankeliumissaan:
“Rakastakaa toisianne, niinkuin minä olen rakastanut teitä, että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus” Joh. 13:34-35.
Voiko ihmiset löytää Jumalan lapset täältä maan päältä sillä perusteella, että meillä kaikkilla eri kirkkokuntien ja lahkojen jäsenillä on niin hyvä keskenäinen rakkaus?
Ei minusta ainakaan siltä tunnu...jos olisin pakana, niin minua ei ensimmäisenä puhuttelis se rakkaus ja sopu, mikä on kaikkien lahkojen välillä. Mutta kumminkin näin on Jeesus sanonut, että asia tällä tavoin maanpäällä on, eli voikohan sittenkään olla niin, että voimme omanmielen mukaan valita uskomme ja pelastua kaikki missä uskossa sitten lieneen olemmekaan?
en tiedä tästä eksklusivismista mitään, mutta mielestäni se on Raamatun mukainen. Ensisijaisesti uskovaisen tulisi suhtautua tuntemattomiin seurakuntiin, joidenka kanssa ei olla maantieteellisten tekijöiden takia voitu olla keskenäisessä rakkaudessa, nöyrällä asenteella ja ei tuomiten. Mutta siinä vaiheessa, kun kaksi eri seurakuntaa on samalla paikkakunnalla kenties jopa riidoissa keskenänsä, pitäisi uskovaisen ihmisen moittia toiminnasta ja koittaa rakentaa rauhaa ja yhteistyötä....jos tämä ei onnistu, niin ei kyllä mun mielestä ainakaan saisi väittää, että tällä samalla taktiikalla pääsemme lopulta kaikki turvallisesti perille. Ei näin, sillä tämä olisi valhetta ja vastoin Johanneksen epistolaa ja Jeesuksen puheita.
Ainoastaan usko Jeesukseen pelastaa, eivät mitkään uskonnot, ei myöskään vanhoillislestadiolaisuus pelasta ketään.
Mutta ei uskoa ole, ellei seurakuntaakaan.
Matt. 18 luku:
18. Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
19. Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.
Apostolitten teot, P. Luukkaalta kirjoitetut 8
30. Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitäs luet?
31. Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa.
Näin se vain on, että emme taida pimeästä asitiasta valkoista ammentaa. Eli toisin sanoen uskottomasta ihmisisestä, jolla ei asu Pyhä Henki, on vaikea löytää Jumalan ohjaavaan sanaa sekä evankeliumia.
Jos haluaa etsiä Jeesusta, niin kannattaa lähtee etsimään sitä sieltä seurakunnasta, missä hän asuu, sillä muualta häntä ei voi löytää.
Kirjoituksesi yksi ydinajatus siis on, että silloin kun uskonnollinen ryhmittymä on maantieteellisesti kaukana, siihen sopii suhtautua myönteisesti ja iloita että sielläkin on uskoa. Mutta jos ollaan samalla paikakunnalla joistain pikku deltaljeista vähän eri mieltä, silloin saa tuomita toisen ryhmän helvetin lapsiksi.
Omnituinen päätelmä Jeesuksen rakakuden käskystä! :-)
Ettäkö se olisikin maantiedettä?
Miksipä emme sietäisi pieniä omia painotuksia elämäntavoissa, ei kai sellaisista tarvitsisi välttämättä rakentaa rakkauden esteitä? Toisella on televisio, toisella ei - mitä merkitystä sellaiselal on ikuisuuden rinnalla?
Mikä muu kuin omahyväinen ylpeys estää rakastamasta toista rakkaana sisarena tai veljenä vaikka tällä olisi televisio ja korvakorut (miehilläkin on niitä nykyisin paljon).
Uskovaiset voivat kyllä omistaa erilaista tavaraa, ei siinä mitään vikaa ole, mutta ei tämän takia tarvitse erilaisiin seuroihin ryhmittyä ja pitää vaan pääasiassa yhteyttä oman ryhmittymänsä jäsenien kanssa ja olla erimielisyyksissä muiden.
sanoit:"Mutta jos ollaan samalla paikakunnalla joistain pikku deltaljeista vähän eri mieltä, silloin saa tuomita toisen ryhmän helvetin lapsiksi. "
Ei sinun tarvitse erikseen jokaista tuomita, voit sanoa, että tää koko homma on nyt jollain tavalla pielessä, että tehtäisiinkö me tälle jotain. Jos kukaan ei kuuntele, sano vain, että tämä ei ole Jumalan sanan mukaista ja jos emme halua tästä luopua, niin hukkaan joudumme.
Sanotkos sinä ihmisille, joka ei halua luopua synnistä, että jatka vaan samaa mallia, niin hyvin käy....et saa tehdä niin, sillä siitä Raamatussa kielletään, jos sinä et varoita toista ihmistä hänen synneistään tai huonosta tiestä, niin silloin teet väärin. Ei Jeesuskaan myötäillyt rikkaalle miehelle, joka väitti olevansa puhdas, sanoen: hienoa että olet puhdas, sillä tavoin pääset perille.
sanoit:"Miksipä emme sietäisi pieniä omia painotuksia elämäntavoissa, ei kai sellaisista tarvitsisi välttämättä rakentaa rakkauden esteitä?" Aivan, kunpa voisimmekin näin tehdä, mutta valitettavasti olemme nähneetkin sen rakkauden esteeksi....jos emme olisi, niin emmekö olisi yhdessä pysyneet?
Eikö jokainen meistä voi elää omalla tavallaa, mutta silti pysyä yhdessä seurakunassa ryhmittymättä mihinkään? Eipä näemmä voi, sillä kysymys ei ole pelkästään elämäntapa tottumuksista, jos olisi, niin ei tarvitsisi ryhmittyä.....kysymys on oppillisista erimielisyyksistä ja synnin luvallisuudesta.
sanoit:"...Mikä muu kuin omahyväinen ylpeys estää rakastamasta toista rakkaana sisarena tai veljenä vaikka tällä olisi televisio ja korvakorut." Itse asiassa se ei estäkkään, se estää, että tarvitsee erottauta eriseurakunnaksi. Jos minä elän veljeni kanssa ja veljeni tarvitsee mennä johonki muuhun seurakuntaan minun yhteydestä, niin kyllä minä pidän sitä aika suurena epäluottamuslauseena itseäni kohtaan.
Ei tarvitse kahden ihmisen, jonka hallitsijana on yksi henki, erottautua kahdeksi ryhmäksi. Sillä Henki tulee hengen luokse, eikä sitä vastoin pakene itseään.
Yksinkertaisesti jos nämä pikkudetailjit ovat niin vakavia, että tarvitsee oikeen lähimmäiselle tiedottaa, että olemme eriryhmässä kuulumalla eri organisaatoihin, niin ei kyse voi olla enää silloin pikku detaljeista...tai miksei voi olla, mutta nämä ovat silti niin vakavia, että ovat aiheuttaneet pysyvän eromistilanteen kahden ihmisen välillä. Olen veljeni kanssa erimieltä siitä, että pitäiskö siivota enemmän, mutta silti mulla ei ole mitään tarvetta erottautua veljestäni millään tasolla. Tämä on pikku detailji, joka ei pistä meitä rymittymään eri uskonlahkoiksi.
Jos me olisimme kaikki yhtä keskenämme, niin emmekö tällöin pitäisi jatkuvasti yhteyttä toisiimme, toinen toistamme tukien alati Jumalan sanalla ja lohdutuksella. Olisimme huolissamme jatkuvasti toisiemme uskontilasta positiivisessa mielessä, niin kuin Paavali kantoi huolta seurakunnista.
Ei, en tosiaakaan voi sanoa, että epäuskovainen voisi meidät kaikki riitaisat kirkkokunnat ja lahkot päätellä oikeiksi uskovaisiksi sen tähden, että meillä on keskenäinen rakkaus, joka paistaa pitkälle pimeään maailman.
>>Siitä teidät tunnetaan, että te keskenäisen rakkauden pidätte.
En tiedä pitäisikö näitten pikku detailjien olla este keskenäiselle rakkaudelle, mutta ei sitä ainakaan minun mielestäni näy olevan oikeastaan missään määrin. Minkä tähden? Eikö Jumala ole voimallisempi, kuin Saatana. Jos Jumalaa haluaa, että hänen seurakunassaan vallitsee keskenäinen rakkaus, niin silloin se vallitsee, ei Perkele sille mitään mahda.
Hyvinhän sinä Jouko kirjoitat. Varsinkin kun siteeraat omaa tekstiäsi.
että sekä tietämyksellä että tietämättömyydellä viime kädessä rajataan Jumalan tointa ihmisen mittoihin sopivaksi.Mutta eikö se ole USKO, joka koko maailman voittaa?Jumalan antama,elävä usko.
Maamiehen Ystävä no 45, 9.11.1850 kertoo lukijoilleen:
"Mutta on muitakin waikutuksia tällä hengellisellä liikkeellä, joka on tullut Ruotsin puolelta ja näyttätkin kaikki jotka tältä hallitaan kuuluwan Ruotsin Lukijain (Läsare) joukkoon. Kaaresuannon seurakunnasta, Ruotsin puolelta liki Muoniota, on Rowasti Laestadius saattanut tämän liikkeen Muonioon ...
... Sentähden herjaawat he muita miten häwittömästi taitawat ja tuomitsewat heitä pakanoiksi ja helwetin kekäleiksi, eiwätkä anna rauhaa ennenkuin saawat seuralaisiksensa...
...mutta kaikkien neuosta ja opetuksesta eiwät he, warsinkin ensimmäisessä innossaan, otakaan waaria, oli neuwojat waikka omia pappiaankin, jos ei nämä ole heidä mielensä jälkeen heränneitä..."
Lestadiolaisuus on siis alusta alkaen korostanut sitä, että vain oikealla tavalla uskomassa olevat pääsevät kerran perille. Ei tämä mitään Rauhanyhdistysten keksintöä ole.