Jos ajattelen vaikka kavereitani, niin alan heti muistelemaan kaikkia hienoja juttuja mitä silloin joskus tehtiin ja touhuttiin. Sen sijaan että suunnittelisin uusia hienoja juttuja mitä voitaisiin tulevaisuudessa tehdä. Tuntuu vaan koko ajan niinkuin kaikki olisi jo osaltani ohitse, eikä enää tule tapahtumaan mitään hienoa ja muistelemisen arvoista.
Sama juttu jos menen käymään vanhempieni luona. Tulee automaattisesti sellainen haikea olo ja alan muistelemaan menneitä aikoja niinkuin olisin joku vanha papparainen, vaikken ole kuin 24.
Olenhan jo kauan ollut masentunut ja suunnitellut itsemurhaa, mutta vasta hiljattain on alkanut tuntua tälläiseltä, että kaikki oikeasti olisi jo ohitse. Aina ennen on, kaiken epätoivonkin keskellä, kytenyt sellainen pieni toivonkipinä, että vielä joskus kaikki muuttuu. Nyt ei tunnu enää kuin surulliselta.
Onkohan tämä nyt sitten sitä lopun alkua vai vieläkö tästä voisi jotenkin nousta?
Sama juttu jos menen käymään vanhempieni luona. Tulee automaattisesti sellainen haikea olo ja alan muistelemaan menneitä aikoja niinkuin olisin joku vanha papparainen, vaikken ole kuin 24.
Olenhan jo kauan ollut masentunut ja suunnitellut itsemurhaa, mutta vasta hiljattain on alkanut tuntua tälläiseltä, että kaikki oikeasti olisi jo ohitse. Aina ennen on, kaiken epätoivonkin keskellä, kytenyt sellainen pieni toivonkipinä, että vielä joskus kaikki muuttuu. Nyt ei tunnu enää kuin surulliselta.
Onkohan tämä nyt sitten sitä lopun alkua vai vieläkö tästä voisi jotenkin nousta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Musta on tuntunut samalta mielestäni aina. Itse olen 23 ja sitä mieltä että elämä on nyt sitten tässä. Elämä ohi. Liittyyköhän ikään?
Se mistää merkki oo. Tämäkin Kajaanin ihmisten auttaja Markku S, tietää tämän.
Työttömänä ja elintasokilpailusta pudonneena tiedän, että huomisaamu on varmasti rankka.
Kehänkierto on kuitenkin ihan vapaaehtoista. Tabujen rikkominen on OK.
Ei sinullakaan 24/7 voi olla ankeus päällä. Jos noin on, et ole oppinut mitään.
Omien aivojensa treenaaminen on mielestäni ainutkertainen mahdollisuus.
Vuosituhantinen viisaus löytyy itämaisista opeista, mm meditaatiosta.
Se rikkoo kehänkiertämisen. Sensijaan yhtäkään samanlaista päivää ei ole...
Muistan, kuinka itse jouduin tuollaisen ajatuksen ja tunteen valtaan, mitä sinä käyt läpi.
Se vei minulta melkein vuoden ja oli aivan selkeänä tunteena, että elämä on ohi, mitään ei ole enää odotettavissa ja se oli muka, niin varma tieto itsessäni, että uskoin siihen.
Siitä ajasta on nyt kulunut kauan aikaa ja olen kaikessa tyytyväinen elämääni, niin että luota vain sen tunteen yli paranemiseen ja uuden ajan avautumiseen ja pyri aktiivisesti unohtamaan menneet, sillä et voi elää eilisessä ja huomista ei vielä ole, vaan sen sijaan elä tässä yhdessä hetkessä ja aivan intä itsellesi, että kaikki on hyvin. Psyykesi taipuu aikanaan näkemään valoa ja toteaa, että elämä kannattaa ja se on luottamuksen arvoista. Etsi kauniita asioita elämääsi, rauhoittavaa musiikkia, hyvää lukemista, ystävien kanssa rupattelemista, ulkoilua ja vaikkapa uimista, jos pidät siitä ja tee jotakin niistä ainakin hetki kerrallaan, muutaman kerran päivässä, vaikka tunteet eivät niihin heti reakoisikaan.
Minut paransi Jeesus ja sinulla on aivan samat oikeudet pyytää Häneltä apua, sillä Hän on luvannut kuulla jokaista, joka huutaa Hänen puoleensa.
Kohdallani Raamatun parantava Sana teki tehtävänsä ja minä tulin vapaaksi ja terveeksi. On harhaa kuvitella, että Raamattu taakoittaa, sillä silloinhan Jumala olisi orjuuttaja. Hän on tullut meidät vapauttamaan, ei tuomitsemaan eikä orjuuttamaan vaan vapauttamaan ja siksi Sana on vapaus ja ohjaa oikeaan jokaisen, joka siihen tahtoo uskoa. Usko on lahja ja sitä kannattaa pyytää, sillä moni on tullut täysin terveeksi Jeesuksen parantamana sairauksista, joiden lääketiede on kuvitellut olevan toivottomia.
Minä olen yksi parannetuista. Olen parantunut vakavasta psyyken sairastamistilasta ja olen parantunut fyysikan, lääkärien mielestä kuolemaan johtavasta, tilasta ja molemmista hetkessä. Psyykkinen paraneminen tapahtui äkkiä jouluaattona yli kaksikymmentä vuotta sitten ja fyysinen tilani parani yli kymmenen vuotta sitten hetkessä teho-osastolla ollessani ja sai tehohoitolääkärit ja hoitajat suorastaan poissa tolaltaan, niin suuri ja kummallinen se tapahtuma oli heidän mielestään. Todistin heille Jeesuksen parantaneen minut jälleen ja yksikään heistä ei käynyt vastaan.
Siunausta sinulle ja hyvää elämää ja täyttä luottamusta Luojaasi ja sen kautta itseesi.