Olen aika lailla liikunnallinen mies. Kesä meni ookoo pyöräillessä pitkiä matkoja. Ei ongelmia. Jopa korkealla sykkeellä ja normaalia hengästymistä kuten ennenkin.
Nyt SYYSKUUN alusta alkaen kummallinen ilmiö:
- kun syke nousee n. 120 kieppeille alkaa puristaa rintakehän keskiosasta
- hiukan heijastaa laukaperiinkin.
- kun syke laskee häviää puristus
Pyöräilen paljon. Kun olen tunnin pyöräilly oireet lievenee ja sykkeen voi nostaa 150 ja ylikin. Puristus häviää!
Koskaan tällasta ei ole ollut. Ikää 50
Suvussa on sydän- ja verisuonisairauksia molemmilta puolilta. En tupakoi.
Nyt SYYSKUUN alusta alkaen kummallinen ilmiö:
- kun syke nousee n. 120 kieppeille alkaa puristaa rintakehän keskiosasta
- hiukan heijastaa laukaperiinkin.
- kun syke laskee häviää puristus
Pyöräilen paljon. Kun olen tunnin pyöräilly oireet lievenee ja sykkeen voi nostaa 150 ja ylikin. Puristus häviää!
Koskaan tällasta ei ole ollut. Ikää 50
Suvussa on sydän- ja verisuonisairauksia molemmilta puolilta. En tupakoi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksi tuttu kuntoilija sanoi,että kyseessä on ikäänkuin "diesel-ilmiö". Jos kuntoille alhaisella sykkeellä kuten olen tehnyt siitä seuraa se,että sydän ei "lähde mukaan" kun sykkeen pitäisi nousta.
Onko perää?
Aluksi tuli mieleen, että nyt lääkäriin pikapikaa. Sitten luin, että pystyt kuitenkin jatkamaan liikkumista ja oire häviää.
Se on hyvin epätyypillistä sepelvaltimotaudille. Sen oireet kun yleensä pahenevat rasituksen kestäessä ja sykkeen noustessa. Mitä kovemmin tai kauemmin mennään, sitä kovemmaksi kipu muuttuu. Kyseessä voisi olla epätyypillinen sepelvaltimotauti, jossa elimistö "kyllästyy" kipuun. Se on harvinaista, mutta mahdollista. Jos jokin ärsyke pysyy samanlaisena pitkään, emme enää rekisteröi sitä jossain vaiheessa. Näin käy kuitenkin harvemmin sydänsairauksissa, mutta se on mahdollista.
Tulee mieleen myös keuhko-ongelma. Niille, esimerkiksi joillekin astmoille, on tyypillistä, että ne alkavat oireilla pahasti rasituksen alussa. Kun rasitys jatjuu, keuhkorakkulat laajenevat, lima irtoaa ja keuhkojen hapenottokyky paranee. Jostakin tällaisestä voisi siis olla kyse.
En kuitenkaan missään tapauksessa pitäisi tuota millään tavoin normaalina ja lähtisin kyllä asiaa selvittelemään.
Jos syke ei nouse vaadittavalle tasolle rasituksessa on kyseessä jonkinasteinen sinussolmukkeen häiriö. Usein hyväkuntoisilla kyse on kuitenkin enemminkin siitä, että sykkeen ei tarvitse nousta kohtuullisessakaan rasituksessa kovin nopeasti, sillä veren hapenkuljetuskyky ja lihasten hape vastaanottokyky ovat niin hyvät. Suht alhainenkin syke kuljettaa riittävästi happea lihaksille. Mutta jos alhainen syke aiheuttaa pistelyä, huimausta, pahaa hengästymistä jne. on kyseessä sykkeen säätelyhäiriö.
Diesel-ilmiö lienee siis tuo, että keho on niin timmissä kunnossa, että sykkeen ei yksinkertaisesti tarvitse nousta. Jos on oireita, ei hidasta sykkeen nousua voi pitää normaalina.