Kenellä on oikeus

Miehelläsi saattaa olla depressio-, riippuvuus- tms. ongelmaa ja siksi enemmän tai vähemmän tietoisesti myös manipuloi ("olemalla murheen murtama") sinua pysymään/jäämään suhteeseen. Ehkä hän haluaa saada enemmän kuin kykenee itse sinulle antamaan? Jos olet suhteessa vain "säälistä" teet väärin sekä itsellesi että hänelle.
Ehkä haluaisit mennä hänen kanssaan pariterapiaan? Tai sitten et.

Kysy itseltäsi rehellisesti: Mitä minä haluan? Mitä minä tunnen?

Eli, haluatko itse jatkaa varmasti liittoasi? Oletko jollain tapaa onneton tämän miehen kanssa? Onko miehesi manipuloivaa sorttia, joka käyttää 'hyvyyttäsi' hyväkseen?

Se tärkein kysymys on todellakin se, mitä itse haluat. Tiedät varmasti vastauksen, jos oikein pohdit. Onneton ei kannata olla liian pitkään. Se on omalla tavallaan järjetön 'valinta', ymmärrätkö? Asioille voi nimittäin aina tehdä jotain. Jos perusasiat elämässäsi ovat kunnossa, sinulla on kaikki mahdollisuudet olla onnellinen - jos vain haluat. Haluatko?

Kysy mieheltäsi mitä hänelle merkitsee sinun onnesi?
Sano hänelle suoraan ettet ole onnellinen.

Tiedätkö itse mistä se johtuu ja mitä mahdollisesti kaipaat?
Muista että olet itse oman onnesi seppä.
Miehesi ei ole täällä tekemässä sinua
onnelliseksi vaan sinä itse omilla
valinnoillasi.
Ehkä terapia voisi auttaa sinuakin?
Selkeyttämään omia ajatuksiasi.
Onnea valitsemallesi tielle.

Tuo on tuttu tilanne 16 vuoden ajalta. Minä olen meidän liitossa kuin tuo mies. Vaimoni on halunnut jättää minut jo vuosia. Olen ruinannut hänet aina jatkamaan.

Hän on nyt vihdoin löytänyt hyvän olon työkaverin kanssa seurustelusta. Kaveri on mies. Hänen kotonaan on hyvä olo, minun kanssa ei sitä ole eikä ollut ennenkään.

Minä odotan iltaisin vaimoani kotiin lasten nukkumaanmenoajaksi. Soittelen perään. Joskus hän vastaa, joskus ei.

Olen ruinannut jatkamaan, tarjonnut pariterapiaa. Ihminen ei halua lähteä sellaiseen, jos hänellä on toinen. Tuosta toisesta miehestä hän saa vihdoin syyn lähteä liitosta. Avioliittoa ja omaa perhettä jäävät kaipaamaan vain mies ja kolme lasta. Yksi ihminen sentään tulee onnelliseksi. Ainakin aluksi.

Vaimoni mielestä me emme koskaan löytäneet rakkautta. Hänen mielestään se on ihmeellinen tunne, joka tulee kun katsoo toista silmiin ja tietää olevansa samalla aaltopituudella.
Minun mielestäni meillä oli rakkautta. Minun mielestäni se on toisen huomioimista ja hänestä välittämistä.

Kumpi meistä on oikeassa, vaiko molemmat?

...eipä niille omille ajatuksille ja tunteille voi oikeen mitään. sitä tuntee niinku tuntee.. itsekkin pohtinut samanlaisia kysykyksiä. meillä avioliitto kunnossa, mutta minä välillä mietin ja pähkään onko tunteita jäljellä ym. onneksi on niitä hetkiä että huomaa että on niitä, ne vaan välillä piiloutuu kaiken muun taakse. meillä 4lasta, talo rekenteilla. mies töissä ja rakennuksella, nyt sitä tahtomista todella kysytään, kun ei ole aikaa parisuhteelle eikä keskusteluille... meillä ollut pitkään jo epäsuhdenne keskustelutarpeen suhteen. mies ei keskusteluja kaipaa...itse välillä ahditunut luonteiden érilaisuudesta, mutta silti katsonut että hyvä suhde, ja rakkautta löytyy... voisitko puhua kenellekkään läheiselle tunteistasi? sillä on monesti iso vaikutus kun saa pahimmat ajatukset sanoa ääneen. Toivottavasti pääset tasapainoon tunteidesi kanssa!

on oikeus onneen. Onni vain ei ole itsestäänselvyys eikä kukaan muu voi tehdä sinua onnelliseksi. Viime kädessä onni lähtee sinusta itsestäsi.

Kirjoituksestasi voisi päätellä, että miehesi ei ole "tyypillinen" mies, joka ei puhu eikä pussaa. Ja näin ollen onnettomuutesi ei johtuisi siitä, että miehesi jättäisi sinut suhteessanne yksin.

Entä jos ne ongelmat todella johtuvatkin omista huolistasi. Onko sinulla niitä? Entä jos itsekkin menisit terapiaan. Tai menisitte yhdessä. Sen jälkeen saattaisit itsekkin olla paljon "viisaampi" ja tietää, pitääkö sinun ajatella sitä eroa.