Yläasteen alussa iho oli vielä todella hyvä. Muistan kuinka muut finni-ikäiset kadehtivat ihoani. Mutta kahdeksannella luokalla rupesi naama kukkimaan oikein urakalla, 9 luokalla paheni, seuraavana vuonna vielä pahempi, sitten se asettui, mutta NYT se on kaikista pahin! Kärsin lievästä aknesta -> kipeitä, kutisevia, tulipunaisia finnejä paljon, jonkinsortin tulhedus naamassa kun hetki sitten kaikki oli vielä suht ok. mutta pari niistä puristui ja ihokos siitä tulistui, kaikki levisi kirjaimellisesti. Ne arvet!
Aina 8 luokasta asti olen peittänyt naamani raskaaseen meikkiin.
Ammatillisen koulunikin puolesta kärsinyt siitä että sain kuumille keittiötunneille kokkihatun alle rasvata paksun meikkivoidekerroksen. Uimahalliin mennessäni meikkiä tietenkin. Kaverin luokse yöksi ja tulee meikinpesuaika niin rupeaa iskemään pakokauhu ja pesen naamani niin että siihen jää meikkiä rutkasti ettei kukaan vaan näe hirveää lordin naamaani.
Vaikkei siinä aina finnejä ole ollut kuten viime talvena anoreksian takia kun en syönyt mitään niin eipä myöskään naamaan tullut mitään, mutta arpia siinä on ollut aina!
9. luokalla ensimmäisen arbutinini ostaneena ja kaiken maailman keinoja kokeilleena voinkin todeta ettei ne lähe mihinkään.
Siitä kärsineenä ja päätäni kääntäen poispäin ihmisistä kun mulle puhutaan ja punaisia läiskiä naamassa hävenneenä voinkin nyt jälkeenpäin todeta että kyllä, tämä on vaikuttanut minuun ja ihmissuhteisiini jo. Ja liikaa. Vaikken sitä ennen tajunnut. Mut nyt tajuan! Viimeksi koulussa 3 vuotta samalla luokalla ollut ihminen puhui minulle ja minä katselin seiniin koska häpesin naamaani. Viehättävä poika katsoi minuun linkissä, käänsin pään alas koska häpesin itseäni. Ajattelin että hän varmaan katsoo ja kauhistelee ihoani.
Nyt kun iho on vielä pahentunut niin voisin vaikka kuolla. Tuntuu etten koskaan tule saamaan itselleni kumppania (ei niitä ole tähän mennesä koskaan ollutkaan) ja olen jo 18 vuotias. En tiedä yhtään mitä teen.. ei minulla ole varaa kalliisiin hoitoihinkaan ja äiti toitottaa että akneikä suvussamme on mennyt ohi yli 20 vuotiaana että sinne asti pitäisi odottaa.
Olen joskus päässyt kaikesta yli ja ajatellut positiivisesti, mutta nyt en enää pysty siihenkään sillä mikään ei enää peitä ihoani ja mikään ei enää auta. Olen niin turhautunut ja pelkäämpä että masennun aivan totaalisesti koska en enää vaan jaksa koota ajatuksiani... en jaksa enää ajatella positiivisesti koska näen selvästi edessäni syyt ja seuraukset
Syy: olen finninaama
Seuraus: ihmiset pitävät minua rumana, en saa koskaan ketään
Siinäpä minun pohdintojani...
Aina 8 luokasta asti olen peittänyt naamani raskaaseen meikkiin.
Ammatillisen koulunikin puolesta kärsinyt siitä että sain kuumille keittiötunneille kokkihatun alle rasvata paksun meikkivoidekerroksen. Uimahalliin mennessäni meikkiä tietenkin. Kaverin luokse yöksi ja tulee meikinpesuaika niin rupeaa iskemään pakokauhu ja pesen naamani niin että siihen jää meikkiä rutkasti ettei kukaan vaan näe hirveää lordin naamaani.
Vaikkei siinä aina finnejä ole ollut kuten viime talvena anoreksian takia kun en syönyt mitään niin eipä myöskään naamaan tullut mitään, mutta arpia siinä on ollut aina!
9. luokalla ensimmäisen arbutinini ostaneena ja kaiken maailman keinoja kokeilleena voinkin todeta ettei ne lähe mihinkään.
Siitä kärsineenä ja päätäni kääntäen poispäin ihmisistä kun mulle puhutaan ja punaisia läiskiä naamassa hävenneenä voinkin nyt jälkeenpäin todeta että kyllä, tämä on vaikuttanut minuun ja ihmissuhteisiini jo. Ja liikaa. Vaikken sitä ennen tajunnut. Mut nyt tajuan! Viimeksi koulussa 3 vuotta samalla luokalla ollut ihminen puhui minulle ja minä katselin seiniin koska häpesin naamaani. Viehättävä poika katsoi minuun linkissä, käänsin pään alas koska häpesin itseäni. Ajattelin että hän varmaan katsoo ja kauhistelee ihoani.
Nyt kun iho on vielä pahentunut niin voisin vaikka kuolla. Tuntuu etten koskaan tule saamaan itselleni kumppania (ei niitä ole tähän mennesä koskaan ollutkaan) ja olen jo 18 vuotias. En tiedä yhtään mitä teen.. ei minulla ole varaa kalliisiin hoitoihinkaan ja äiti toitottaa että akneikä suvussamme on mennyt ohi yli 20 vuotiaana että sinne asti pitäisi odottaa.
Olen joskus päässyt kaikesta yli ja ajatellut positiivisesti, mutta nyt en enää pysty siihenkään sillä mikään ei enää peitä ihoani ja mikään ei enää auta. Olen niin turhautunut ja pelkäämpä että masennun aivan totaalisesti koska en enää vaan jaksa koota ajatuksiani... en jaksa enää ajatella positiivisesti koska näen selvästi edessäni syyt ja seuraukset
Syy: olen finninaama
Seuraus: ihmiset pitävät minua rumana, en saa koskaan ketään
Siinäpä minun pohdintojani...
Vastaukset 8
Vanhimmat
no ryve nyt vielä vähän lisää siellä itsesäälissä! tiedän että ne finnit on kyl iso vaiva ja tuntuu et ne pilaa elämän,mut oikeest kaikki riippuu asenteesta!...elämä on liian lyhyt että se kannattas tuhlata murehtimalla finneistä. ite oon joskus jättänyt menemättä johonkin koska naama näytti niin karseelta ja katunu sitä todella.kerran sit vaan päätin että näytänpä kuinka kauheelta tahansa niin en anna aknen pilata mun elämääni ja vaan menin muitten messissä...hauskaa oli ja siellä tapasin mun nykysen poikaystävänkin.. nyttemmin ei enää aknea oo, paikallisia finnejä sillon tällön, mut oon huomannu et ku yks vaiva/murehdittava asia lähtee nii heti löytää jtn muuta mikä on vialla jne.. ikuinen noidankehä, voiko ihminen ikinä olla täysin sinut itsensä kanssa? mutta kokeile ihmeessä sitä omega-3 kuuria.
Entäs jos on melkeinpä aina katunut sitä että lähti johonkin mukaan koska tuli niin pahamieli kun ihmiset töllää ja säälivät?! Pienessä ongelmassa se voikin olla asenteesta kiinni mutta ei jos naama on täysin tulehtunut ja pahasti!
Kyllä sekin asenteesta lähtee.
Ei pitäisi välittää siitä mitä ne muut sanoo, asennoidu asiaan. Ajattele että 1. sinä et yksinkertaisesti voi tälle mitään 2. et aio rajoittaa elämääsi tämän takia 3. sinua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat tai laukovat, pääasia mitä sinä itse ajattelet.
Ajattele : olen kaunis koska... -minulla on upeat, silmät, huulet, hiukset, vaatteet, minulla on kaunis katse, hymy, nauru jne. Rupea pitämään itsestäsi.
Vain itsevarmuus näkyy! Muut eivät välttämättä huomaa ihoasi kun itsekin keskityt johonkin muuhun ja olet iloinen ja eloisa.
en sano että se menee ohi, koska se ei ole totta. koskaan et saa niitä hetkiä takaisin jotka olet menettänyt nolostellessa. tiedän koska mun teini-iän diskoillat meni kotona peiton alla märsätessä.
mutta tulee vielä terveempi aika. mä olen jäävi sanomaan kumpi tuli ensin: elämän ilo vai puhdas iho, mutta käsi kädessä ne on siitä saakka menneet :) väittäisin melkein, että kun aloin ajatella enemmän ympäristöä ja stressaamaan vähemmän kasvojani niin iho alkoi parantua!
nyt mulla on pitkästä aikaa ollut taantuma, tämän syksyn (opiskelustressi ym.). otin uuden asenteen jälleen kerran, en puristele, puhdistelen vain säännöllisesti niin kyllä se siitä. kiinnitän huomiota silmiini ja ihmisten kanssa jutellessa katson silmiin, hymyilen, vedän huomion ilmeisiini. en usko että siinä vaiheessa enää kukaan finnejäni huomaakaan!
niin ja se vielä, että itse en ole pitänyt KOSKAAN ketään rumana siksi että heillä on finnejä. uskon että meitä vähemmän-pinnallisia ihmisiä on maailmassa kuitenkin enemmistö, joten kyllä sä vielä rakastavan kumppanin löydät!
mutta muista, että jos itse ajattelet enimmäkseen omaa ulkonäköä - vaikkakin moittivassa mielessä - niin se tekee sinut taas pinnalliseksi ;) näytä siis mikä olet luonteeltasi ja mikä sinua elämässä kiehtoo, niin ihmiset rakastuvat siihen kuka oikeasti olet
Tänä päivänä on erittäin hyviä keinoja hoitaa ärhäkkääkin akneihoa ja kaikki lääkkeet eivät suinkaan ole kalliita. Sijoita ihmeessä yhteen käyntiin ihotautilääkärillä. Uskon, että apu sieltä löytyy helpostikin ja saat elämänilosi takaisin.
Sanoit että sulla ei ollut aknea kun et syönyt mitään. Oletko miettinyt että aknea sullea aiheuttaa vääränlainen ruokavalio. Mulla auttoi (=paransi aknen, nyt satunnaisia pikku näppyjä välillä) sokerin poisjättäminen, omega 3, tyydyttyneiden rasvojen välttäminen ja tyydyttymättömien (siis tuo omega 3 mukaan lukien) lisääminen! Kannattaa kokeilla!
Kiitoksia kaikille kommentoineille. Nyt vasta jälkeenpäin luettuani oikeastaan tajuan kuinka naiivia ajatteluni on/oli. Piristyin huomattavasti luettuani teidän vähän järkevämmät ajattelutavat asiaan :)
Maanantaina olis suunnitteilla mennä sinne ihotautilääkärille. Enpä ennen tajunnukaan että tosiaan tätä aknea saattaa pahentaa jotkut jutut mun ruokavaliosta. Sokeriahan syön aika paljon ja noita rasvoja en oo ennen ees ajatellu. Vaikka suklaan, juuston ja pähkinän olenkin ruokavaliostani jättäny mutta ei se taida riittää...
Lisäks tein sen etten jääny kotiin murjottamaan tänä viikonloppuna vaikka mieli teki naaman takia. Ja jälkeenpäin voi sanoo että oli mitä mahtavin viikonloppu :) Onneks lähdin
Vaikka naamaanhan se ei tainnut tehdä hyvää mutta ei auta muu kun hoitaa huolellisesti ja ajatella positiivisesti.
Onneks meikeillä saa edes jotain piiloon, nyt oonkin koittanu metsästää niitä mineraalimeikkejä jostain ja ois aikomus hommata... Kun sit vaan sais niistä vähän lisää tietoa
tuli tutut tunteet mieleen tosta sun tarinastasi...:/ ite oon kärsiny aknesta nyt kuudennelta saakka,nyt olen 19vuotta. muistan itekkin miten häpesin naamaani,kun joku puhui mulle niin mietin vaan koko ajan miten se tuijotaa vaan naamaani. ja koulukiusaamista tän takii oon aikoinani joutunu kokemaan,niin että jouduin vaihtamaan koulua:/ ja kun tutustuin nykyiseen poikaystävääni,muistan kun en ollut ikinä ilman meikkiä kun oltii kahestaankin,en kehdannu mennä suihkuun ja muuta,mutta sitten kerran puhuttii ongelmastani poikaystäväni kanssa ja sain itkee sen sylissä ja sitten pesin vihdoin meikit pois ja se vaan suukotteli mun naamaa eikä kuollukkaan järkytyksestä:) vähän päälle 2viikkoa sitten hain itelleni ton roa-kuurin mitä mietin 3vuotta. nyt toivon naamani tästä rauhottuvan...tsemppiä sinne, parempi aika täs taistelussa tulee,ku ei vaa luovuta!