"Huonoin" Queen-levy?

... The Works, A Kind Of Magic ja The Miracle. Toki onhan näilläkin levyillä joitain helmiä, kuten Keep Passing The Open Window, It's A Hard Life, Friends Will Be Friends. Was It All Worth It yms. Mutta kokonaisuutena ovat minusta jotenkin epä-queenimaisia. :( Freddien virtuoosimaiset säveltäjänkyvyt, jotka viimeisinä vuosina kuitenkin re-aktivoituivat, eivät olleet tuona kautena parhaassa mahdollisessa vireessä.

Hot Spacessa, vaikka Staying Power, Dancer ja Body Language eivät minuakaan miellytä, on jotenkin taustalla kuitenkin sitä 70-luvulla vaikuttanutta Queen-henkeä (näkyy tosin enepi konserteissa kuin noilla tuolla levyllä). Innuendo on kuitenkin kunniallinen päätös Freddien uralle ja kuuluu minunkin Top 5 Queen-levyihin.

70-luvun levyistä huonoin minun makuuni on ehkä A Day At The Races, jostain syystä, en tiedä miksi. Mutta ei se oli missään nimessä paska...

Levy, joka on kaikkein vähiten viettänyt aikaa levylautasellani on Flash Gordon Soundtrack. Tiedä sitten, tekeekö se siitä huonoimman?

Täysin paskaa Queen-levyä ei olekaan, mutta Greatest Hits III vie tittelin "turhin Queen-julkaisu kautta aikojen".

Enpä osaa sanoa.. Kuuntelen jokaista levyä aina jonkin aikaa, ja sitten muuttuu. Joihinkin levyihin rakastun aina uudelleen, joitakin kuuntelen vain silloin tällöin.

Minun Queenin kuunteluni alkoi siten, että kuulin Show Must Go On:in radiossa, ja siitä huokui tunteita ja karismaa. Yritin löytää kyseistä kappaletta kotoa, mutta löysin 'vain' Greatest Hits 1:n. Ensimmäinen kappalehan sillä on Bohemian Rhapsody, ja ensimmäinen ajatus, joka minulla tuli kappaleesta mieleen, oli että "hei, tuo on ihan kuin Liisa Ihmemaassa!"x) Tiedän, ihan hullulta kuulostaa:) Mutta sitten kuuntelin sitä levyä lapi pari kertaa, ja aloin jo ymmärtää sitä musiikkia. Se oli siis ensimmäinen levy, johon rakastuin!
Seuraavaksi löysin Greatest Hits 3:n hyllystä. Sitä siirryin kuuntelemaan, ja sitten tämä taas jatkui, kun sain lisää levyjä. Miracleen olin tosi rakastunut, mutta enää ne NIIN paljoa. Queenin musiikkia en lakkaa kyllä rakastamasta!

Staying power ja Action this day olisi olleet hyviä biisejä, jos ne olisi levyllä vedetty yhtä tiukasti kuin lavalla. Hot space olisi kaivannut myös toisen rokkibiisin "Put out the fire" lisäksi, esim. "I go grazy" olisi olisi ryhdittänyt ko. levyä kivasti.

Levyllä oli myös selkeästi valittu väärät soittimet, jos olisi jätetty torvet ja saksofonit pois ja pistetty lisää kitaraa A-puolen biiseihin ja päästy lähemmäs "Dragon attack" meininkiä, eli funk-hard rokkia, niin se olisi voinut jopa toimia.

Silloin Hot space olisi voinut olla jopa edelläkävijä-albumi, koska vuosikymmenen lopulla heavy-funkista tuli kova sana Extremen ja RHCP:n ansiosta. Valitettavasti sorruttiin perinteiseen discoiluun.

Mikäli Flash Gordon unohdetaan, niin mielestäni The Works oli kuitenkin heikoin albumi muutamasta hyvästä biisistä huolimatta. Lähinnä itsensäkopioinnin takia: "Hard life" on kuin toisinto "Play the game"sta, "Man on the prowl" muistutta "Crazy little thing"in liveversiota jne.

Olen samaa mieltä siitä, että 80-luvun alku oli kokonaisuutena eika epäkiinnostava. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että minut Made in Heaven jätti kylmäksi. Siinä on "faninäkökulmasta" kiinnostavaa materiaalia, mutta biisien taso on epämääräinen. Vähän jäi sellainen maku, että Freddien kuolemaa kaupallistettiin vähän turhan läpinäkyvästi.

Jos jotain jäähyväislevyideaa kaivataan, niin Innuendo teki jo tehtävänsä. Siinä kuultiin vahvaa, surumielistä, pateettistakin Queenia parhaimmillaan. Made in Heavenin materiaali istuu mielestäni parhaiten kokoelmiin, extramateriaaliksi, keräilykamaksi. Albumina se on juuttaan keskinkertainen.

Mitä mieltä olette Queenin kahdesta ensimmäisestä levystä Queen ja Queen 2 ?. Ne ovat erikoisia, hieman naiveja ja varmasti jakavat mielipiteitä. Itse pidän niistä.