Kaikki taiteen julkiset tuet olisi lopetettava. Kyllä oikea taiteilija, joka todella osaa asiansa, pärjää omilla kyvyillään ja yrittäjän asemassa. Ihan liiaksi on kaiken maailman orkestereita ja teattereita, joista yleisö ei ole kiinnostunut, mutta jotka silti saavat yhteiskunnalta (lue: veronmaksajilta) rahoja oman taiteellisuutensa pönkittämiseen ja taiteilijana olemisen leikkimiseen.
Tai esimerkiksi "taiteilija" Teemu Mäki: puolihullu eläinrääkkääjä, jonka taide on narsistista paskaa (mainittakoon se kauhea kissantappo-runkkausvideo, tai videoinstallaatio aiheena "viime yönä panin isoäitiäni silmään") - Mäki saa valtion kymmenvuotista taiteilija-apurahaa, eli pari tuhatta euroa kuussa vain siitä, että on julma ja hullu. Kiva systeemi meillä.
Menemään joutaisi myös mm. ooppera (ja baletti). Se on valtava rahareikä, ja silti vain eliitin harrastus. Jos joku todella tykkää niin paljon oopperasta, niin perustakoon kaikin mokomin yhdistyksen, joka ryhtyy keräämään rahaa ja jäseniä ja ylläpitämään oopperaa.
Sanoin kaiken edellä aika kärjekkäästi, ja hyvin paljon jäi sanomattakin, mutta haluaisin keskustelua aiheesta. Olen itse taiteilija, joka ei ole koskaan julkista tukea ottanut, ja elän omalla taiteellani. Meitä ei ole Suomessa montaa, jotka siihen kykenevät, mutta miksi pitäisi ollakaan? Tämä on pieni maa, täällä on vähän ihmisiä, ja taatusti paljon tärkeämpiäkin ongelmia ratkottavaksi kuin Kansallisoopperan rahoituspulmat. Mitä jos aloitettaisiin vanhuksista ja lapsista - samasta kukkarosta nekin rahat tulevat, ja taiteeseen haaskatut rahat ovat samasta kukkarosta poissa!
Tai esimerkiksi "taiteilija" Teemu Mäki: puolihullu eläinrääkkääjä, jonka taide on narsistista paskaa (mainittakoon se kauhea kissantappo-runkkausvideo, tai videoinstallaatio aiheena "viime yönä panin isoäitiäni silmään") - Mäki saa valtion kymmenvuotista taiteilija-apurahaa, eli pari tuhatta euroa kuussa vain siitä, että on julma ja hullu. Kiva systeemi meillä.
Menemään joutaisi myös mm. ooppera (ja baletti). Se on valtava rahareikä, ja silti vain eliitin harrastus. Jos joku todella tykkää niin paljon oopperasta, niin perustakoon kaikin mokomin yhdistyksen, joka ryhtyy keräämään rahaa ja jäseniä ja ylläpitämään oopperaa.
Sanoin kaiken edellä aika kärjekkäästi, ja hyvin paljon jäi sanomattakin, mutta haluaisin keskustelua aiheesta. Olen itse taiteilija, joka ei ole koskaan julkista tukea ottanut, ja elän omalla taiteellani. Meitä ei ole Suomessa montaa, jotka siihen kykenevät, mutta miksi pitäisi ollakaan? Tämä on pieni maa, täällä on vähän ihmisiä, ja taatusti paljon tärkeämpiäkin ongelmia ratkottavaksi kuin Kansallisoopperan rahoituspulmat. Mitä jos aloitettaisiin vanhuksista ja lapsista - samasta kukkarosta nekin rahat tulevat, ja taiteeseen haaskatut rahat ovat samasta kukkarosta poissa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
...tämä liittyy otsikon asiaan. Hus jonnekin muualle siitä mesoamaan!
Olet oikeassa. Yritin tällä tavalla vain tavoittaa taideopiskelijoita, ja saada keskustelua syntymään, sillä ehkä juuri heillä olisi ollut intressiä väittää vastaan.
Osuit asian ytimeen. Mikä ei ole taloudellisesti kannattavaa kuolee. Markkinan evoluutio.
Kyllä se on kulttuuri, joka vanhukselta puuron suusta vie.
Vaikka keskustelu ei oikein tälle foorumille kuulu, niin entisenä taideopiskelijana (Sibelius-Akatemiasta valmistuneena säveltäjänä) tekee mieli kommentoida provokaatiotasi.
Ensinnäkin, jos taiteen tukeminen kokonaan lopetettaisiin, mitä "kulttuuria" jäisi jäljelle? Kirjallisuudessa ja elokuvataiteessa Harry Potterin kaltaiset rahasammot, uudesta taidemusiikista etabloituneet vanhemmat herrat. (Jopa E-P Salonen ja Magnus Lindberg ovat saaneet apurahoja uransa alkutaipaleilla, vaikka nyttemmin jo omillaan pärjäävätkin.)
Taiteen tukeminen vie veronmaksajien rahoja, mutta samoin urheilun. Pitäisikö huippu-urheilun tukeminen yhteiskunnan varoista samoin lopettaa?
Ei sivistynyt ja kulttuuriperintönsä uudistamisesta kiinnostunut yhteiskunta voi laskea pelkän liike-elämän varaan. Eipä olisi Kaurismäen loistavia elokuviakaan syntynyt ilman julkista rahoitusta, saati monia muita viime aikojen suomalaisia katsojamenestysleffoja.
Ooppera on ikuisuuskysymys. Sehän on hirvittävän kallis taidemuoto, mutta samalla yksi länsimaisen kulttuurin keskeisimpiä juurien ollessa aina 1500-luvun Italiassa asti. Ilman julkista tukea oopperan lisäksi myös teatterit kuihtuisivat pois. Jäljelle jäisivät Hartwall-areenan kokoiset mahtipontiset ja viihteelliset kitsch-produktiot, joissa ei katsojan/kuulijan päätä vaivata liian monimutkaisella.
Mielenkiintoista olisi tietää, mitä nimimerkin "Taiteilija" taide pitää sisällään, kun se niin hyvin hänet elättää.
Kansansuosio osuu harvoin yksiin taiteilijan myöhemmän suosion ja merkittävyyden kanssa. Esimerkiksi J.S. Bachia ei arvostettu aikanaan juuri lainkaan ja löydettiin vasta Mendelssohnin toimesta.