miksi ihmessä

sinänsä oo mitään sitä vastaan jos lihavuus sairaudeksi luokiteltaisiinkin.ehkä sitten terveydenhuoltokin yrittäisi alkaa tosissaan auttaa lihavia.esimerkiksi monien mielestä lihavuus johtuu psyykkisistä ongelmista.itsekkin uskon että jokaisella lihavalla on jonkinasteinen syömishäiriö.mutta arvaappas pääsetkö terapiaan sillä perusteella että olet lihava?no ei todellakaan pääse.tietysti siitä kertyisi suuret kulut,mutta ihmiset ovat rahaa tärkeämpiä.

Eiköhän sairaus luokituksen ole tehneet Me lihavat itse?
Plussana ja positiivisen on sitten tullut, sisäinen kauneus ja luonteen iloisuus.

Jos nyt nuo häirikkö koululaiset jäisivät nyt pois täältä herjaamasta, voisi tulla asiaa ja tukea terveyteen pyrkimisessä.

sairautta ja saamattomuutta kirjoitti:

Eiköhän sairaus luokituksen ole tehneet Me lihavat itse?
Plussana ja positiivisen on sitten tullut, sisäinen kauneus ja luonteen iloisuus.

Jos nyt nuo häirikkö koululaiset jäisivät nyt pois täältä herjaamasta, voisi tulla asiaa ja tukea terveyteen pyrkimisessä.

Onhan tuo lihominen korvien välissä. Itse en omistä liikakiloja muuten, kuin omasta mielestänki, enkä saa niitä karistettua pois. Iltaisin iskee aina ihan hillitön ahmimishimo, vaikka olisinkin syönyt normaalisti päivällä, enkä ole siis skipannut ruokailuja. Ahmimiskohtauksen jälkeen tulee masennus ja joka kerta lupaan itselleni, että ei enää ikinä..mutta mutta, sama homma taas seuraavana iltana. Ja silloin kelpaa kaikki. Saatan katsoa elokuvaa ja mielessä pyörii jääkaapin ja ruokakaapin sisältö, että mitä sitä seuraavaksi söisi. Joskus pystyn olemaan iltaisin jopa syöpöttelemättä.

Itseäni syytän lihomisestani, itsekuria ei ole ollenkaan. Sorrun usein myös salassa syömiseen, esim. työpaikalla. En syö toisten eväitä, mutta sinne tuodaan työpaikan yhteydessä olevasta kahviosta eilisiä leipiä ja pullia henkilökunnalle myyntiin edullisesti ja välillä kun kahvihuoneessa ei ole muita, mättään näitä kiduksiini, minkä kerkiän.. sairasta.