On tullut muodiksi aina kyettäessä kääntää keskustelun kohdistuminen pois olennaisesta erheelliseen. Näisääs tilanteissa on kyetty molempiin vaihtoehtoihin, olennaisen työskentelmeiseen, kuin myös yhtä hyvin huomion kääntämiseen pois olennaisesta ja epäolennaiseen. On valittu jälkimmäinen.
Jos tämä jargon tai kulttuuri leviää laajalle maahan, maanosaan, planeetalle, joudutaan taloudessa hunningolle. Sellainen talous on onniarvionkauppaa ja sikäli muistuttaa lakukantaista taloutta keräilijä-yhteisöissä, kun toimeentulontaso oli keräiltävien satovuosista kiinni, sekä kasvitaudeista, pakkas-olosuhteista yms. Sen toimeentulontason päälle he eivät saaneet mitään.
Onko siinä ihmiskunna lähitulevaisuudenkuva. Kuvittelette vielä hallitsemattomasti ja jääräpäisesti lisääntyvän ihmiskunnan. Nykyinen väkilukumme on 6,3 - 6,4 mrd viimeisen äskettäin julkaistun laskennan mukaan. Se joukko keräilijä(elämän)(yrittäjiä).
Kirjoitelmassani näkyy vaikutteita Juha Valsten uudesta 2004-vuodelta olevasta kirjasta; Apinasta ihmiseksi. Heitä tosin oli paljon vähemmän, kuin meitä. Mutta jo heillä oli ajoittain pulaa ruuasta. Sekä fil lis arkeologi Eero Muurimäen luentosarjasta Hyvinkään Kansalaisopistossa, aiheena ihmisen muinaisuutta eri etäisyyksiltä ja eri aihein.
Silloin ennen monet laajallelevinneet tekijät aiheuttivat väestölle vastoinkäymisiä. Samoin laajallelevinnyt suotuisuus johti edistykseen. Mutta lukumääräisyyttään ihminen ei ole missään vaiheessa oppinut tietoinen-ohjaamaan. On oireita siitä, että nyky-nyky-ihminen, saoisinko
Homo Sapiens Sapiens Sapiens, suomeksi; ihanneväkilukuunhakeutujaihminen, oppisi lukumääräisyytensä hallitsemisen. Eriasteisia oppisimsia onkin tapahtunut laajasti maapallolla ja nuolen suunta saattaa olla tuon oppimisen suuntaan. Opimmeko lopulta. Vai lakaseeko suuri luuta taas. Nyt tämäntyyppinen.
Jos tämä jargon tai kulttuuri leviää laajalle maahan, maanosaan, planeetalle, joudutaan taloudessa hunningolle. Sellainen talous on onniarvionkauppaa ja sikäli muistuttaa lakukantaista taloutta keräilijä-yhteisöissä, kun toimeentulontaso oli keräiltävien satovuosista kiinni, sekä kasvitaudeista, pakkas-olosuhteista yms. Sen toimeentulontason päälle he eivät saaneet mitään.
Onko siinä ihmiskunna lähitulevaisuudenkuva. Kuvittelette vielä hallitsemattomasti ja jääräpäisesti lisääntyvän ihmiskunnan. Nykyinen väkilukumme on 6,3 - 6,4 mrd viimeisen äskettäin julkaistun laskennan mukaan. Se joukko keräilijä(elämän)(yrittäjiä).
Kirjoitelmassani näkyy vaikutteita Juha Valsten uudesta 2004-vuodelta olevasta kirjasta; Apinasta ihmiseksi. Heitä tosin oli paljon vähemmän, kuin meitä. Mutta jo heillä oli ajoittain pulaa ruuasta. Sekä fil lis arkeologi Eero Muurimäen luentosarjasta Hyvinkään Kansalaisopistossa, aiheena ihmisen muinaisuutta eri etäisyyksiltä ja eri aihein.
Silloin ennen monet laajallelevinneet tekijät aiheuttivat väestölle vastoinkäymisiä. Samoin laajallelevinnyt suotuisuus johti edistykseen. Mutta lukumääräisyyttään ihminen ei ole missään vaiheessa oppinut tietoinen-ohjaamaan. On oireita siitä, että nyky-nyky-ihminen, saoisinko
Homo Sapiens Sapiens Sapiens, suomeksi; ihanneväkilukuunhakeutujaihminen, oppisi lukumääräisyytensä hallitsemisen. Eriasteisia oppisimsia onkin tapahtunut laajasti maapallolla ja nuolen suunta saattaa olla tuon oppimisen suuntaan. Opimmeko lopulta. Vai lakaseeko suuri luuta taas. Nyt tämäntyyppinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihminen on vain yksi eläinlaji muiden eläinlajien joukossa. Vaikka yritämmekin ja luulemme vallan jotain muuta.
Populaatio kasvaa niin kauan kuin se vain on mahdollista. Liian suuri populaatio pienenee luonnollista tietä aina. Ihminen on omalla kekseliäisyydellään saanut tuota takarajaa siirrettyä aina pidemmälle eteenpäin. Jossain vaiheessa raja tulee kuitenkin vastaan ja ihmistenkin määrä jämähtää paikoilleen tai jopa vähenee.
Niinnoniinno.....:: Sillai ollaan minunkin mielestä. Ja näköpiirissä on tuokin, että populaatiomme romahtaa mahdottomuuksiinsa luonnnollista tietä. Mutta: se reitti on tuskaisa.
Älykäs ihminen pienentää liian lukumääräisyytensä:
- hyvissä ajoin
- älykkäästi
- korkealentoisesti
- pitämättä taukoa paratiisisoimisessa
Hyvän palajastimen saa, kun tekee kaksipylväsmallisen asteikon.
Toisen pylvään korkeuden paljous kuvaa tunnetun asian tms pätevyyden määrän paljoutta.
Toisen pylvään, tutkittavan, selvitettävän, tms.
Harjoitetaan muuntelemista näillä tutkimusobjekteilla siten, että tutkittava määritellään ja tunnettua pylvästä muunnellaan, ylemmäs, alemmas, jne. Ja aina pysäytyksen aikana katsotaan miten asiat ovat, ja mitä siitä on kirjoitettavissa.
Tällaisellakin, vain kaksipylväsmallilla, saa palajastettua esiin ja siisteiksi, kuvaaviksi ja kattaviksi teksteiksi melkoisen määrän paljastamistehtävistä. Välttyy karkeimmilta kompuroinneilta uuden tietoisuutensa vahvistamana.
Virheiden poistelu parentaa rahantulon, koska maapallo ja todellisuuuskin on periaatteessa rikas mesta. Köyhyys on vain virhetaakkojen aiheuttamaa.
Henkisyyden järjestelyksi sopii hyvin Helmitauluateismi (laskentoateismia, ilman sopimuksia, jollaisia sopimuksia ennen yritettiin epätoivolla ja sisulla ympätä puhtaan laskennon taakoiksi(virheiksi)). Käytetään aina helminä ilman sopimuksia laskemisen menetelmää.
Tämä myös aivan erinomaisesti helpottaa, edistää, tulokseensaattaa kaiken työn teettämistä koneilla/koneella. Ihmisistä ja ainakin senkaltaisista otuksista tulee vapaa-ajan viettäjiä ja huvittelijoita (tämän parempaa muotoa en ole keksinyt).
Voisiko ajatella, että slangissa sanoilla köyhyys ja virhe, olisi täysi vaihdettavuus, ne olisivat sama sana, niinku.
Siihen voisi lisätä, että rikkaudenpuutoskin, ja rikkaudenvajauksin, olisivat virheen kanssa yhtä.
Minun ihmiskäsitykseni mukaan monilla on näitä ajatuksia, tai jotain tällaisia. Jopa kaikilla.
En ole koskaan ymmärtänyt vaikeatajuisia filosofeja, termitkään ei välttämättä sano mitään. Vaikea poimia olennaista tekstistä, kun se hukkuu erääänlaiseen hölynpölyyn. Voiko asialle mitään?