Olis kiva saada ihan tuoreita kommentteja varusmiespalveluksensa keskeyttäneiltä alokkailta. Miksi kävi niin kuin kävi? Eikö päivän kunto riittänyt, tuliko äitiä ikävä vai alkoiko muuten vain sylettää koko touhu? Mihin suuntaat seuraavaksi? Sivariin, hoitoon vai vapaille markkinoille? Onko aikeita käydä armeija kenties vielä myöhemmin? Lähditkö omasta tahdosta vai pakottiko ne sut tekemään sellaisen ratkaisun?
Upi itse on armeijan käynyt, vaikka melkoista tervanjuontia olikin (keskeyttää meinasin joka päivä ihan loppuun asti) ja syitä riittäis vaikka muille jakaa.. Että mikään vittuiluhenkinen viesti tämä ei todellakaan ole vaan ihan vain ihmisen luontainen uteliaisuus on rajaton.
Upi itse on armeijan käynyt, vaikka melkoista tervanjuontia olikin (keskeyttää meinasin joka päivä ihan loppuun asti) ja syitä riittäis vaikka muille jakaa.. Että mikään vittuiluhenkinen viesti tämä ei todellakaan ole vaan ihan vain ihmisen luontainen uteliaisuus on rajaton.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mie oon keskeyttänyt armeijan, tosin jo vuosi sitten. Syy oli jalan murtuminen. Pari kuukautta sitä yritettiin hoitaa intissä, mutta sitten jouduin leikkaukseen. Sitä ne ei katsonut, joten pihalle pistivät.
No, nyt olen opiskelemassa. Aion lukea paperit taskuun ja lähteä sitten inttiin. Intin käyn ehdottomasto loppuun.
Siinä vaiheessa kun armeija alkaa taas käymään ajankohtaiseksi, kyselen varmaankin koulutukseeni sopivia hommia. Eli saatan suorittaa lopun armeijan jossain armeijan organisaatiossa työtehtävissä. Eli jossain erikoisupseeria vastaavissa tehtävissä, ainoataan kokelaana ja ruokapalkalla.
Entinen työkaverini jätti intin kesken taloudellisten seikkojen takia. Vuokran ja muiden menojen makselu ei armeija-aikana onnistunut ja viikonloppuja ei saanut vapaaksi työntekoa varten. Kaveri oli lampsinut lekurin juttusille: "Lähden joko hyvällä tai pahalla". Sai vapautuksen, eikä todellakaan ole mikään nynny mammanpoika.
Armeijan aikana ei kyllä vuokranmaksun kanssa pitäisi olla ongelmia, kun valtio maksaa sen. Ja mitä muihin menoihin tulee, niin kyllä se on itsestä kiinni, mihin ne päivärahat riittää.
Kopautin aikoinaan punakokardista vähän korville ym. jurrissa siviilialueella, punakokardi oli myös jurrissa ja oikein pahalla päällä ja provosi riitaa, jonka sitten saikin mutta ei oikein sitten pärjännytkään. Poliisijuttuhan siitä tuli ja minä syylliseksi, siitä sitten pienen ajan päästä lähdettiin kotiin kasvamaan, niinkuin silloin sanottiin. Pari vuotta ja kävin loput intistä. Huvittavinta oli se, että viihdyin alusta lähtien väessä. Kertaamassakin on käyty, mikä ihan mukavasti on katkaissut työrutiinit. Kaikkea sitä sattuu.