voima ja fiksuus ovat minulle jo lapsuudesta tuttuja käsitteitä.
Äidinäitini kuoli keuhkotautiin miehensä syliin - äitini oli silloin nelivuotias ja kasvanut satunnaisten kotiapulaisten "käsissä" jo lähes pari vuotta.
Mummini vietti toki alussa aikaansa keuhkotautisille tarkoitetussa sairaalassa, jossa Hän myös kirjoitti pieneen vihkoseen henkisen perintönsä ainoalle lapselleen:äidilleni.
Löysin vihkosen kirjakaapistamme joskus alakouluiässä, mutta äitini onneksi antoi minun lukea sen - Hän ei itse voinut minulle (ainoalle lapselleen) kertoa omasta ja äitinsä tuskasta.
Mummini kirjoitti ikävästään ja rakkaudestaan lastaan kohtaan, antoi kauniita elämänohjeita ja pahoitteli sitä, ettei Hän ole kohta enää läsnä.
Ilman pateettisuuden häivääkään Hän hyvästeli lapsensa ja toivoi, että tytär saisi joskus vihkosen luettavakseen.
Myöhemmin Hänet siirrettiin kotiin kuolemaan.
Mistähän löytyisi minullekin se sama epäitsekäs voima, kun tuntuu tuo itsekkyys edelleen olevan voimissaan...
Täälläkin pörrää kaikenkarvaisia sanaseppoja, jotka eivät ymmärrä toisen ihmisen kunnioittamisesta hevon kakkaa!
Ajattelin vain sitä, miten olematon tunneäly joillakin kirjoittajilla on:(
PÖH!
Äidinäitini kuoli keuhkotautiin miehensä syliin - äitini oli silloin nelivuotias ja kasvanut satunnaisten kotiapulaisten "käsissä" jo lähes pari vuotta.
Mummini vietti toki alussa aikaansa keuhkotautisille tarkoitetussa sairaalassa, jossa Hän myös kirjoitti pieneen vihkoseen henkisen perintönsä ainoalle lapselleen:äidilleni.
Löysin vihkosen kirjakaapistamme joskus alakouluiässä, mutta äitini onneksi antoi minun lukea sen - Hän ei itse voinut minulle (ainoalle lapselleen) kertoa omasta ja äitinsä tuskasta.
Mummini kirjoitti ikävästään ja rakkaudestaan lastaan kohtaan, antoi kauniita elämänohjeita ja pahoitteli sitä, ettei Hän ole kohta enää läsnä.
Ilman pateettisuuden häivääkään Hän hyvästeli lapsensa ja toivoi, että tytär saisi joskus vihkosen luettavakseen.
Myöhemmin Hänet siirrettiin kotiin kuolemaan.
Mistähän löytyisi minullekin se sama epäitsekäs voima, kun tuntuu tuo itsekkyys edelleen olevan voimissaan...
Täälläkin pörrää kaikenkarvaisia sanaseppoja, jotka eivät ymmärrä toisen ihmisen kunnioittamisesta hevon kakkaa!
Ajattelin vain sitä, miten olematon tunneäly joillakin kirjoittajilla on:(
PÖH!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siksi pyytelen, kun en kuulu tänne..... Elkee häätäkö minnuu pois...!!!
Mut siis toi henkinen voima, mitä entisajan ihmisillä oli!! Se on uskomatonta!! Jos ajatellaan että nyt tulis sota-aika, kuinka moni meistä kirjoittaisi kirjeitä (ehkä tuleville) lapsenlapsilleen..?? Niin, mehän laitettais sähköpostii...
Kuka meistä edes selviäisi pula-ajasta??? Mä tiedän ite olevani aika "vahvoilla", kun mä jatkuvasti kuivatan elintarvikkeita (ja niitä on paljon säilössäkin) ja osaan tehdä ruokaa ihan alusta asti.
Mutta voispa mullekin tulla suru silmään pula-ajan koittaessa!!
Kyl tää maailma on menossa semmoseen suuntaan, että kaikkeen pitää varautua.. Varmuuden vuoksi..
T:Ikuinen Pessimisti..
Sinä kuulut ihan varmasti tännekin!
Totta on, että "ennenvanhaan" ihmisten ajatukset olivat ehkä hartaampia kuin nyt?
Viljakin oli luomua - ja rinnat;DDDD
Jokaiselle, löytyy kyllä tilaa kirjoittaa,
eikä täällä ikää kysellä, joten..
Tervetuloa joukkoon.. :))
Ennenvanhaan ihmiset oli jotenkin paljon aidompia kuin nykyään.. Kaikilla tavoin!!;))
Kauhistus.. Mä kävin lukemassa noita oman ikäryhmäni juttuja äsken, voi herranen aika, miten lapsellista porukkaa!!!!!
Aargh.. Mä oon jo luovuttanut.. sanokoon henkilöllisyystodistus mitä tahansa, ni mä oon noin nelikymppinen ja sillä selvä!!!
Hyvä kun ei joka paikassa papereita kysellä!!;))))
avauksestasi oli ; ompa sinulla ollut hyvä ja harvinainen lapsuus.
Harva saa tuollaista kokea.
Minulla esim. lapsudenkodissa ei koskaan puhuttu äidin suvusta mitää ja isän sukulaisia vain haukuttiin.
Sen sosiaalisuuden ja toisista välittämisen oppii parhaiten monilapsisessa perheessä.
Minä olenkin pitkälti isosiskojen ja veljien kasvattama. Tietenkin äiti hoiti ruuan pöytään ja antoi muut elämänohjeet.
Perustelu tuolle monilapsisen perheen ylistykselle, voisin sanoa että lapset ovat riittävän rehellisiä luodakseen välittömän kontaktin toiseen. Lapsihan on joskus aivan uskomattoman raaka.
no neljäkymppisen on vaikea homata itselleen veljiä ja siskoja, joten sinun on vain harjoitettava itsetutkiskelua, valittava oikeita asioita ja luotettava rakkuteen ja jumalaan.
Niin voit löytää epäitsekään voiman.
oli sitten samanlainen lapsuus kuin minunkin äidilläni...Hänkin oli nelivuotias,kun hänen äitinsä kuoli keuhkotautiin...
Minä ihailin omassa äidissäni, sitä epäitsekkyyttä,jota hänessä oli...