Olen lapsuudesta asti muistanut, miten vanhat ukot kertoivat olleensa tukkilauttoja hinaamassa Saimaalla.
Päälautalla oli hevoskierto pitkine ankkuriköysineen ja veneellä aina soudettiin pudottamaan ankkuri tahdottuun suuntaan ja hevoskierrolla saatiin tukkilautta vedettyä tahdottuun suuntaan. -Joskus myötätuuli auttoi
asiaa.
Ankkuriveto toistettiin ympäri vuorokauden hevosta vaihataen ja lopulta tukkilautta oli määränpäässään.
Päälautalla oli hevoskierto pitkine ankkuriköysineen ja veneellä aina soudettiin pudottamaan ankkuri tahdottuun suuntaan ja hevoskierrolla saatiin tukkilautta vedettyä tahdottuun suuntaan. -Joskus myötätuuli auttoi
asiaa.
Ankkuriveto toistettiin ympäri vuorokauden hevosta vaihataen ja lopulta tukkilautta oli määränpäässään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
arvioisin, että sana "kummeli"(anteeksi yhden viihdeporukan tavaramerkki)" , johtuu siitä että että lautttoja piti vetää kapeikoisssa sivusuunnsaan köysillä "kummmelikiviin" siten että lautan edetessä voitiin vetämällä tehdä lauttaan mutkia, jolloin ne menivät kapeikoista mukavasti läpi.
Muutenhan se kummeli tarkoittaa nykyään ihan muuta!
vanhempi pariskunta viikonloppuisin laittoi ison riippumaton kosken yli puihin kiinni ja makoilivat ja nukkuivatkin siina kosken pauhinassa ihan veden pinnassa.
Kunnes ylajuoksulla joku sai paahansa laskea satoja tukkeja alas koskea ...
Toi kuvaus oli rautaa. En paljon muuta muista ao. kirjasta, en edes kirjoittajaa (Doctorow?) enkä kirjan nimeä (Loon Lake?)
taisit muistaa aivan täsmälleen oikein.
http://www.albany.edu/writers-inst/doctorow.html
Tästä hevosponttuusta kehittyneempi muoto oli varppaajat. Ne veivät itse ankkurin niin pitkälle, kuin vaijeria riitti, tai suoraa väylää oli edessä. Sitten keula kiinni tukkinippuihin ja alkoi hinaus peruuttamalla.
Se oli aika tehokas menetelmä, kun ei tarvinnut potkurilla vetää, vaan vaijeria kelattiin höyrykoneen voimalla.
Hidasta se tietysti oli ja pian tulivatkin höyryhinaajat, jotka vetivät tukkinippuja ja lotjia. Saimaan kanava oli sellainen este, joka haluttiin nopeasti selvittää ja tässä oli hinaajat tarpeellisia.
Yllätyskö? Mainittu Jynkkä-hinaaja on nykyään huvialuksena Puumalassa ,kirkonkylän rannassa ,Luotsiaseman liepeillä.
Isovanhemmillani oli aikanaan kesämökki Kolilla. Kolin lauttasataman viereen rakennettiin aikanaan tukkinippujen laskupaikka. Niput kerättiin isoksi lautaksi ja PKU:n hinaaja nimeltä Jynkkä haki ison lautan pois. Isoisäni kertoi, että kerran syysmyrskyn aikana lautta oli tulla rantaan mökin kohdalla. Hän sytytti saunan verannalla olleen ison lyhdyn ja pimeydestä kuului huuto "niillä saatanan porvareilla on siellä sähkökkii".
Eräänä Juhannuksena ruorijuoppo ajoi tukkilautalle. En nyt muista enää tarkasti, mutta mulle kerrottiin, että kone ja perälauta olivat lautan reunalla ja vene ja ukko pidemmällä lautan päällä.
kansimiehenä Saimaalla. Sen kulkunopeus tooki perässä, sellaista leppoista soutuvauhtia. Se oli sitä aikaa, kun heikoin ja nuorin joutui tekemään eniten työtä. Kyllä kiristelin monesti hampaitani, kun työvuoron välissä tai jälkeen, kansimies joutui vielä, emännälle pilkkeet tekemään. Jos jouduttiin kovan tuulen vuoksi kiinnittymään johonkin suojaiseen paikkaan, ei pilkkeitä kuitenkaan saanut pilkkoa yöllä. Sanonta oli: Kippari on laivassaan kuin jumala taivaassaan. Onhan se kippari jo varmaan kuollut, mutta jos helvetti on olemassa, luulen, että hänet on laitettu sinne halkoja mättämään. Sitten kun itse sinne judun, niin annan hänen tehdä työt puolestani.
Mikä oli höyryhinaajan nimi? Milloin? Missä päin hinasitte (siis Joensuu-Varkaus, Joensuu-Orraantaipale, Joensuu-Lauritsala, Joensuu-Kaukopää vaiko sitten esim. heinäveden reitillä)?
Valkeakosken paperimuseossa on pienoismalli ynnä muuta tietoa vorokista, eli hevoskäyttöisestä tukkilauttavintturista.
Nuorena poikana ennen merelle lähtöäni vietin kesät Kangasalalla sukulaisten maatalossa,Saarikylissä.
Siihen aikaan oli jo moottorihinaajat,joiden ääni kuului tyynellä ilmalla kauas.Usein,kun kun me pojat
kuulimme hinaajan äänen,menimme äkkiä rantaan ja veneeseen.Sitten soudettiin lautalle,niiden hinaus
vauhti oli vähemmän kuin soutuveneen vauhti.Lautalta hypittiin järveen uimaan,aina tukkinipun etu-
päästä,niin että pääsimme takaisin lautalle,sillä uimalla emme olisi lauttaa tavoittaneet.En tiedä,mitä
hinaajan miehistö töstö ajatteli,koskaan eisattunut,että meitä olisi käsketty pos lautalta.Ja niin,se järven
nimi oli tietysti Roine.
Matti Salo [email protected]
Koska tukinuitto Kokemäenjoen vesistössä loppui? Vanajalla uitettiin vielä 80-luvun alussa, mutta miten muualla vesistössä?