Nyt eikä 15. päivä

Tyypillistäkin tyypillisempää teknotalousdoksaa, jossa joistain annetuista lähtökohdista tehdään avuttomia ajatuskehitelmiä joita pidetään "realismina".

Jos yksityisistä sähkönkuluttajista puhutaan, kellään tuskin on vaikeuksia säästää kulutuksestaan 10%. Useimmille ei aiheuta minkäänlaista elintason laskua edes 30% säästö, on niitäkin jotka voisivat säästää puolet. Niin paljon palaa turhaa sähköä ympärillämme.

Mutta mitä tapahtuisi jos kuluttajat järkiintyisivät ja säästäisivät? Kun sähköntuotanto on samanlaista sijoitettujen pääomien tuotto-odotuksiin perustuvaa liiketoimintaa kuin mikä muu tuotanto tai kauppa tahansa, seurauksena myynnin vähenemisestä olisi se että hintaa täytyisi nostaa. Kasvu, joka normaalisti tapahtuu myyntimäärää lisäämällä, täytyisi kompensoida hintaa nostamalla.

Näinhän tapahtui monien sähkölaitosten kohdalla 70-luvun valtiollisessa sähkönsäästökampanjassa, jossa huomattiin, että huomattavia säästöjä saadaan helposti aikaan mutta tuottajien talous romahti.

Joten hiton typerää moukutella tuollaisia tyhjän päälle pystytettyjä harhakuvia siitä mistä sähköntuotannossa on oikeasti kyse. Pulaa sähköstä ei ole, kysymys on käyttötottumuksista. Niitä ei ole varaa lähteä yhteiskunnallisen päätöksenteon kautta tai muin tehokeinoin muuttamaan, koska siitä seuraisi nykyisten markkina"realiteettien" vallitessa vain se että kuluttajat jälleen joutuisivat kärsimään.

Koko homma on siis aivan perseestä. Tilanne on absurdi, eikä sillä pitäisi rehvastella kuten teknotalousmaanikot jutuissaan tekopyhällä äänensävyllään tekevät.