http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020404136
Tässä linki toiseen viestiketjuun ja ajatuksiin joita siinä tuotiin esille. Itse olen tätä asiaa monesti pohtinut toiselta kantilta kuin siltä että - tiedänkö mitä lapseni tekevät....Tai kuinka suuri osa nuorista tekee asioita joita vl ei katsota hyvällä ...Mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä...
Nämä asiat eivät mielestäni ole edes olennaisia kun puhutaan lapsen ja nuoren aikuistumisesta. Vaan olennain kysymys on se kuinka hyvin lapsi ja nuori ymmärtää sen että hän joutuu vastaamaan ensikädessä valinnoistaan itselleen ja viimekädessä Jumalalle.
Aikuinen ihminen ottaa vastuun omista valinnoistaan eikä yritä siirtää vastuuta jonkun muun harteille. Ja tarkoitan tätä kirjamellisesti.
Aikuisuus alkaa siitä kun ne valinnat joita joutuu tekemään lähtee ihmisen omasta arvomailmasta. Ei yhteisön eikä kaveriporukan arvomailmasta.
Toivon etten sortuisi misään kohtaa kasvatuskessa kaksinaismoraalin viljelyyn. Lasten on ymmärrettävä mm. ehkäisyn perusperjaateet ja syyt miksi suojaamaton sekis on aidosti vaarallista. Heidän on ymmärrettävä mitkä vaarat ja riskit piilee kaikissa päihteissä. Ja heidän on ymmärrettävä se etten voi olla se ihminen joka sanoo heidän puolestaan ei silloin kun he joutuvat ottamaan vastuuta omista tekemisistään.
Vl nuorilla on suuri riski joutua monenlaisiin ongelmiin mm siksi että heillä kokeilut alkavat usein vasta siinä vaiheessa kun muutetaan kotoa opiskelijaympyröihin. Lain suomat ikärajat suojaavat lapsia ja nuoria kuitenkin jonkin verran ja paljon päihteitä käyttävä nuoriso joutuu sosiaaliviranomaisten syyniin yleensä ennemmin tai myöhemmin. Kun vl nuori aloittaa kokeilut hän on usein jo täysi-ikäinen jolla yhteiskunta oletetaa olevan "jonkinlaiset" rajat. Moni "normaalikin" asia on ollut "kiellttyä" => kokeilut menevät jokasuhteessa överiksi kun ei ole "mitään rajoja"
Ikävän monta ketaa mukana on täysin soka uhma.... -> kielletään vanhempien arvomailma täysin ja kapinoidaan sitä vastaan kaikin keinoin...
Yhdenkään vanhemman ei kannata siinä tilanteessa sanoa että - uskovaisen perheen lapsi ei voi noin tehdä... -> kyllä voi ja tekee vaikka uhalla!
Kannataa enemmin hastaa nuori ajattelemaan mitä omilla valinnoillaan saavutaa kuin olla sanomassa mikä omasta mielestä on oikein tai väärin.
Täysi-ikäisellä lapsella on oikeus lain mukaan päätää omista asioitaan. Tässä kohtaa jään miettimään sitä että mitä saavutetaan täysi-ikäisen lapsen tai nuoremmankaan lapsen kohdalla sillä että erinäköisellä kiristämisellä pyritään pitämään lasta vl-arvomailmassa? LIsää uhmaa ja kapinaa? Aikuisuus ei ala yhdessä yössä vai alkaako? Ajammeko omalla ehdottomuudella lapsia ja nuoria uhmamielellä kapinoimaan tavalla jolla "huonommankaan" perheen lapset eivät asioita kokeile? Tai ajammeko nuoret ehdottomuudella tilanteeseen jossa ehdollistamme rakkutemme "VL-sääntöviidakkoon"? Niin ei saisi koskaan tapahtua?
Tässä linki toiseen viestiketjuun ja ajatuksiin joita siinä tuotiin esille. Itse olen tätä asiaa monesti pohtinut toiselta kantilta kuin siltä että - tiedänkö mitä lapseni tekevät....Tai kuinka suuri osa nuorista tekee asioita joita vl ei katsota hyvällä ...Mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä...
Nämä asiat eivät mielestäni ole edes olennaisia kun puhutaan lapsen ja nuoren aikuistumisesta. Vaan olennain kysymys on se kuinka hyvin lapsi ja nuori ymmärtää sen että hän joutuu vastaamaan ensikädessä valinnoistaan itselleen ja viimekädessä Jumalalle.
Aikuinen ihminen ottaa vastuun omista valinnoistaan eikä yritä siirtää vastuuta jonkun muun harteille. Ja tarkoitan tätä kirjamellisesti.
Aikuisuus alkaa siitä kun ne valinnat joita joutuu tekemään lähtee ihmisen omasta arvomailmasta. Ei yhteisön eikä kaveriporukan arvomailmasta.
Toivon etten sortuisi misään kohtaa kasvatuskessa kaksinaismoraalin viljelyyn. Lasten on ymmärrettävä mm. ehkäisyn perusperjaateet ja syyt miksi suojaamaton sekis on aidosti vaarallista. Heidän on ymmärrettävä mitkä vaarat ja riskit piilee kaikissa päihteissä. Ja heidän on ymmärrettävä se etten voi olla se ihminen joka sanoo heidän puolestaan ei silloin kun he joutuvat ottamaan vastuuta omista tekemisistään.
Vl nuorilla on suuri riski joutua monenlaisiin ongelmiin mm siksi että heillä kokeilut alkavat usein vasta siinä vaiheessa kun muutetaan kotoa opiskelijaympyröihin. Lain suomat ikärajat suojaavat lapsia ja nuoria kuitenkin jonkin verran ja paljon päihteitä käyttävä nuoriso joutuu sosiaaliviranomaisten syyniin yleensä ennemmin tai myöhemmin. Kun vl nuori aloittaa kokeilut hän on usein jo täysi-ikäinen jolla yhteiskunta oletetaa olevan "jonkinlaiset" rajat. Moni "normaalikin" asia on ollut "kiellttyä" => kokeilut menevät jokasuhteessa överiksi kun ei ole "mitään rajoja"
Ikävän monta ketaa mukana on täysin soka uhma.... -> kielletään vanhempien arvomailma täysin ja kapinoidaan sitä vastaan kaikin keinoin...
Yhdenkään vanhemman ei kannata siinä tilanteessa sanoa että - uskovaisen perheen lapsi ei voi noin tehdä... -> kyllä voi ja tekee vaikka uhalla!
Kannataa enemmin hastaa nuori ajattelemaan mitä omilla valinnoillaan saavutaa kuin olla sanomassa mikä omasta mielestä on oikein tai väärin.
Täysi-ikäisellä lapsella on oikeus lain mukaan päätää omista asioitaan. Tässä kohtaa jään miettimään sitä että mitä saavutetaan täysi-ikäisen lapsen tai nuoremmankaan lapsen kohdalla sillä että erinäköisellä kiristämisellä pyritään pitämään lasta vl-arvomailmassa? LIsää uhmaa ja kapinaa? Aikuisuus ei ala yhdessä yössä vai alkaako? Ajammeko omalla ehdottomuudella lapsia ja nuoria uhmamielellä kapinoimaan tavalla jolla "huonommankaan" perheen lapset eivät asioita kokeile? Tai ajammeko nuoret ehdottomuudella tilanteeseen jossa ehdollistamme rakkutemme "VL-sääntöviidakkoon"? Niin ei saisi koskaan tapahtua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Silloin, kun oma uskovan kodin lapsi on sortunut kaljoitteluun tai tupakkaan ja ties mihin, herää kysymys, epäonnistuinko kasvattajana.
Teinkö kaikki voitavani ja missä se saattoi mennä vikaan.
Tämä pannaan sitten Jumalan syyksi lopulta, kun ei mikään muu auttanut.
Se oli Jumalan tahto, kun näin tapahtui, sattuipa mikä tahansa asia menemään toisin, kuin ei olisi pitänyt mennä.
Samoin sanotaan, että Jumala näin koettelee.
Onko elämä meidän itsemme, vai Jumalan käsissä ja minkä verran.
Jos lapsestasi tulee epäuskoinen, olisiko se Jumalan tahto.
Itse en näin usko, vaan uskon, että elämä on paljolti omissa käsissä.
Jos tulee vaikkapa työtapaturma, ei kannata heti alkaa ajattelemaan, että se oli Jumalan säätämys, vaan miettiä, missä tein virheen. Ja se virhe usein löytyykin omasta hölmöilystä, siis älyn puutteesta.
Kun tupakoi sängyssä ja tulee tulipalo, on kysymys varmasti omasta tyhmyydestä.
Mutta se jää arvoitukseksi, miksi Jumala ei anna meille kaikille tarpeeksi järkeä ja viisautta.
Lasten kasvatus, varsinkin suuren perheen sellaisen, vaatii kovasti voimavaroja, aikaa, järkeä ja vaikka mitä.
Monasti näkee, muttei kehtaa suoraan sanoa, että kyllä se tuo teidän joukkokuntanne on jo ihan tarpeeksi iso, ettei enää tarvis kasvaa isommaksi, kun perhe kamppailee elämisen, jaksamisen ja köyhyyden riivamana.
Että kuka siinä onkaan oikein syyllinen ja vastuussa, jos vl.nuoresta ei tulekkaan sellaista kunnon uskovaista. No ei kukaan tietenkään, vähiten Jumala, mutta aika paljon se on kiinni siitä, minkälaisia vanhemmat ovat.
Kasvatus vaatii suurta taitoa ja viisautta, vai mistä se on teidän milestänne kiinni, sattumastako, tuleeko nuoresta hyväkäytöksinen vai ei.
Minusta tuntuu, että vl.kasvattajana on vaikeampaa kuin epäuskoisella kasvattajalla.
kiinni vanhemmista, mutta hyvä kasvatus ei automaattisesti anna tulokseksi elämässään onnistunutta ihmistä. Ja mikä se sitten on tuo onnistumisen mittari, se on toinen juttu.
Teorian mukaan asiat menee paremmin perille silloin, kun ne perustellaan kuin pakosta. Jos lasta kielletään tekemästä jotakin rangaistuksen uhalla, niin hän jättää sen tekemättä välttääkseen rangaistuksen mutta voi myöhemmin tehdä sen, kun rangaistuksen uhkaa ei enää ole.
Jos sen sijaan kerrotaan, että viinaa ei kannata juoda, koska se on epäterveellistä, niin lapsi luultavammin aikuisenakin jättää viinan juomatta.
mieltä.