Mitä voi/kannattaa tehdä, kun mies on muuten tosi ihana, mutta juo itsensä eri(?) ihmiseksi?!
Lupaa aina ettei juo enää liikaa, mutta inhoaa kuitenkin kohtuukäyttämistä, koska "alkoholin käytössä ei ole mieltä jos ei voi juoda itseään tillintallin-kuntoon". Välillä "päättää" ettei juo enää ollenkaan vaikken sitä vaadi. Kunnes taas yllättää.
Meillä on muuten asiat tosi hyvin, mutta alkoholin väärinkäyttö häiritsee todella. Erosta on puhuttu -mies ei halua erota, mutta myöntää hänen juomisensa voivan aiheutta meille eron.
En voi ymmärtää kuinka alkoholi voi olla tärkeämpää kuin hyvä ja onnellinen parisuhde?!!!
Joka kerta juomisen jälkeen miehellä on paha olo -morkkis ja krapula -pyytelee kovasti anteeksi ja lupailee taas.
Tässä alkaa mennä luottamus toden teolla, kun hän valehtelee juomisistaan ja lupailee turhia. Mitään ongelmaa hänellä ei tietenkään ole...
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mikä auttoi vai tuliko ero?
En oikein usko, että kostaminenkaan auttaisi. Sitä paitsi -joka kerta kun (harvoin) lähden ulos -lähtee hänkin ja syyttelee pettämisestä ja saattaa tulla vakoilemaan minua baariin eli en edes voi lähteä mihinkään itse.
Kun mies on kännissä hän ei välitä minusta tai mielipiteistäni ollenkaan, selvinpäin hän ottaa minut huomioon kaikessa.
Olen yrittänyt puhua ja kysellä josko hänellä ongelmia, joista en tiedä, mutta ei koskaan ole mitään. En ymmärrä mistä juominen johtuu.
Hän on juonut aina paljon, ennen luulin, että menee iän mukana ohi vaan eipä loppua näy (nyt 27). Lisäksi hän on lapsellinen, uhmakas ja aggressiivinen(väkivaltainen) kännissä. Minua hän ei ole (vielä) lyönyt.
Miksei mies halua itse eroon alkoholista?
Lupaa aina ettei juo enää liikaa, mutta inhoaa kuitenkin kohtuukäyttämistä, koska "alkoholin käytössä ei ole mieltä jos ei voi juoda itseään tillintallin-kuntoon". Välillä "päättää" ettei juo enää ollenkaan vaikken sitä vaadi. Kunnes taas yllättää.
Meillä on muuten asiat tosi hyvin, mutta alkoholin väärinkäyttö häiritsee todella. Erosta on puhuttu -mies ei halua erota, mutta myöntää hänen juomisensa voivan aiheutta meille eron.
En voi ymmärtää kuinka alkoholi voi olla tärkeämpää kuin hyvä ja onnellinen parisuhde?!!!
Joka kerta juomisen jälkeen miehellä on paha olo -morkkis ja krapula -pyytelee kovasti anteeksi ja lupailee taas.
Tässä alkaa mennä luottamus toden teolla, kun hän valehtelee juomisistaan ja lupailee turhia. Mitään ongelmaa hänellä ei tietenkään ole...
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mikä auttoi vai tuliko ero?
En oikein usko, että kostaminenkaan auttaisi. Sitä paitsi -joka kerta kun (harvoin) lähden ulos -lähtee hänkin ja syyttelee pettämisestä ja saattaa tulla vakoilemaan minua baariin eli en edes voi lähteä mihinkään itse.
Kun mies on kännissä hän ei välitä minusta tai mielipiteistäni ollenkaan, selvinpäin hän ottaa minut huomioon kaikessa.
Olen yrittänyt puhua ja kysellä josko hänellä ongelmia, joista en tiedä, mutta ei koskaan ole mitään. En ymmärrä mistä juominen johtuu.
Hän on juonut aina paljon, ennen luulin, että menee iän mukana ohi vaan eipä loppua näy (nyt 27). Lisäksi hän on lapsellinen, uhmakas ja aggressiivinen(väkivaltainen) kännissä. Minua hän ei ole (vielä) lyönyt.
Miksei mies halua itse eroon alkoholista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sano suoraan sille tyypille, että jos ei mene hoitoon tai muuten lopeta dokaamista, niin ukko saa lähteä. Turhaan pilaat elämäsi sen kanssa.
Hoitoon pääsee pikkurahalla siihen verrattuna mitä se on juonut kurkusta alas. Minnesota- mylly-yms auttaa parhaiten,
AAssa se vain piipahtaa ja sanoo, että ei se mitään auta ja jatkaa taas juomistaan.
Alkoholiriippuvuus syvenee juomisen jatkuessa. Juopon lupaukset ja vannomiset tässä asiassa eivät päde koskaan.
Syvälle alkoholiriippuvuuteen joutuneella alkoholi on tärkeämpi, kuin mikään ihmissuhde.
Hän juo niin kauan kuin sinä sen sallit.
Pane hänet miettimään: Joko hoitoon (A-klinikalle ensin) tai sitten sinä lähdet.
Hänen on tehtävä itselleen selväksi kaksi asiaa 1) Oppiiko hän kohtuujuomisen (mitä se tarkoittaa, sekin on selville otettava. Humalaa se ei tarkoita!) 2) Jos hän ei sitä katso oppivansa, on hänen kysyttävä itseltään eräs kysymys. Mieti itse, mikä se kysymys voisi olla.
vasta kun on löytänyt oman pohjansa, eli ei halua vajota enää alemmas. Jokaisella se on erilainen. Itse sain raittiudesta hyvän otteen kun menin AA:han. Al-anon toveriseura on niille, jotka kärsivät läheisensä juomisesta. Tutustu sellaiseen vaikka googlettamalla.
Mulla on/oli samantyyppinen ongelma poikaystäväni kanssa. Tämä mies kylläkin myönsi ongelmansa ja toivoi pystyvänsä kohtuukäyttöön-tuloksetta. Alussa mietin itsekin miten alkoholi voi mennä minun edelle. Tuntui, että mies ei rakasta minua, sillä pystyi satuttamaan niin pahasti. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihminen välittäisi alkoholista enemmän kun parisuhteestaan. Kyseessä on sairaus, (vaikkakin osin itse aiheutettu) joka hallitsee alkoholistin elämää riippumatta siitä olisiko elämässä parempaakin sisältöä.
1,5 vuotta katsoin miehen ryyppäämistä ja lopetusyrityksiä tietäen, että mikäli alkoholinkäyttö ei loppuisi täysin, suhteemme olisi tuhoon tuomittu. Olisin halunnut eroon koko tilanteesta, mutten löytänyt voimia jättää miestä. Nyt hän on kuitenkin hoidossa ja toivon parasta-ja pelkään pahinta.
Luulen, ettet halua viettää elämääsi ryyppäävän miehen kanssa, joten varmaankin ainoa vaihtoehto olisi miehen hoitoonmeno. Aloitteen pitäisi lähteä miehestäsi, sillä jos hän ei sairauttaan myönnä, ei sitä myöskään pysty hoitamaan.
Tiedän miten vaikeaa on jättää mies joka on selvinpäin ihana, mutta kännissä muuttuu täysin eri ihmiseksi. Itsehän en siihen pystynyt. Jos mies ei tajua hakeutua hoitoon, toivon että pystyisit olemaan vahvempi kun minä ja tekemään päätöksiä joiden avulla et joutuisi kärsimään muiden takia.
Voimia sulle...
Minun suhteeni kesti 7 vuotta alkoholistin kanssa. Lopulta kykenin eroon uuden ihanan poikaystävän voimalla. Erostamme oli kulunut 4 kk ja ex- mies riisti itseltään hengen.
Ymmärsin ettei alkoholistia voi parantaa ja pelastaa ellei hän itse omasta tahdostaan hakeudu hoitoon. Meillä käytiin eri hoito laitoksissa moneen eri otteeseen, jonka seurauksena oli lyhyitä selviä kausia.
Minä mahdollistin alkkiksen juomisen. Syyllistin itseäni ja häpesin hänen juomistaan.
Oma isäni oli alkoholisti.
Nyt kymmenen vuotta tapauksesta, ymmärrän että olen ollut itsekkin sairas, sairauteni nimi on LÄHEISRIIPPUVUUS. Olen käynyt terapiassa ja nyt olen toipumassa sairaudestani.
Jos epäilet sairastavasi samaa sairautta käyppäs tutustumassa aiheeseen os.http://groups.msn.com/riippuvaiset/yhteisnsnnt.msnw
Läheisriippuvaisten tuki ryhmä.