mä olen jo jonkin aikaa nähny esim puiden lehdissä tai oksissa jonkun pelottavan sil on naama mut ei se minua ole ahistanut kun käännyn se meneee niinkun silmistä pois. Käyn työssä on harrastuksia ja lapsia. yksinäisyys vaivaa vaan iltaisin kun olen yh. Nyt tuo vaiva on pahemtunut ne kuvat tulee joka paikkaan ja usein sitä on vaikee selittää ja en ainakaan uskalla kertoa tästä lääkärilleni, pelottaa niin kauheesti
en halua olla hullu
mikä mulla on
14986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kai tää on joku mt ongelma..mulki on, yleensä kasvoja esim. seinissä. Kuuletko ääniä? Minä kuulen.
Muita ongelmia..?
nään kans kasvoja ja ei ne minua kuitenkaan ahista kun tiedän että ne on vaan en tiedä mitä. En kuule ääniä.
ainakin jollekin jossakin joskus, ihmisen pää on niin ihmeellinen laitos, että se kyllä pystyy kehittämään sopivissa oloissa ihan mitä tahansa, ja tämä pätee kaikkiin. Pelkästään jo yksinäisyydestä voi syntyä vaikka mitä oikeita, kokemusta on; ei se "hulluutta" suinkaan tarkoita.
Itse ymmärrän aloittajaa hyvin. En minä itse ainakaan psykiatrilleni mitään viitsisi sanoa, suljetulle joutuyisin. Olen sinne vaarassa joutua nytkin..että niin.
vaan aloittajan :-) myötätuntoani ei ainakaan tarvitse epäillä.
Tokkopa tuosta aloittajaa minnekään suljettaisiin.
mtt:lle kun on ollu muutekin ahistusta se voi kyl johtua siitäkin,, taidan sanoa kyl siellä tää on jännä että tämä ei ahista mut on todella vittumaista
jonkun kanssa. Näin uskon vahvasti.
ajattelin et pitääköhän ne minua hulluna vai onko ne kaikki nähny ja kuullu kaikkea siel mttssä. kun mulla on kuitenkin työ ja perhe minkä eteen kyl jaksan. ettei sitten meidän elämä tästä muutu ainakaan mihinkään pahempaa
"kaiken" ovat kuulleet ja nähneet. Ja juuri noiden mainittujen asioiden tähden katsotkin, ettet venytä sietokykyäsi suotta liian pitkälle. Eiköhän se sentään siitä! :-) Hullu ja hullu, jokainen sekoaa muutamassa päivässä sopivissa olosuhteissa, ei se ole mitään poikkeuksellista sinänsä. Kyllä, on tutkittu, sensorisen deprivaatio kokeissa alkaa hallusinaatiot ja muut oireilut hyvin pian (koehenkilö eristetty esim. kellumaan äänieristetyssä, pimeässä tankissa, sidottuna siten, ettei edes raajoilla voi koskettaa itseään).
jos jonkinlaista höyryilyä mtt:ssä!!ja vaitiolovaelvollisuushan niillä on.ei ole häpeä hakeutua hoitoon jos siltä tuntuu,ja sitä on turha miettiä mitä joku on siitä mieltä ja ajatteleeko sinua "hulluksi"(tuo sana on mun mielestä aika ikävä..kun itselläni on kaksisuuntainen mielenhäiriö todettu)koska jos voit huonosti itse, voivat kohta myös ehkä lapset! itse jouduin vuoden alussa sairaala-hoitoon vapaaehtoiselle psy.osastolle,oli tod vaikeaa jättää 3 vkoksi tyttö!!mutta sairaalassa tajusin että äidin on tultava kuntoon,jotta jaksaa.olen yh
kiitos sinulle viestistäsi. olet ihan oikeessa ja tässä sitä nyt ootellaan sitä aikaa että pääsen kertomaan mikä minulla voisi olla.
Oletko ajatellut asiaa henkimaailman näkökulmasta käsin? Eivät lääkärimme ja kanssaihmisemme tiedä/hyväksy kaikkea sitä mitä ympärillämme on ja jota kaikki eivät paljain silmin näe tai omin korvin kuule... Et ehkä olekaan hullu, vaan esiin on tulossa henkiset kykysi... Ota yhteyttä vaikka parapsykologiseen seuraan tai muuhun henkiseen yhdistykseen, saat näkemystä ja voit sitten itse pohtia mikä olisi sinulle oikea vaihtoehto...
ettet vain enemman oireilisi.Kaikella kunnioituksella.
Oma kohtasia "Harhojani" johtuivat Neurotol, Xanor yhdistävästä vaikutuksesta jotka oli mielenkiintosia toisinaan pelottaviakin yleensä johtuivat siitä että jos pelkäsit niin sen myös näit, mutta mitään ei ilmenny jos et ajattele.
esimerkiksi ampiaisia pelkäävänä niitä oli jokapaikassa millon mikäkin roska seinässä alko näyttämään ampiaisilta ja/tai niitä tuli siitä "Reijästä".