Kalsarikännit lääke yksinäisyyteen?

Jotenkin tuttua juttua toi sun kirjoitukses. Oon yh-äiti, suhteessa, mies nytkin missä lie. Ei asuta yhdessä eikä ota mun lasta huomioon. Elän ikään kuin kaksoiselämää. Ihan perseestä. Pakko vetää kalsarit että saa jotenkin kuluun yksinäisen illan kun ei pääse lähteen mihinkään. Yksinäisyys on pahinta. Kaikilla kavereilla on perhe tai jotain muuta.

Harrastukset olis hyvä juttu ja käydä jossain kaverin luona kylässä. kavereita saa varmaan just harrastuksista tai sitten netistä tai työkaverit ja opiskelukaverit. Kannattaa olla ite aktiivinen vaikka mä en ole mikään puhumaan mistään mitään en itse ole töissä enkä opiskele. Ei ole kun yksi kaveri, mutta vanhemmat asuvat onneksi samalla paikkakunnalla.

Toi kuulostaa ihan mun normipäivältä. Paitsi etten juo yksinäisyyteen, vaan siksi ettei tätä hubaa elämää oikein kestä selvinpäin. Tyhmennän itseni muiden tasolle, sitten voidaan jatkaa :D

Erittäin tuttua. Erittäin tuttua.
Just puolituntia sitten itkin. Ja seitsemäs menossa :D (samaa rataa ku sä?)
Kiusataan ammattikoulussa. paikkakuntaa vaihtanu kiusaamisen takia. Ei helpota, ei.
Kaavereita eikä ystäviä ole.
Viimeksi "kaveri" kävi kylässä 10muinuuttia kun annoin sille tupakan viime kesänä. Sen jälkeen ei ole ketään täällä käyny.

Terapiaan 2viikon kuluttua. moro.

Sama homma täällä. En ees polta muuten, mut viikonloppupäivinä (pe ja la) menee aski ja vähintään se mäyris ihan kotosalla. Istun ja valvon yleensä koko yön. Joskus kun oli vielä kavereita, kävin baareissa, mut se on mennyttä. Mihinkään en enää lähtis ees ase ohimolla.

Huumeitakin oon joskus harkinnu. Vois saada jotain sisältöö elämään. Eihän tässä mitään menetettävääkään oo ja ihan turha on odottaa mitään muutosta parempaan.

Minulla on tapana lähteä baariin eikä vetäistä kalsarikännejä.
Pk-seudun vajaan 2000 baarin joukossa tosin on vain yksi sellainen, jossa käy riittävästi tuttuja (jolloin voi vain kävellä sisään ja mennä tuttujen vakioasiakkaiden pöytään), eikä se edes ole erityisen siisti tai viihtyisä paikka, mutta siellä kuitenkin tulee käytyä joka ilta edes yhdellä tuopilla. Välillä käyn muissakin baareissa jos sattuu löytymään tuttuja jotka tulevat myös.

mutta en juo.

Näin myös täällä. Illat kuluvat paremmin ja nopeammin pienessä sievässä. Ei tätä jaksaisi selvänä. Arkena ei kyllä oteta tippaakaan, jotta seuraavana päivänä jaksaa töissä olla skarppina. Työ se onkin tällä hetkellä mun elämä ainoa sisältö. Ehkä sekin joskus muuttuu -tai sitten ei.

Täällä nuori naikkonen pian 20-vuotias, yksinäinen (siis totaalisen yksinäinen, ei YHTÄKÄÄN kaveria), ahdistunut ja sairastan varmaankin viidennettä vuotta masennusta. Yksinäisyys kulkee käsi kädessä masennuksen kanssa, auttaisi masennukseen varmasti jos olisi edes se yksi ystävä. Mutta ei.

Kauniiksi ja missiksikin kehuttu ulkonäöltä vaikken mikään meikkipossu olekaan tai muutenkaan en satsaa ulkonäkööni erityisemmin, olen kaikkia kohtaan reilu ja ystävällinen ja nöyrä, ja sinisilmäinenkin ja varmaan juuri siksi minua on vuosien varrella 2-3 "ystävää" käyttänyt hyväkseen ja puukottanut selkään. Miksi? En ymmärrä. Olisin vain valmis tarjoamaan elinikäistä luotettavaa ystäväsuhdetta.

Kalsarikännit vedin viimeksi eilen, en mitään kännejä vaan sievät kylläkin. Inhoan alkoholia ja baareilua (tosin baarissa tulisi oltua ihanien ystävien/ystävän kanssa) , silti eilen tuli pahaan oloon otettua tuota kirottua alkoholia. Menipä se ilta nopeasti, ei tarvinnut niin ahdistuksessa olla....

mailailkaa joku samaan liigaan kuuluva nuori tai vähemmän nuori joka ei toivosi kenenkään muun nuoruuden valuvan läpi sormien

[email protected]

En minä ainakaan yksinäisyyteeni juo. On sitä parempaakin ajanvietettä, kuten vaikka katsoa leffoja, käydä kuntosalilla, lenkkeilemässä, kuunnella musiikkia, soittaa instrumenttia itse, piirrellä, lukea, surffailla netissä, chattailla, pelata konsoli tai tietokonepelejä... Mieti myös miten voit itse vaikuttaa niitten kaverien saamiseen, ja mieti pystytkö sä hetken päästä lopettamaan sen juomisen tosta vaan, kun on tullut tavaksi. Mies menossa rappiolle ja muuttumassa alkoholistiksi vauhdilla. Mieti pysyisitkö sä lopettamaan juomisen, jos sattuisit saamaankin kaverin/kavereita? Meinaan ei kukaan jaksa katsoa mitään älykääpiötä alkkista.

Totta niin totta, humalassa hetkeksi aikaa unohtaa sen että on yksin, vaikka tilanne on fifty/sixty, se voi myös päättyä masennuskänneihin joiden kurimuksessa tekeem mieli tuikata itsensä tuleen taloyhtiön parkkipaikalla protestina yksinäisyyttä vastaan.

Kirjoittaisin lisää jotain mutta pää on täynnä ja mieli tyhjä. Tai no viisi pulloa joiden jälkeen teen niin paljon kirjoitusvirheitä etten jaksa kirjoittaa. Menen kuuntelemaan Mijoonasateen Marraskuu -biisiä jossa kaipuun kaljakori kilisee ja marraskuu vie yksinäisen miehen, se sopii niin hyvin yksinäisiin illanistujaisiin.

olishan se kiva juua vaikka joka ilta, mut tulee paha olo niin ei viitsi kun kerran kuussa tai harvemmin. :-)

Kylä noi kalsarikännit pitää vetää vähintään neljä-viis kertaa viikossa, muuten on ihan liian tylsää. Koneella istuminenkin ja tv katsominen on tuplasti mieluisampaa pienessä Olvi/Karhu pöhnässä =D

Tiedän tunteen, mutta lievitän eri tavalla. Mä yritän aina keksiä jotakin tekemistä, ihan mitä vain, ettei vain tarvitse ajatella. Viikonloput ahdistaa etukäteen, ja laadin itselleni hirveän pitkiä listoja asioista, joita mun muka pitää tehdä. Ettei vain jää sitä inhottavaa hetkeä, että joutuisi olemaan yksin itsensä kanssa (hetki, jota pitäisi oppia pitämään hyvänä itsetutkiskelun paikkana...)

Liian moni sukulainen on alkoholisti, siksi en edes uskalla ostaa alkoholia, ongelmia on muutenkin liikaa.
Sen sijaan