Mitä voin tehdä kun käy sääliksi vaimoni niin hirveästi? Olisin jopa valmis selibaattiin, että voisin helpottaa hänen oloaan, mutta jotkut sanovat senkin olevan syntiä... Vaimoni on 23v ja meille on tulossa kolmas lapsi. Vaimo ei jaksa juurikaan iloita lapsesta, sillä hänen on "pakko" synnyttää kyseinen lapsi ja vielä ties kuinka monta. Toki hän rakastaa lapsiamme ja on todella hyvä äiti olosuhteet huomioon ottaen.
Ongelma on siis se, että vaimoni on äärimmäisen masentunut ja ahdistunut siitä, että hänen on pakko olla raskaana koko ajan. Koko raskausaika on ollut aina hänelle fyysisesti ja henkisesti erittäin raskasta. Hän on ahdistunut ja toivoton tulevaisuuden suhteen, sillä hän tietää, että joutuu olemaan tuossa olotilassa mahdollisesti seuraavat 20 vuotta. Hän itkee lähes joka yö eikä ole hymyillyt tai nauranut ainakaan vuoteen, mikään ei auta vaikka kuinka yrittäisi piristää ja auttaa häntä.
Psykologillakin hän on käynyt masennuksen takia, mutta psykologi yritti vain sanoa hänelle, ettei hänen tarvitse enää hankkia lapsia, koska hänen masennuksensa johtuu ihan selvästi tuosta pakosta. Mutta vaimo ei tietenkään voi noudattaa tuota neuvoa, sillä pelkää joutuvansa helvettiin... ja sama pelko on itsellänikin.
Kamala katsoa vaimoani kun hän menee vaan päivä päivältä huonompaan kuntoon, ja masennus ja epätoivo alkaa jo tarttua minuunkin :( pelkään tämän vaikuttavan lapsiimmekin ajan myötä... Mitä minä voin tehdä? Onko kukaan muu ollut samassa tilanteessa?
Ongelma on siis se, että vaimoni on äärimmäisen masentunut ja ahdistunut siitä, että hänen on pakko olla raskaana koko ajan. Koko raskausaika on ollut aina hänelle fyysisesti ja henkisesti erittäin raskasta. Hän on ahdistunut ja toivoton tulevaisuuden suhteen, sillä hän tietää, että joutuu olemaan tuossa olotilassa mahdollisesti seuraavat 20 vuotta. Hän itkee lähes joka yö eikä ole hymyillyt tai nauranut ainakaan vuoteen, mikään ei auta vaikka kuinka yrittäisi piristää ja auttaa häntä.
Psykologillakin hän on käynyt masennuksen takia, mutta psykologi yritti vain sanoa hänelle, ettei hänen tarvitse enää hankkia lapsia, koska hänen masennuksensa johtuu ihan selvästi tuosta pakosta. Mutta vaimo ei tietenkään voi noudattaa tuota neuvoa, sillä pelkää joutuvansa helvettiin... ja sama pelko on itsellänikin.
Kamala katsoa vaimoani kun hän menee vaan päivä päivältä huonompaan kuntoon, ja masennus ja epätoivo alkaa jo tarttua minuunkin :( pelkään tämän vaikuttavan lapsiimmekin ajan myötä... Mitä minä voin tehdä? Onko kukaan muu ollut samassa tilanteessa?
Vastaukset 74
Vanhimmat
lisää lapsia. On olemassa ehkäisykeinoja, ja on mahdollisuus elää pidättyväisyydessä. Miksi pidättyvyys olisi synti, jos kerran lapsia ei enää jakseta vastaanottaa? Hei haloo, oletko vähän urpo?
vaikuta vl-kristityltä.
vaikuttaa. Teoriassa voisi olla provo, mutta uskon hänen kirjoituksensa kuvaavan hyvinkin osaa vl-perheistä. Jos hän ei olisi vl, tuo asia ratkaistaisiin heidän omalla tavallaan - ei lapsia ainakaan vähään aikaan. Harvassa ovat vl:ien lisäksi ne, jotka eivät hyväksy ehkäisyä.
Ole vapaa asian suhteen. Jumala on antanut ihmiselle järkeä ja sitä sopii käyttää oikein.
Mielestäni tässä tilanteessa, kun on äidin terveys kyseessä, voitte käyttää ehkäisyä. Siitä ei tarvitse ottaa tunnon tuskia.
Sillä onhan se selvää, että parempi on terve äiti kolmen lapsen kanssa kuin sairas kymmenen kanssa. Siis tarkoitan tässä nyt sitä, että henkisesti sairas eli masentunut ei yksinkertaisesti kykene hoitamaan lapsiaan hyvin. Ja monasti se paha olo siirtyy myös lapsiin ja seurauksena hyvin usein on, että koko perhe sairastuu.
Olkaa siis vapaat asian suhteen ja keskustelkaa yhdessä asiasta. Ja päättäkää myös yhdessä ehkäisystä. Mutta ennen kaikkea rakastakaa toinen toistanne ja lapsianne.
Jumalan Siunausta ja Rauhaa!
ei ole autuuden ehto. Ymmärrän pelon, kun se on lapsuudesta asti aivoihin luotu. Koettakaa silti ajatella, että vain usko pelastaa.
Minustakin välissä tuntuu, että ei tässä ole mitään järkeä, koska en löydä edes Raamatusta mitään selkeää perustetta tuolle "säännölle", mutta vaimo on asiasta hyvin vakuuttunut eikä uskalla ottaa riskiä... Aina kun mainitsen asiasta niin vaimo saa kamalan kohtauksen ja pelkää että joudun helvettiin kun minulla on tällaisia ajatuksia :(
Raamattu on siis ylin ohjeemme. Siellä selkeästi sanotaan, että rakkaus menee kaiken lain edelle
Mikä rakkaus pistää toisen ja itsensä noin tiukoille?
Uskoa ei voi ostaa osa- eikä muullakaan maksulla!
Usko ei ole sääntöjen suorittamista! Älkää uskoko valtansa sokaisemien isäntien puheita. He eivät odota, oksentele, masennu, hoida, valvo jne..
Ihmisen on uskottava juuri sellaisena kuin hän on, syntisenä ja viallisena. Joka päivä. Luuletko, ettei Jumala ole tiennyt jo aikojen alussa, millaisia me olemme? Juuri meidän viallisuuden tähden Jeesus kuoli kärsien ristillä. On Jumalan uhrauksen häpäisemistä yrittää omilla suorituksilla taivaaseen
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1160639057806&search=siemen&rng=0&submit1=Hae&ref=&ctx=-1&mod1=FinBiblia&mod2=&mod3=
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vasektomia
Jos tuntuu liian hurjalta, niin onhan niitä e-pillereitä nykyään vissiin miehillekin. Näillä menetelmillä voit ehkäistä hienovaraisesti niin ettei vaimo välttämättä hoksaa ainakaan heti.
Vaikuttaa siltä, että vaimollasi on tuo helvetinpelkoharhaoppisuus (harhaluuloisuus) pahempi kuin sinulla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harhaluulo
Ehdotat siis vehkeilemään hänen selkänsä takana? En ihan siihen aio kyllä ryhtyä... tuollaiset asiat kuuluu mielestäni päättää yhdessä.
Näin kirjoitti Paavali:
Efesolaiskirje 5
22 Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.
23 Sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää, ja hän on ruumiin vapahtaja.
Koska vaimosi pelkää liiaksi voit rohkaista häntä sanomalla, että olet perheen pää ja hänen tulee totella sinua.
mutta kun aloimme käyttämään ehkäisyä niin johan elämän tarkoitus kirkastui.
On mielestäni vähintäänkin arveluttavaa opettaa täydellistä ehkäisemättömyyttä. Sillä saadaan todella paljon kasattua surua ja murhetta vanhempien harteille. Ja kuinka paljon lapset siitä kärsivätkään.
Missä on vl johtajien vastuu. Ei heillä ainakaan ole minkäänlaista vastuuntuntoa.
Normaalisti jos ei käytä ehkäisyä syntyy vauva noin vuoden välein jos käyttää äitiyspakkauksen kumit. Ainakin meillä meni näin.
Enkä todellakaan halua että lapsilleni opetetaan tällaista myöhemmin kauheita tunnontuskia aiheuttavaa oppia. Tiedän mistä puhun kun olen ne läpikäynyt ja asia on kirkastunut. Aina kun joku neuvoo ettei saa ehkäistä sisälläni kiehuu ja tuntuu että opetus on väärää. Niinkuin onkin tässä asiassa.
on täälläkin oltu ja varmasti monessa muussa paikassa. Voisin kirjoittaa tähän pitkän oman stoorini, mutta en nyt kerkee. Tiedän minkä tilanteen alla elätte. Meillä kun syntyi seitsemäs lapsi olin masentunut ja väsynyt. Nyt on viisi vuotta kitkutettu masennuslääkkeillä ja soudettu ja huovattu, ehkäistäkö vai ei. Nyt on jotnkin kuppi ihan täynnä, en jaksa taistella enää. Olen antanut itselleni luvan hoitaa itseni kuntoon. Ja kas oloni on kohentunut, masennuslääkkeet ovat jäämässä pois. Kukaan täysipäinen ei voi vaatia tuollaisessa tilanteessa olevaa äitiä jatkamaan samaa rataa. Eikä varmaan vaadikkaan. Viimeisin raskauteni oli , että tuskin selvisin siitä. Takataskussani kulki koko ajan lähete sairaalaan jos en kotona jaksa olla. Ei Jumala voi olla niin julma vaatii ihmisiä kantamaan sellaista taakkaa mihin ei pysty. Minä koin että vaihtoehdot kävivät kohdallani niin vähiin että päädyin että ehkäisemme niin kauan kunnes olen tolpillani. Monta vuotta mietin, että kiellän uskoni, mutta nyt olen ajatellut, että ei kai se usko häviä mihinkään nin vain jos terveyttään hoitaa? Vaihtoehdot kohdallani olsivat olleet uskosta luopuminen tai avioero tai henkinen täydellinen romahtaminen ja seuraukset voi jokainen kuvitella... tiedän että ette ole ainoita.
Voitte olla vaikka yksi läheinen perhe, jolla on seitsemän lasta. Lapset ovat ihania, mutta olen monesti miettinyt vanhempien, varsinkin äidin, jaksamista...silti yksi aihe on tabu eli en ole uskaltanut vihjaistakaan, että onko niitä lapsia pakko tulla koko ajan, kun olen nähnyt, että kotona ei ole helppoa entistenkään kanssa. Olen ajatellut, että kaikesta muusta voi läheinen puhua, muttei tuosta ja eihän se minun asiani olekaan, vaikka kärsinkin heidän puolestaan jonkin verran. Ehkä he ovat kuitenkin itse käyneet asioita läpi. Voimia teille!
Olen miettinyt ihan samaa, että ei Jumala voi haluta ihmiselle pahaa eikä meidän tarvitse omalla kärsimyksellämme "ansaita" taivaspaikkaa... Mutta vaikea saada vaimoa uskomaan tuota kun hän näkee edessään vaan helvetin liekit ja on sitä mieltä, että minun ajatukseni ovat saatanasta jos yritän sanoa hänelle, että voisimme pitää taukoa koska hän on väsynyt :(
Ja miksikä joku aihe on tabu? Luulen, että jos vanhemmat ajattelevat "ei ehkäisyä koskaan missään olosuhteissa", voi lapsimäärään viittaaminen muuten kuin ei meidän hallussa olevana asiana olla heille pahimman laatuinen loukkaus.
vaan lähelläsi itseään uskovaisina pitävät ihmiset, jos kyseenalaistavat uskosi lapsiluvun mukaan. On edesvastuutonta päästää itsensä tieten tahtoen tuollaiseen maanisdepressiiviseen synnyttämispakko- tilaan.
Hienoa, että voit jo paremmin. Ei uskoa tarvitse moisen asian takia kieltää. Voimia Sinulle ja perheellesi!
myös meillä se joka ei hyväksynyt ehkäisyä. Jotenkin menin ihan lukkoon jo seksuaalisuudenkin alueella. Olen miettinyt myös, että onkohan mieheni oikein edes uskomassa kun hän ei kärsi omantunnon tuskia vaikka nykyään "hätätilanteessa" ehkäisemme. Mutta suurempi synti on melkein saattaa puolikuollut vaimo raskaaksi? Tällä hetkellä en jaksa edes pelätä, että jos joudun helvettiin. En jaksa enää pelätä. Jumala näkee kaiken, hän tietää kaiken. Hän näkee senkin olenko uskomassa vai en. Meillä on varmaan suvussa taipuvaisuutta masennukseen. Lähisukulaiseni on yrittänyt kaksi kertaa itsemurhaa masennuksen takia. Äiti sanoi että helvettiin joudut jos itsemurhan teet. Masentunut tuumasi ettei siellä voi olla tämän pahempaa. Eli kun on pohjan nähnyt ei enää edes pelkää. Mutta se pitää muistaa,että yksinäinenkin ihminen voi masentua. Ei se tarvi sitä isoa lapsilaumaa. Masentuneelle yksinkertaisetkin asiat ovat ylivoimaisia. Minä unohdin kerran maksaa kaupassa ostokseni, jotka olin kassiin laittanut. Hymyilin vain kassalla kauniisti myyjälle. Kotona tajusin mitä olin tehnyt. Menin maksamaan ostokseni ja unohdin pankkikorttini kauppaan... kyllä hävetti. Mutta jokainen voi kuvitella mitä on hoitaa lapsia jos kaupassa käyntikään ei onnistu. Jos äiti ei itseään jaksa hoitaa, pitää huolta puhtaudestaan jne. miten on lasten hoidon laita?
teille läheinen perhe. Lapsia on tällä hetkellä enemmän kuin seitsemän. Minäkin yritin soitella kaiken maailman puhujille, uskovaiselle psykiatrille, viisaille kaiken kokeneille äiti ihmisille,mutta en tullut yhtään hullua hurskaammaksi. Kaikki kuunteli kyllä, mutta kukaan ei ainakaan antanut ehkäisyyn "lupaa". Vastuu on viime kädessä itsellä teinpä mitä hyvänsä. Vastuu on minulla jos jatkan samaa rataa ja poltan itseni loppuun. Vastuu on minulla myös jos käytän ehkäisyä. Muutama läheinen ihminen on sanonut, jotka tietävät tilanteeni, että kenenkään ei ole pakko synnyttää. Se on ollut minulle kuin balsamia haavoihin. Jotenkin olen jo paljon vapautuneempi ja naurukin on jo löytynyt elämääni. Seuroihin meno välllä vaivaa kun en ole raskaana ja minulta kysyttiinkin kun "vauvamme" oli jo 1.5 vuotias, että missäs sinun vauva on. Normaalisti olin siinä vaiheessa jo tukevasti raskaana. Mutta en enää jaksa siitäkään välittää. En enää yritä saada hyväksyntää raskaana olemisella. Ikään kuin sitten kelpaisin Kiitos kuitenkin kirjoituksestasi. Rukoile edelleenkin meidän puolesta.
Kyllä kristitty saa olla vapaa.
Selibaatti yhteisestä sopimuksesta ei ole todellakaan mikään synti. Tai kuten Reinikainen kirjoitti, paastoaminen yhteisestä sopimuksesta.
Mutta kun vaimon mielestä perhesuunnittelu on syntiä ja johtaa kadotukseen, ja hänen mielestään selibaatti on myös perhesuunnittelua ja siten aivan yhtä paha asia kuin ehkäisy :( Tai näin hänelle on opetettu ja hän uskoo siihen... itsestäni en oikein tiedä, tuntuu hirveän väärältä tämäkin tilanne...
tätä asiaanne niin, että nämä ehkäisy- ja perhesuunnitteluasiat eivät ole ainoita "kadotukseen johtavia syntejä". Asioita olisi hyvä kyetä katsomaan laajemmasta perpektiivistä ja pohtia Jumalan kokonaisvaltaista tahtoa ihmisen kohdalla. Jumalan tahto on, että ihminen elää elämäänsä Häneen luottaen ja turvautuen. Tämä on uskoa Jumalan päälle. Ei meidän tarvitse uskovaisina pelätä Jumalan rangaistuksia, jos uskossa eläessämme joudumme joskus tekemään valintoja, jotka ovat vastaan seurakunnassa vallitsevia tapoja ja ohjeita. Voisitte ajatella, että yhtälailla saatte Jumalan murheelliseksi siitä, että ette kykene myönteisellä ja tulevaisuuteen luettavalla mielellä elää elämäänne ja kasvattaa lapsianne, vaan olette pelon ikeen alla ja koette ahdistusta ja pelkoa. Ihminen on Jumalan kuva, ja jokaisen ihmisen on vaalittava ja suojeltava ensisijassa omaa itseään ja niitä pieniä, jotka maailmaan on jo saatettu. On muistettava, että autuuden ehtona ei ole tekemisemme täällä maailmassa etenkään tällaisessa tapauksessa, jossa "syntiä" ei tehdä vapaana ja hyvillä mielin. Ehkäisy on otettava elämisen jatkon turvaamisen keinovalikoimaan silloin, kun elämisen mahdollisuudet muutoin järkkyvät. Voimia ja rohkeutta teille!
Miksi meillä muuten sitten on tällaisia määräyksiä, jotka johtavat mahdottomuuksiin, epätoivoon ja masennukseen?
Miksi meillä on ehkäisykielto?
Jos se ei ole Raamatun syvimmän sanoman mukainen, ei auta että siihen keksitään kiertelyjä, vaan koko määärys pitää erehdyksenä kumota.
ei ole synti. Olkaa veljet ja sisaret vapaita sekä ehkäiskää perheen tilanteen edellyttämällä tavalla.
mihin synnyttämisen pakko perustuu, mutta en saanut yhtään selventävää vastausta. Perustuuko se UT:iin vai VT:iin? Tietävätkö vl:t edes, mihin Raamatunkohtiin ehkäisykielto perustuuu?
Ehkäisyä koskevissa julkilausumissa, joita täällä on esitetty eri vuosikymmeniltä, mitään Raamatun kohtia ei ole esitetty. Onko tämä kielto siis vain puhujakokouksen yhteinen päätös vailla mitään raamatullisia perusteita?
- lisääntykää ja täyttäkää maa...
- anatakaa lasten tulla...
- lapsi on kohdun hedelmä...
- Onania laski siemenen maahan ja se oli paha herran silmissä....
Raamatun tuntijat voinevat liitää näiden perään ne raamatun paikatkin....
jossa pyhiä kirjoituksia tuntevat kertoivat, että Jeesuksen ajan kristityille ehkäisy oli suorastaan velvoite. Se tuli muistaakseni Mooseksen laista, jota sen ajan kristityt juutalaiset noudattivat. Siis opetuslapsetkin olivat ehkäisyn kannalla. Jos joku tietää tästä paremmin, olisi hyvä, jos kertoisi.
tarkoitatko keskustelua jossa käytiin VT tavasta että miehellä oli useita vaimoja ja nimenomaan siksi ettei lasten saanti kävisi ylipääsemättömäksi esteeksi naisen terveydelle ja elämälle? Joku voisi palata asiaan itselläni ei siitä ole jäänyt muuta mielikuvaa kuin tämä...
Ennenvanhaan imetys suojasi raskausilta lähes 100% lapsikuolleisuus olisi suurta ja moni lapsi menehtyi pienenä => yhteisöllisyys on ollut myös yksi asia....
Vaikka elämä on monessa suhteessa helpottunut niin ihan toiset vaatimukset on asetettu tämän päivän vanhemmille kuin 100 - 200 vuotta sitten....
Jo pelkästään se että lapset jäävät "kaikki" henkiin johtaa väistämättä tilanteeseen jossa huomiota on jaettava useamman lapsen kesken. Vanhempien edellytetään huolehtivan aivan erillailla lasten siisteydestä pesuista ja pukermisista, terveydestä ylipäätään, ruuasta ja juomasta , nukkumisesta... lapsia pitäisi ehtiä myös vahtia itse kun ei ole yhteisö joka vahtisi ym...
Johtopäätös: Vaikka fyysisesti elämä on helpottunut se on muuttunut psyykkisesti aikaisempaa kuormittavammaksi....
joskus kesällä, Biblia oli siinä hyvin aktiivinen. Tämä mainittu Mooseksen lain kohta ei kuulu raamattuun (Mooseksen lakia ei ole otettu kokonaan mukaan raamattuun, koska Jeesuksen sovintokuolema vapautti kristityt vanhan lain alta), mutta kristityt juutalaiset noudattivat elämässään tämän lain määräämiä tapoja. Ehkäisystä sanottiin jotakin semmoista, että saisi olla vain kaksi lasta. Syy liittyi jotenkin jaksamiseen. Muistan, kun joku päivitteli sitä, että opetuslapsetkin siis ehkäisivät. Mutta olisi tosiaan hyvä, jos joku paremmin tietävä kertoisi tästä.
mukaan. Tämä ei ole sitä mitä muistelet, mutta liittyy kiinnostavasti aiheeseen. Joskus kesällä laitoin tämän linkin juutalaisuuspalstalta, jota silloin tällöin lueskelen. Tässä sama uudestaan.
Huomionarvoisa näkemys mielestäni.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000014&posting=22000000016893636
mitzva (hepr.) = käsky
Tiukalla kasvatuksella voidaan ihmiselle rakentaa keinotekoinen omatunto. Jos lapsesta saakka sanotaan jonkin asian olevan paha ja syntiä saadaan ihminen tuntemaan niin, oli asia sitten mikä tahansa. Ankara uskonnollinen kasvatus voi luoda valheellisen omantunnon, joka syyttää ja syyllistää asioista, joita ei pitäisi synniksi katsoa. Itse olen tunnistanut oman valheellisen omantuntoni siitä, että se "puhuu ja syyttää" äitini tai isäni äänellä. Oikea omatunto antaa rauhallisen varmuuden siitä mikä on oikein ja auttaa toimimaan niin.
Koska olen itse työstänyt tuota ongelmaa ihan pohjalta ja siperian opettamana, niin silti mietin yhtä asiaa.
Vl-uskovainen ei hyväksy ehkäisyä missään muodossa ja selibaatti ei onnistu viikkoja, kuukausia, vuosia. Tavallisella heterolla ainakaan. Ei edes meillä naisilla, jos seksuaalisuus saa olla osa normaalia naiseuttamme. Mutta tietysti askeetikoille kaikki on mahdollista. Tosin Jumala ei sitä kieltäymystä vaadi, kuten ei ruokapaastoakaan.
Mutta mitkä neuvot kelpaavat? Mitä sinä tai vaimosi olisitte valmiit hyväksymään? Onko edes olemassa sitä avun mahdollisuutta? Vl-opetus on sulkenut kaikki tiet. Paitsi nöyryyden ja kuuliaisuuden ja uhrautumisen tie vl-seurakunnassa.
Kutsun apua evankeliumiksi. Sehän on oikeastikin ilosanoma ja vapautus. Vaikka oikea evankeliumi on Sanoma Kristuksen sovitustyöstä synteimme tähden, niin sama sana voisi olla tässäkin kohdassa.
Millaista "evankeliumia" tarvitset tähän ongelmaan ja elämäänne raskauttavaan asiaan? Mitä uskallat uskoa? Onko sitä olemassakaan? Luulen, että siitä tulee masennuskin osittain, kun on umpikujatunnelmat. Se on sielujenmurhaajan tarkoituskin - ahdistaa ihminen epätoivoon ja -uskoon!
Auttaako siinä kuuliaisuus vl-opeille? Tuoko se teille vapauden nauttia uskosta ja toisistanne, lapsistanne, elämästä. Onko ainut toivo päästä pois täältä "usko puhtaassa omassatunnossa säilyttäen"? Jos niin on, täältä ei saa apua. Näin ajattelen.
armo ja kokonainen Jumalan lahjoittama vanhurskaus kelpaa, tai ei ole uskon rohkeutta ottamaan tätä vastaan, suorittaa vain sääntöjä ja lakeja. Joka lain töitä tekee, tuomitaan lain mukaan, mutta joka uskolla ottaa lahjavanhurskauden vastaan, tuomitaan vanhurskaudella.
että mikä kohta todella ehdottomasti viittaa siihen, että ehkäisy johtaa helvettiin ja että me ihmiset pystyisimme tietämään täysin Jumalan tahdon Raamatun avulla. Eikö Jumala lopulta erottele pelastetut ja ei-pelastetut, miksi meidän ihmisten pitää yrittää olla tuomareita ja pelotella lapsia jo pienestä asti kadotuksella?
Olen miettinyt, onko ainaisessa pelossa eläminen todella kristillisyyttä, vapaata tahtoa ja rakkautta?
Miten esim. naisten opiskelumotivaatioon vaikuttaa se, että tietää kuitenkin olevansa 10-30 vuotta kiinni lasten synnyttämisessä ja jatkuvissa äitiyslomissa? Jos vaikka opiskelee alaa, joka vaatii intensiivistä panostusta, kuten tieteitä, musiikkia tms..
Tuota juuri tarkoitin. Minulle ei ollut muuta mahdollisuutta kuin turvautua armoon tuossakin asiassa, koska en jaksanut, uskaltanut, enkä halunnut riskeerata tietoisesti omalla kehollani Jumalan puuttumista lisääntymiseen. Hän on sen kyvyn meille antanut ja toimii terveillä ihmisillä, jopa raiskaustapauksissa! En usko, että sellainen lisääntyminen on jotenkin hengellisesti selitettävissä. Se on kuitenkin mahdollista, koska meille on annettu tuo kyky jo valmiiksi.
Sitten meille on annettu järki, jottemme olisi aivan täysin kaikessa luonnonlakien ja -voimien armoilla ja turvattomina sen vuoksi. Vähän kuin et suostuisi käyttämään sateenvarjoa, koska Jumala ei ole sitä valmiiksi luonut päällemme. Tai et hyväksyisi siistiä sisätyötä, kun on käsketty otsa hiessä raivata peltoa.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1160914630897&search=vapaa&rng=0&submit1=Hae&ref=&ctx=-1&mod1=FinBiblia&mod2=&mod3=
kuinka moni uskovainen käyttääkään ehkäisyä.. todella moni ei ole sitä miltä näyttää. Oikeasti käyttäkään ehkäisyä se on parempi kuin että tyttöystäväsi tekee itsemurhan vielä jonain päivänä.
Toinen vaihtoehto on että älkää harrastako seksiä, siihen tottuu kyllä ajan mittaa kun sitä ei saa.
Miksi te uskovaiset olette sitä mitä olette, ei tänä päivänä voi elää niinkuin joskus silloin kun lestadiolaisuus on perustettu. Uskonnon pitäisi mukautua tähän hetkeen.
Ole uskoton ja minun mielestä ulkoiset pienet teot eivät kerro sitä mitä tunnet sisällä ja mihin uskot. esim. kondomin käyttö tuskin estää sinua pääsemästä taivaaseen jos muuten elät sääntöjen mukaan.
Ehkä vaimo ymmärtäisi, jos tietäisi että ehkäisykielto keksittiin vasta 60-luvulla, ja on srk:n herrojen yksi keino pitää uskovaiset hallinnassa. Raamattuun tämä ei liity eikä Laestadiuksen opetuksiin. Päinvastoin Laestadius opetti, että omavanhurskaus on suurempi synti kuin mikään muu. Ihmisen teoilla ei siis ole merkitystä.
Meille uskovaisille kuuluu vapaus kuunnella omaa itseämme, koska Jeesus on sovittanut syntimme ristillä. Ei tarvitse enää väkisin yrittää vaan kuunnella itseään.
voi miettiä sitä pointtia, että jos kaikki maailman ihmiset olisivat vl:iä, me ei voitais elää täällä! Ei olis tilaa, ruokaa, edellytyksiä jne.. että rajansa kaikella! Myös sillä, että yksi nainen ei voi pilata kehoansa viidellätoista lapsella..
voiko rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, jos ei ensin rakasta itseään? Vaimosi pitää ehdottomasti kuunnella tunteitaan ja unohtaa mitä srk:n vanhat herrat ovat joskus järjettömästi päättäneet. Ei ne ainakaan rakkauden ohjeita ole olleet.
No kun vaimo on sitä mieltä, että tuo kärsimys on hänen "ahdas porttinsa" mistä hänen pitää kulkea läpi, että pelastuisi, eikä mennä "laveaa tietä" kadotukseen... Olen kysynyt, että mikä on sitten minun ahdas porttini, koska minä en tule raskaaksi enkä synnytä, mutta siihen hän ei osannut vastata...
"Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia."
(1 Kor. 14:20)
Aikuisuuteen sisältyy vastuun kantaminen omasta jaksamisesta että voipitää huolen jo itselle annettujen lasten tasapainoisesta kasvusta.
On vastuutonta ja väärin pilata jo syntyneiden lasten elämä, oma avioliitto ja perhe väsyttämällä itsensä jatkuvasti toistuvilla raskauksilla.
että vaikka vl käytös on monesti täysin vastuutonta he vetoavat siihen että se on heidän vakaumus... (muut vl varmaan kivittävät minut tästä)
Eli vastuutonta käyttäytymistä pidetään oikeana koska yhteisö sekä opettaa että pitää tälläistä toimintaa hyväksyttävänä...
Miksi se sitten taas on hyvkäksyttävää niin se taas johtuu siitä että ne jotka eivät TOSI paikassa ole joutuneet tekemään ratkaisuja elämästään ja kuolemastaan (mitä mielenterveyden menettäminenkin on - elävältä hautaaminen)voivat laittaa farisealaisia taakkoja toiseten kannettavaksi ilman että ovat sormenpäälläkään valmiita itse koskemaan niihin...
Yhtään hyväksyttävmpää ei ole se että tapahtuuko lasten "heitteille jättö" mielenterveydellisstä syistä vai alkoholista...
Lapset siitä kärsii viimekädessä siitä tilanteesta kun äidin/isän molempien jaksaminen on kortilla ja mielentervys järkkyy...
Pitää kysyä
MISSÄ on armo?
MISSÄ on usko?
Missä on ilo?
MIssä on rauha?
MIssä on vapaus?
ja täyttä asiaa."Heitteille jätön" seurauksista kärsin minä puolestani nyt omassa avioliitossani, kun puolisoni punnerrettiin tähän maailmaan seurakunnan painostuksesta.Kävivät oikein anopilta kyselemässä parin vuoden tauosta.Ja naiset etunenässä?!
on näinkin fiksuja jakeita. Miksi näistä ei koskaan saarnata puhujapöntössä.
Kiitos sinulle kandi tästä viestistä.
tuo laittoi ajattelemaan, taidanpa ryhtyä sen raamatun lukemiseen oikein kannesta kanteen. Aina se vain mielessä, mutta koskaan ei ajatukset muutu teoiksi.
tässä asiassa. Yritin tuolta hausta hakea ne kannanotot mitä päivämiehessä asian tiimoilta on ollut. (haku ei halunnut täänään toimi)
En ihmettele tilannettasi ollenkaan eikä tämä asian kieltäminen kokonaan tule yllätyksenä. Pelkään vain pahinta, valitettavasti. Kuinka pitkälle ihminen voi mennä siinä että kieltää omat tunteensa?
Päivämies otti 2005 kantaa asiaan suurinpiirtein näin:
Sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen vuoksi voidaan joutua tilanteisiin jossa uusi raskaus ei ole mahdollinen...
Tätäkin on sitten väännetty täällä puoleen ja toiseen että onko mielenterveydelliset syyt hyväksyttäviä ehkäisyperusteita vai ei vai tarkoittaako tämä sitä että vain tilanne jossa kohtu tai munasarjat joudutaan poistamaan ovat hyväksyttyjä..
Selibaatista on käyt myös vääntöä. Jos selibaatissa ollaan ehkäisyn vuoksi niin se on ehkäisyä siinä kuin kumin käyttökin...
Vaimosi on sairas ja hänellä on täysi oikeus ja myös velvollisuus hoitaa itsensä terveeksi.
Käsky lisääntykää ja täyttäkää maa ei ole käsky jolla voidaan rikkoa lähimmäistä ja itseään vastaan. Se ei voi olla käsky jolla rikotaan tässä tapaukessä äitiä lapsia sinua ja myös koko lähipiiriä vastaan. Täyttämällä maa emme voi pelastua eikä se meitä vie perille ennenkaikkea tilanteessa jossa emme enää jaksa uskoa armoa omalle kohdallemme vaan olemme tehneet tästä lapsiasiasta asian joka on armon ehtona. Armo vaan ei tunne ehtoja, omavanhurkaus kyllä. Se missä rakkaus toteutuu siinä toteutuu myös laki.
Täälläkin on monta ketaa sanottu se että Ihmisen on itse soudettava!
Usko on lujaa uskallusta... Uskoa kysytään siinä että uskaltaa uskoa itsensä vahurkaaksi ykisn armosta ilman että täytää lain.
Toisessa ketjussa ehkäisyä koskevat määräykset on joku laittanut perä perää aikajärjestykseen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020381895
haku ei itselläni viestiäkirjoittaessa toiminut joten kiitos vaivannöstä!
Tuossa linkittämässäsi kirjoituksessa teksti näyttää osin tutulta eli samanoloiselta kuin lukemassani P.Alasuutarin artikkelissa (Ehkäisyn kiellon synty ja umpikuja vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä). Tarkempi lähdeviite kyseiseen mielenkiintoiseen paperiin löytyy täältä:
http://www.sosiologia.fi/indeksi/1992.htm
Perjaattelliseslla tasolla lähde on kiinnostava ensimmäistä kertaa näen väitteen että ne ovat tietystä tutkielmasta kopioituja....
Alkuperäinen lähde lienee kuitenkin edelleen päivämies? Sitähän tutkimuskin lainaa? Eikö?
Myönnän että olen luottanut siihen että lähde on merkitty päivämies ja luotan siihen edellleen... Viimeisimmän olen itsekkin lukenut ihan lehdestä...
Ei toki ketään syytetä plagioinnista, etenkään kun alkuperäinen lähde on lainauksissa PM kuten mainitset.
Tuon lähdeviitteen heitin tuohon vain siksi että kiinnostuneet voivat hyvinvarustetuista kirjastoista hakea ko artikkelin käsiinsä suoraan Sosiologia-lehdestä. On tosiaan sopivan kriittisesti luettuna näihin aihepiireihin varsin valaisevaa tekstiä jo vuodelta 1992.
Mitä muuta olet itse ajatellut tehdä, sen lisäksi että kirjoittelit tänne palstalle säälittelyjutun?
Koetko että vastuun kantaminen tästä asiasta kuulu ehkäpä myös sinulle?
Lääkärinä olen nähnyt liikaa hyväätarkoittavaa säälittelyä ja LIIAN VÄHÄN aitoa toimintaa asioiden paremmalle tolalle saamiseksi. Sääli ei ketään auta! Varsinkaan sääliminen ei auta sitä lasta, joka 15-20 vuoden päästä juoksee terapiassa tai jopa ajautuu itsemurhaan. Koska hänellä ei ole turvattua lapsuutta, äidin jatkuvan mansennuksen ja helvetinpelon tähden.
Olettekos koskaan ajatellut näitä asioita lapsen kannalta?
Väliäkö lopulta siitä mitä elämä sinulle ja vaimollesi antaa, mutta lapsissanne on tulevaisuus,jota teillä ei ole itsekkyydessänne ja vastuuttomuudessanne mitään oikeutta pilata.
Ei kun toimeen siitä!
Pelkäät ehkäisyn vievän helvettiin. Se on kynnyskysymys tässä kaikessa. Juuri tähän asiaan sinun ja vaimosi tulee nyt paneutua. Selvitä itsellesi ja vaimollesi tieteellisen tarkasti kaikki helvettiin liittyvät pelot. Kirjoita paperille kaikki helvettiin liittyvät pelkosi ja uskomuksesi. Selvitä, pitävätkö ne yhtä Raamatun kanssa ja mitä tieteellä ja eksegetiikalla on sanottavaa aiheesta.
Tässä yksi hyvä linkki:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetti
että ennen kuin ryhtyy uskomaan lainkaan, kannattaa tutustua eksegetiikkaan perusteellisesti. Raamatun historia pitäisi tuntea ennen uskoon tulemista. Oikea yhdistelmä uskoa ja tietoa on kaiken perusta.
Uskon pitää olla mieluummin fantasiaa kuin harhaluuloa.
ylä-kuin alapäällä! Ei teidän kaksistaan tarvitse tätä maailmaa kansoittaa. On jo aika ruuhkaa pallolla muutenkin:-)
olen ison perheen isä. oman masennukseni vuoksi kävi sääliksi perhettäni, jopa niin paljon että kuvittelin itsemurhan olevan helpotus perheelleni jotta pääsevät "taakasta".
homma ei ratkennut kuin ajan kanssa, ehkäisyäkin käytettiin ja käytetään yhä. tiedän mitä ehkäisystä ajatellaan mutta en itse näe sitä vääränä ainakaan enää. onko se paatumista vai täydellistä luottamusta Jumalaan ja hänen armoonsa?
vaimoasi menemään ammattiauttajan puheille, sellaisen, joka ymmärtää asioita myös vl-uskon kannalta. Löytyisiköhän paikkakunnaltanne sellaista? Tai menkää vaikka yhdessä!
Joskus tulee mieleen tätä palstaa lukiessa, että pitäisikehottaa vl-liikkeen johtoa tilaamaan itselleen aika ammattiauttajien puheilta.
Niin tavattoman moni tavallinen ihminen täällä on avun tarpeessa heidän nmääräystensä takia.
Olen kokenut vastaavan, parissa vuodessa sietämättömäksi ahdistukseksi, masennukseksi ja unettomuudeksi pahentuneen kauden. Syitä oli muitakin, mutta merkittävimpänä tekijänä kokemus siitä, että tällaisen ei-lapsirakkaan ihmisen pitäisi antaa itsensä ainoastaan lisääntymiskäyttöön -ja huoli ei-toivottujen lasten hyvinvoinnista. Tilannetta ei parantanut se, että hoito (masennuslääkitys) keskeytyi raskauden ja imetyksen vuoksi.
Keskustelin paljon asiasta. Keskustelujen kautta olen huomannut, miten meidän uskovaistenkin ajatteluun ja siten kirjaviin kommentteihin vaikuttavat HYVIN paljon omat kokemukset, inhimillisiä ihmisiä me olemme. Sinkuilta ja jo suuren perheensä synnyttäneiltä kuulee juuri tuota "selibaattikin on väärin" -asennetta. Mutta armollisempaakin suhtautumista löytyy paljon, oikeasti uskovaisilta tuntuvilta ihmisiltä! Ei näitä asioita voi musta-valkoisesti ratkaista, vaan tilannekohtaisesti. Varmasti on oikein ottaa Jumalan antamat lapset vastaan, mutta varmasti on myös oikein suojella jo olemassa olevaa elämää, itsensä ja olemassaolevien lasten. Lukuisien keskusteluiden kautta vakuutuin itse siitä (pitkä prosessi), että lääketieteellisin perusteluin ehkäisyn käyttö ei ole väärin. Onhan lääkärienkin järki Jumalalta, ja kyseessä on Elämän (minun kohdallani myös uskon) suojelu, johon meitä kehotetaan! Masennus ja ahdistus ovat lääketieteellisiä diagnooseja, jotka edellyttävät hoitoa. Meidän perheessämme päädyimme ehkäisyn käyttöön toistaiseksi (johon mieheni olisi ollut valmis jo aiemmin), ajatellen, että olen raskauksista "sairaslomalla", kunnes saan mieleni kuntoon. Kummallista kyllä, heti, kun pystyin hyväksymään tuon, minusta tuntui niin paljon helpommalta uskoa ja aloin jopa toivoa saavani vielä joskus lapsia! Niiden aika ei vain ole juuri nyt, ellei Jumala toisin päätä. Hänen voimallaanhan on jopa neitseestä syntynyt Poika, puhumattakaan monista tarinoista, joissa ehkäisy on "pettänyt". Ajattelen, että silloin on Luojan kädenjälki näkynyt, ja se on oikein.
Elämässä voi joutua joskus valitsemaan vähiten huonon vaihtoehdon, kun hyviä ei näytä olevan. Minä uskon, että Taivaallinen Isämme ymmärtää lapsensa heikkouden ja antaa anteeksi. Vaimosi täytyy kuitenkin saada asia jotenkin ratkaistua itse, löydettävä rauha sisältään. Kukaan ei voi sanella, mutta toki voi ja pitää tarjota tukea ja keskusteluseuraa ja evankeliumia - ja tarvittaessa itkuolkapäätä valtavassa elämänkriisissä. Rukoilen ja uskon, että Taivaan Isä näyttää teille oikeimman tien!
Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta. Tuli vaan mieleen, se, että miksi meillä sitten on tällainen määräys, josta tarvitsee saada "sairaslomaa"? Ei kai uskonelämässä voi olla lakeja jotka johtavat käytännössä mahdottomuuksiin, epätoivoon ja masennukseen? Eikös semmoinen ole täyttä lakihenkeä?
Miksi meillä on tämä ehkäisykielto kun sitä sitten kirrämme erilaisin selityksin? Parempi olisi että asia olisi pariskunnan kahden kesken ja lääkärin kanssa sovittava asia, kuten se olikin vielä 50-luvulla meikäläisyydessä. Mummot ovat kertoneet.
Mikään uskon mittari ei tällainen asia voi olla, koska se ei ole Raamatussa niin.
olisi voinut olla suoraan minun kynästä! Paitsi että lapsista olen aina tykännyt. Tilannetta ei tosiaankaan sellaiset ymmärrä jotka eivät ole sitä itse kokeneet. Kukaan muu kuin uneton ihminen ei tiedä mitä on unettomuus. Tällä hetkellä minulle oma jaksaminen on elämässä tärkeintä. Jos olen täysin uupunut en jaksa uskoa. Ihan samat kokemukset minullakin, että kun elämästä poistuu "pakko" synnyttää, niin ei ole vahdottomuus etteikö vauvankin aika joskus vielä olisi. Kun tuo pakko on poistunut elämästäni ainakin hetkeksi, olen jättämässä masennuslääkitystä pois. Ihanaa!
kun Päivämies totesi, että ei sen niin väliä jos ihminen vähän masentuu, onhan siihen hyvät lääkkeet--> näin voimme iloisesti taas synnytellä pienokaisia. Voiko tällaista ajattelua oikeasti edes olla olemassakaan.
Meilläkin vaimo oli täysin toimintakyvytön. Joka päivä töistä kotiin tullessa oli kauhea ahdistus ja pelko, mitä oven avatessa näkee, mitä sairastunut ihminen on tehnyt lapsille ja itselleen. Samoihin aikoihin lehdissä oli vielä juttuja jenkeissä tapahtuneista asioista, joissa sairas äiti oli tappanut kaikki lapsensa.
eikä tuo juttu ole ainutkertainen tapaus....
Itsekkään en tuota ajattelua ymmärrä että syödään rauhoittavia ja masennuslääkkeittä että jaksettaisiin pitää tästä synnytä ja pelastu opista kiinni....
Pahinta tässä on se että masentunut itse ei ymmärrä kuinka huonossa kunnossa on. Kuinka paljon tilanteesta kärsii lapset ja ympäristö.
Aika vaikeaa on ymmärtää sitä että masennulääkkeillä tukahdutetaan aidot oikeat ja täysin hyväksyttävät tunteet siksi että uskovainen ei saa tuntea ja kokea niitä.
Uskovainen ottaa ilolla vastaan kaikki lapset ja jos tähän ei pysty joko ei ole oiekin uskomassa tai ei ole tarpeeksi nöyrä jne...Lääkkeistäkö se aito nöyryys Jumalan ja ihmisten edessä löytyy?
Uskon että se nöyryys löytyy siitä että joutuu toteamaan ettei ole mutta tietä kuin kääntää katse Kristukseen ja uskoa yksin armosta...
köyriä joka käänteessä? Voit olla vaimollesi hellä ja huomaavainen ilman, että pitää päästä konttaamaan joka käänteessä ylitse.
Raamattu ei kiellä ehkäisyä.
Ei kannata tuhota vaimoasi ja koko teidän perhettä SRK:n opilla "ehkäisy on syntiä", koska se on valheoppi, joka ei saa mitään tukea Raamatusta.
Ketjussa on saattanut jo tulla asiat esiin, mutta olkoon sitten asialle vahvistukseksi.
*****************
"Mitä voin tehdä kun käy sääliksi vaimoni niin hirveästi? Olisin jopa valmis selibaattiin, että voisin helpottaa hänen oloaan, mutta jotkut sanovat senkin olevan syntiä..."
Jos tämän pidättäytymisen voitte tehdä, että saatana ei saa teitä kiusata lihan himoilla ja haluilla, tehkää se!
Minä ymmärrän selibaatinkin pidättäytymisenä. Selibaatti itsessään ei ole synti vaan se, mikä siihen johtaa. Lähtökohta voi siis olla esim.epäluottamuslause Jumalan puoleen ja ei halua saada lapsia esim. siksi, että kokee olevansa aivan väärä ihminen vanhemman rooliin.
Jos siis pidättäytyminen lähtee rakkauden käskystä, silloin se ei ole syntiä. Silloin tahdomme pidättäytyä esim.tuollaisessa tilanteessa, että vaimo tai itse on hyvin uupunut.
Olen itsekin joskus tässä farisealaisessa hengessä elänyt tämän asian suhteen ja luullut, että olisi aivan kuin jokin pakko "vain tehdä ja tehdä" niitä lapsia eli kaikenlainen seksistä kieltäytyminen olisi syntiä. Näin se ei kuitenkaan ole. Avioliittoon kuuluvan sukupuolielämän päätarkoitus on kyllä lisääntyminen. Jumala avaa ja sulkee kohdun. Lutherkin puhuu enkeleistä niiden kohdalla, jotka sydämestään saakka toivovat lapsia. Ihmisinä meistä tuntuisi iso lapsilauma tai tilanteesta riippuen vain yksikin lapsi suurelta taakalta ja kohtuuttomalta huolen aiheelta ja terveysuhaltakin ja onhan se myös sitä tietyssä mielessä. Kuitenkin on syytä rukoilla Jumalalta oikeaa mieltä tässäkin. Silloin Jumalan suomat taivaan taimet ovat aina Jumalan suuri lahja. Niiden siunaus näkyy erityisesti siinä, että nuo pienet siunaavat kädet siunaavat myös meitä vanhempia. Tätä ei tule usein vanhempana ajateltua, miten suuri siunaus kätkeytyy lapsiin, vaikka ihmismielessä tuntisimme kaikkea muuta kuin siunausta.
Me olemme matkalla taivasta kohden ja lasten tuoma ja lasten odotukseen liittyvä mahdollinen koettelemus on Jumalan tahdon mukaista. Sen yksi tarkoitus on meille kirkastaa Isän kasvoja, sillä tuskassa me huudamme Jumalan puoleen ja Hän on luvannut antaa meille avun. Niin kuin Raakel kuoli synnytykseen, niin myös tänäkin päivänä saattaa käydä. Jumala voi kutsua meidät ajasta iäisyyten monella tapaa. Myös tavoilla, joita emme toivo tai emme ymmärrä, miksi niin. Kuitenkin Jumalan lapsena se kuolema on aina voitto, sillä Raamattu sanoo, että kun Kristus on meille elämä, silloin on kuolema meille voitto. Tämä ei ole itsetarkoitus ja ei tule tässä nyt lähteä vääntelemään ja kääntelemään asiaa.
********************
"Ongelma on siis se, että vaimoni on äärimmäisen masentunut ja ahdistunut siitä, että hänen on pakko olla raskaana koko ajan. Koko raskausaika on ollut aina hänelle fyysisesti ja henkisesti erittäin raskasta. Hän on ahdistunut ja toivoton tulevaisuuden suhteen, sillä hän tietää, että joutuu olemaan tuossa olotilassa mahdollisesti seuraavat 20 vuotta. Hän itkee lähes joka yö eikä ole hymyillyt tai nauranut ainakaan vuoteen, mikään ei auta vaikka kuinka yrittäisi piristää ja auttaa häntä."
Tämä on koettu omakohtaisesti osittain. Tällaiset asiat eivät ole ollenkaan poissuljettuja varsinkaan tänä aikana, jossa meitä Jumalan lapsia koetellaan niin monella tapaa. Yhteiskunta ja yhteiskunnan arvot ja arvostuksetkin antavat sellaisen leiman, että valvomista riittää.
Saimme olla aviopuolisoleirillä tässä kerran ja siellä leirillä oli vaimo, joka oli synnyttänyt 10 lasta. Kasvoista näki, että elämä oli koetellut. Muistaakseni yhtä lasta lukuunottamatta oli vaimo ollut aina sairaalahoidossa. Raskauspahoinvointi oli niin rankka. Tämän olen saanut kokea omassakin perheessäni ja tiedän, mitä tämä on. Miehenäkin tulee hyvin riisutuksi kaikin puolin ja kyllä siinä hätäilee kaikin puolin. Tulee kapinoituakin, että miksi se tällaista pitää olla, että koko elämä tuntuu menevän risaiseksi, kun vaimo pystyy välillä hädin tuskin itsestänsä pitämään huolta. Kaikessa hädässä ja ahdistuksessa nousee huuto ISän puoleen: "Abba, rakas Isä!"....Ei ole Jumala hylännyt. Ihmeellisellä tavalla saa huomata usein jälkeenpäin, että elämä onkin antanut eikä vain ottanut. Ennenkaikkea se, että on halu pysyä uskomassa ja on halu olla lapsen paikalla turvaamassa Jumalaan.
Lopuksi. Ei tässä asiassa rakkaat kukaan ole yksin. Vihollinen haluaisi meidän olevan yksin, jotta väsyisimme. Haluan muistaa ja pyytää tulla muistetuksi, kun me Jumalan puoleen rukoilemme, että saisimme olla avoimia ja puhua tällaisista kipeistä asioista kotisiioneissamme. Ei se rakkaat voima tule siitä, että me luovutamme ja otamme esim.ehkäisyn käyttöön vaan siitä, että me itkemme niille saattomiehillemme, että vahvistakaa minua heikkoa, sillä minä en jaksa enää. Aina on haluttu tukea, kantaa ja korjatakin. Sitä lohdutuksen evankeliumia halajamme kaikki. Nytkin ja aina. Niin hitaat olemme vain sitä pyytämään, kun se perkele tahtoisi meidän näkyvän kuin farisealaiset: onnistuneina, päällisin puolin oikein hyvinä kristittyinä jne. Sydämen usko ja elävä Jumalan valtakunta näkyvät kuitenkin aivan toisin kuin farisealainen usko.
"Kuitenkin on syytä rukoilla Jumalalta oikeaa mieltä tässäkin. Silloin Jumalan suomat taivaan taimet ovat aina Jumalan suuri lahja. Niiden siunaus näkyy erityisesti siinä, että nuo pienet siunaavat kädet siunaavat myös meitä vanhempia. Tätä ei tule usein vanhempana ajateltua, miten suuri siunaus kätkeytyy lapsiin, vaikka ihmismielessä tuntisimme kaikkea muuta kuin siunausta."
Lapsiin sisältyy siunaus ja elämä lähtökohtaisesti, mutta jos kasvuympäristö on ahdistunut ja masennuksen valtaama, niin ei siinä ymäristössä lapsi opi siuanaamaankaan.
Ei se elämän karuus aina kauniilla retoriikalla pois häviä. Luotetaan Jumalan armon ja Hänen syntiemme anteeksi antamiseen.
samojen asioiden takia siten, että seksielämää ei ole ollut yli vuoteen. Minä haluaisin ehkäistä, mies ei suostu asiasta edes puhumaan ja minä ratkaisin asian lakkaamalla seksin. Meillä on 6 lasta ja olen vasta vähän yli 30v ja hyvin masentunut ja väsynyt elämään. Mies ei vain tätä suostu näkemään kuten sinä. Olet hyvä mies.
Minua ei enää edes kiinnosta, mitä mies tekee kunhan antaa minun olla rauhassa. Ja tämän jälkeen on turha sanoa, että on ilo olla uskomassa jos/kun se on tälläistä! Minun elämä on mustaa, mutta kuitenkin nyt parempaa kuin se, että jos harrastaisimme seksiä, olisin varmasti taas raskaana tai olisi jo uusi vauva.
hyvä mies, rakastaa todella vaimoansa. Toivottavasti vaimo ymmärtää, että näistä asioista on annettu erilaisia neuvoja eri aikoina.
aviopuolisoiden keskinäinen ymmärrys ja rakkaus? Tässäkö näkyy puolisoiden alamaisina toisilleen oleminen?
Palvelkaa ja rakastakaa kilvan toisianne. Missä keskinäinen huolenpito? Mikä käy Jumalan hyvän elämän ohjeista päälimmäiseksi? Ehkäisyn kieltoko? Ehkäisyn kielto jättää alleen niin paljon kehotuksia tielle Jumalan ohjaamaan hyvään elämään.
Antakaa anteeksi provosointini, mutta tunnen suurta voimattomuutta näitä otteita ihmisten elämästä lukiessani. Läheltä itsekin seuraan nuoren vaimon kamppailua tämän lapsiasian kanssa.
On kuitenkin hyvä lukea uskovaisten omakohtaisia ratkaisuja näiden vaikeiden asioiden kanssa. Rukoilen rohkeutta kaikille kamppailussaan. Elämämme on arvokasta myös täällä maan päällä!