Kyllä tämä elämä on raskasta, kun sattuu olemaan seksiriippuvainen, joka on määritelty mielisairaudeksi.
Olen joutunut myöntämään tämän, vaan ei se näköjään silläkään parane.
Mitään määrää ei ole, vaan on pakko vaikka kerran tunnissa naida, jos sattuu naisen saamaan yöksi, runkkaus ei maistu ja aina pitäisi olla uusi nainen.
Entisistä tosin saa aina helpolla sänkykaverin, jos ei uutta heti löydä.
Siinä se sairaus kait on, vaikka niiden entisten tuttavuuksien kanssa se nainti on, ihan yhtä hyvää, kun siihen asti taas päästään.
On siinä omatkin puolensa nykyisin, nuorempana katseli vähän tarkemmin, kenen kanssa sänkyyn menee.
Nykyisin motoksi on tullut, että rantulle sonnille ei töitä löydy.
Ennen se esiorgasmi alkoi jo siitä, kun naista alkoi ravintolassa jallittamaan.
Nykyisin vanha kettu tietää, että parhaat orgut tulee, vasta kun naisen saa huutamaan nautinnosta.
Ei sen naisen ulkonäkö, ikä, eikä painokaan ole tärkeää, kunhan hän on siisti, eikä ole tyhjäpäinen, eikä liian kännissä.
Olen harrastanut peniksen rakennusta kymmenisen vuotta, ja saanut paksuutta riittävästi, joidenkin mielestä liikaakin, kun ei meinaa kivuttomasti mahtua ja pituuttakin muutaman sentin lisää alkuajoista.
Vaikka jotkut eivät ole samaa mieltä kanssani, mikä sen orgasmin todella antaa, niin väitän, ainakin minulle on tärkeintä antaa naiselle ja ottaa hänet huomioon, ennen en kyllä itse saa.
Kyllä siinä on henkisetkin puolet nainnissa, ei partnerin ulkonäkö, vaan hänen nautintonsa on parasta seurattavaa.
Tuota on vaan aina yhtä helvetin vaikeaa saada uusi nainen uskomaan, ennen kuin pääsee todistamaan.
Lohduttaa ajatella, että on niitä onneksi muitakin tosi käsittämättömiä perverssioita, joita taas itse en ymmärrä, jotka ennemmin määrittelisin sairaudeksi, vaikkapa pedofiilius, masokismi tai pissaleikit, mitä niitä onkaan.
Olen joutunut myöntämään tämän, vaan ei se näköjään silläkään parane.
Mitään määrää ei ole, vaan on pakko vaikka kerran tunnissa naida, jos sattuu naisen saamaan yöksi, runkkaus ei maistu ja aina pitäisi olla uusi nainen.
Entisistä tosin saa aina helpolla sänkykaverin, jos ei uutta heti löydä.
Siinä se sairaus kait on, vaikka niiden entisten tuttavuuksien kanssa se nainti on, ihan yhtä hyvää, kun siihen asti taas päästään.
On siinä omatkin puolensa nykyisin, nuorempana katseli vähän tarkemmin, kenen kanssa sänkyyn menee.
Nykyisin motoksi on tullut, että rantulle sonnille ei töitä löydy.
Ennen se esiorgasmi alkoi jo siitä, kun naista alkoi ravintolassa jallittamaan.
Nykyisin vanha kettu tietää, että parhaat orgut tulee, vasta kun naisen saa huutamaan nautinnosta.
Ei sen naisen ulkonäkö, ikä, eikä painokaan ole tärkeää, kunhan hän on siisti, eikä ole tyhjäpäinen, eikä liian kännissä.
Olen harrastanut peniksen rakennusta kymmenisen vuotta, ja saanut paksuutta riittävästi, joidenkin mielestä liikaakin, kun ei meinaa kivuttomasti mahtua ja pituuttakin muutaman sentin lisää alkuajoista.
Vaikka jotkut eivät ole samaa mieltä kanssani, mikä sen orgasmin todella antaa, niin väitän, ainakin minulle on tärkeintä antaa naiselle ja ottaa hänet huomioon, ennen en kyllä itse saa.
Kyllä siinä on henkisetkin puolet nainnissa, ei partnerin ulkonäkö, vaan hänen nautintonsa on parasta seurattavaa.
Tuota on vaan aina yhtä helvetin vaikeaa saada uusi nainen uskomaan, ennen kuin pääsee todistamaan.
Lohduttaa ajatella, että on niitä onneksi muitakin tosi käsittämättömiä perverssioita, joita taas itse en ymmärrä, jotka ennemmin määrittelisin sairaudeksi, vaikkapa pedofiilius, masokismi tai pissaleikit, mitä niitä onkaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.