Arka mies ei saa kaunista vaimoa, ainakin sananlaskun mukaan. Yleensä on kuitenkin ihme jo arka mies saa ylipäätään mitään.
Alempana yhdessä ketjussa joku nuorimies myöskin tuskailee sen tosiseikan kanssa ettei naista löydy kirveelläkään, ja jos kirveen kanssa lähtee hakemaan niin päätyisi luultavasti vähintäänkin putkaan.
Syy miksi en manaa karua kohtaloani sinkku palstalla on se että huomatessaan olevansa yksinäisen, sinkku käy hakemassa illan päätteeksi itselleen daamin baarista, ja dumppaa tämän parin viikon päästä keksittyään että yksin onkin kivaa. Tällävälin oikeasti yksinäinen mies kihisee raivosta ja kateudesta jossain taka-alalla samalla.
Jos ongelma on se ettei uskalla lähestyä naisia silkasta ujoudesta tai kokemattomuudesta johtuen niin on kuitenkin jo puoli peliä hallussa. Mielestäni ongelma on yksinäisillä siinä että on yksin. Ei ole ihQdaa kavereita joille uutta tyttöystäväänsä esitellä, eikä näin ollen kavereiden bailuja perjantaista lauantaihin joissa neidille näytetään kuinka lujaa oikeastaan meneekään.
Jos ujo mies saa naisen niin tällä sentään on tallella jonkinlainen sosiaalinen piiri ja vuorovaikutustaidot. Yksinäinen mies esittelee vastahakoisesti daamille harmaan yksiönsä ja parhaan kaverinsa, läppärin jossa pyörii jokin omituinen ohjelma josta kukaan asiaan vihkiytymätön ei saa mitään selkoa. Kertoimet ovatkin vahvasti sen puolella että neiti kyllästyy nanosekunnissa ja vaihtaa maisemaa sekä miestä vieläkin nopeammin. Kuulemani mukaan naiset nimittäin tahtovat välillä tuulettua ja olisi suotavaa että poikaystävälläkin olisi oma elämä.
Yksinäiset tietävätkin mitä se elämä on, jos sen itse on jo kalunnut loppuun niin siitä ei oikein riitä esiteltävää. Pahin ongelma parisuhteiden kanssa onkin meillä joilla ei ole rohkeutta eikä tarjottavaa.
Alempana yhdessä ketjussa joku nuorimies myöskin tuskailee sen tosiseikan kanssa ettei naista löydy kirveelläkään, ja jos kirveen kanssa lähtee hakemaan niin päätyisi luultavasti vähintäänkin putkaan.
Syy miksi en manaa karua kohtaloani sinkku palstalla on se että huomatessaan olevansa yksinäisen, sinkku käy hakemassa illan päätteeksi itselleen daamin baarista, ja dumppaa tämän parin viikon päästä keksittyään että yksin onkin kivaa. Tällävälin oikeasti yksinäinen mies kihisee raivosta ja kateudesta jossain taka-alalla samalla.
Jos ongelma on se ettei uskalla lähestyä naisia silkasta ujoudesta tai kokemattomuudesta johtuen niin on kuitenkin jo puoli peliä hallussa. Mielestäni ongelma on yksinäisillä siinä että on yksin. Ei ole ihQdaa kavereita joille uutta tyttöystäväänsä esitellä, eikä näin ollen kavereiden bailuja perjantaista lauantaihin joissa neidille näytetään kuinka lujaa oikeastaan meneekään.
Jos ujo mies saa naisen niin tällä sentään on tallella jonkinlainen sosiaalinen piiri ja vuorovaikutustaidot. Yksinäinen mies esittelee vastahakoisesti daamille harmaan yksiönsä ja parhaan kaverinsa, läppärin jossa pyörii jokin omituinen ohjelma josta kukaan asiaan vihkiytymätön ei saa mitään selkoa. Kertoimet ovatkin vahvasti sen puolella että neiti kyllästyy nanosekunnissa ja vaihtaa maisemaa sekä miestä vieläkin nopeammin. Kuulemani mukaan naiset nimittäin tahtovat välillä tuulettua ja olisi suotavaa että poikaystävälläkin olisi oma elämä.
Yksinäiset tietävätkin mitä se elämä on, jos sen itse on jo kalunnut loppuun niin siitä ei oikein riitä esiteltävää. Pahin ongelma parisuhteiden kanssa onkin meillä joilla ei ole rohkeutta eikä tarjottavaa.
Vastaukset 83
Vanhimmat
Totuuden sanoja. Nuo ovat minun elämäni ongelmia.
Sama juttu täälläkin. Eikä tuohon tunnu löytyvän mitään ratkaisua. Pitäs varmaan perustaa oma luostari. Kiinnostus yhteiskuntaan on alkanut pikkuhiljaa kadota. Minkä taki minun pitäisi tehdä yhtäänmitään, kun en mitään saa takaisin.
Niin miten se meni, erottelit jotenkin yksinäiset pojat ujoista pojista? Että ujoilla on jotain mahiksia ja yksinäisillä ei?
Jos on sekä ujo että yksinäinen? No, hitot kategorisoinnista. Tosin pakko sanoa että jos minä valitsisin, valitsisin ennemmin "yksinäisen" kuin "ujon", mutta tämä on sikäli älytöntä jossittelua että ei ihmisistä voi tehdä loppuun asti määriteltyjä arkkityyppejä. Että ujo olisi tietynlainen ja sillä on sellaiset tapetit ja tuonmalliset raajat. Äh.
Niin vaikka juuri diskasinkin kyseisen määrittely-yrityksen, käytän sitä itse (hyvä hyvä) sen verran, että valitsisin mieluummin yksinäisen kuin ujon. Syy on ihan henkilökohtainen: itse en ole ujo ja minua kiusaisi jos mies olisi tällä saralla "heikompi".
En halua olla kenenkään nainen sen takia että minua saa esitellä kavereille. En minä niiden kavereiden kanssa seurustelisi vaan sen miehen.
Hitot bileistä. Ettekö tiedä: Puolassa juhlat ovat pystyssä kun kaksi on koolla?
Vai harmaa yksiö. Pidätkö harmaasta yksiöstä? Jos pidät niin ok. Jos et, niin miksi se on harmaa? Tämä ei ole kritiikkiä sua kohtaan vaan ihan yleisesti: mä en ainakaan ole kenenkään äiti! Pyykit ja naama tiskataan, seinät maalataan sen värisiksi kun on hyvä. Ei yksinäisen tarvitse olla avuton.
(Ei sillä ettenkö tietäisi mitä masennus saa aikaan. Siltä varalta että on puhtia niin voin kertoa että avuttomalla nysvellyksellä ei naisia isketä.)
Älä ikinä esittele tietokonetta naiselle, ellei se varta vasten ilmoittaudu nörtiksi ja kuolaa sen koneeen edessä. Toistan: ikinä!
Eikä kohautella olkapäitä ja katsota lattiaa ja mumelleta että avataanko telkka jos sieltä tulis jotain.
ei ole porukkaa, minkä kanssa tekisi omia juttuja ja pysyisi hommissa mukana. Ei yksinkertaisesti ole oikein sisältöä elämässä. Ujoilla saattaa olla niitä kavereita, edes "nörtti"kavereita, ja näin tyyppi on edes jossain hyvä ja jossain porukassa hyväksytty. Ei yksinäinen välttämättä ole mitenkään huono ihminen, mutta jos ihan oikeasti on yksin (vähän pidempään), niin se muuttaa kyllä ihmistä.
Ja sitten jos yhtäkkiä se tyttöystäväkanditaatti on siinä edessä, voi olla vaikea keksiä mitään puhuttavaa edes. Mitähän sitä sitten itsestään kertois? Että ei ole viime aikoina oikein mitään tullut tehtyä? Lähinnä ohjelmointia harrastelen?(ainiin, näistä ei puhuta) Ai kavereita? Hmm, ei niitä nyt oo just näkyny.
Ei ollut tarkoitus jakaa kaikkia ihmisä sellaisiin kasteihin, mutta perustan näkemykseni lähinnä omiin kokemuksiini sekä ujona että yksinäisenä. Väittäisin siis ainakin omien mahisteni olevan melkeinpä olemattomat.
Miksi sitten ujo ja/tai yksinäinen olisi heikommalla? Juuri kuten sanoit, uskoakseni naisia häiritsisi jos miehen ystävät voidaan laskea ilman sormia tai mitään raajoja, naisella taas puhelimen muisti on täynnä ystäviä/tuttavia/kavereita, ja sitten päälle se ujous.
En haluaisikaan seurustella vain sen takia että daamia voisi kierrättää ympäri tuttavapiiriä kertoen kaikille että tämmöönen tuli hankittua, ei, tuttavapiirin sotkin sen takia mukaan että eikö ole vähän "omituista" jos miehellä ei ole elämää?
Ja harmaa yksiö oli ns. kielikuva, tiedätkö, asunto ja elämä kaukana hilpeästä ja vauhdikkaasta. Ai niin, miksi se on harmaa, huh minä hölmö kun unohdin että tästä tilasta päästään pois painamalla yksinäisyyskyktin "off"-asentoon. MEnenkin tekemään sen heti
"Ja sitten jos yhtäkkiä se tyttöystäväkanditaatti on siinä edessä, voi olla vaikea keksiä mitään puhuttavaa edes. Mitähän sitä sitten itsestään kertois? Että ei ole viime aikoina oikein mitään tullut tehtyä?"
Osuvasti ilmaistu. Seurustelun jatkumisen kannalta pahin mahdollinen lukkotilanne, joka on tullut myös koettua.
Siis ei ole sisältöä elämässä... ja naishommat kaatuu siihen? Mitä tarkoitat sisällöllä? Tai sisällön puutteella? Että sulla on tylsää tai olet omasta mielestäsi tylsä?
Se vaan vaihtelee niin paljon mikä kenenkin mielestä on tylsää. Minusta useimmat bileet ovat tylsiä koska niissä on tylsiä ihmisiä ja tylsiä juttuja ja tylsää musaa. Monesti sellaiset ihmiset jotka muuten on tosi suosittuja, on minun mielestä aika tylsiä. Meinaan vaan että on meitä näköjään joka lähtöön. Todennäköisesti minä vastaavasti olen monen mielestä tylsä.
Mutta kai sitä ihminen nyt jotain ajattelee tai tekee? Jos jollain on kotona akvaario tai kahvinkeitin niin viihdyn takuuvarmasti ellei se ihminen nyt ihan pahoinpitele minua. Esmes kalat on älyttömän kivoja katella. Tosi monilla on ihan mielenkiintoisia ja kivoja juttuja kun ne vaan puhuis. Voihan sitä puhua mistä vaan, paitsi tietokoneista. Kukaan ei ymmärrä mun huumoria.
Miks tarttee muuten kertoa itsestään heti kättelyssä, eikö voi puhua jostain muusta ensin?
Juu kyllä toi pirulliselta kuulostaa. Vaikea asettua pojan asemaan mutta kyllä toi kinkkiseltä kuulostaa. En tiedä. Saatan ehkä tajuta mitä tarkoitat.
En minä ole väittämässä että yksinäisyys olisi katkaisimesta kiinni ja että homma hoituisi kaukosäätimellä. Jostain syystä minäkin tällä palstalla roikun.
Olihan se mun eilinen kirjoitus aika kursailematonta, olin kännissä (sori). Mutta toisaalta sulla on tässäkin mahdollisuus keskustella vastakkaisen sukupuolen kanssa -kannattaako heti vetää herne nassuun ja nakata kirves kaivoon?
Ei ole omituista, jos miehellä ei ole tuttavapiiriä. Monilla ei ole. Tai makuasia tietysti, onko omituista vai eikö.
Tiedän, kiitos vittuilusta, että harmaa yksiö oli kielikuva. Tiedätkö (vittuilua takaisin) että maalausehdotuskin oli niin ikään kielikuva? Tarkoittaako yksinäisyys välttämättä sitä että ei ajattele mitään tai tee mitään? Ei täällä kukaan nyt ihan kalatiskillä makaa, katso itse: sinultakin juttua irtoaa.
Jos sä suutut noin helposti (ja jos mä suutun näin helposti), niin ei tästä tule mitään. Tarkoitan että keskustelussa ei ole mieltä jos kummallakin on kaks sotajalkaa joilla ollaan liikkeellä. Peace?
Mutta jos suutumme samalla tavalla niin emmekö teoriassa olisi hyvä pari? Peace ;)
En mie itekkään tiedä tarkkaan mitä mä ajan takaa. On se vaan vähän erilaista, kun ei ole semmosta jengiä ympärillä. Aina helpompaa, jos kuuluu johonkin porukkaan.
Mut joo, en minä nyt itseäni ihan niin tylsäks kuvittele, ja oon mie aika puheliaskin, jos ei nyt ihan vieraaseen porukkaan tarvii tunkea. Jotain pieniä vitsejä heittelen ja sillai.
Kai se on pahinta kun itekseen on kotona ja miettii et "taas oon yksin, ja on tää nyt gaameeta", ei ihmisissä yleensä mitään sen suurempaa vikaa ole.
ja vielä, siellä bileissäkin kuitenkin on ihmisiä, joiden kanssa voi jutella ja saa kontakteja ja kaikkee. Ja tavallaan ihmiset hyväksyy sut porukkaan.
Eihän tästä ota pirukaan selvää, pitääkö sitä alkaa ihan miettimään näitä juttuja?
Et ehkä ihan tajunnut jutun pääpointtia. Kirjoittaja ei erottanut yksinäisiä poikia ujoista, vaan pikemminkin ne tyypit joilla ei ole ketään ja ne joilla taas on ystäviä, joiden mukana olla ja mennä.
Hyvin naismainen kommentti. Vähän sama kun nainen sanoisi, ettei halua mitään erityiskohtelua tai lahjoja ja sitten sanookin uudestaan joskus myöhemmin että "No olishan se kiva jos sä ostaisit niitä kukkia aina väliajoin."
Itse asiassa kirjoittaja itse ehti jo tarkentamaan asiaa. Halusit kuitenkin välttämättä tuoda esille että ajatteluni oli naismaista.
Vertaus kukkapuskajuttuun on täydellisen avuton.
Minusta kyse oli kahden ihmisen välisestä sanojen hakemisesta, mitä toinen tarkoittaa ja mitä toinen sillä ymmärtää. Toki eläytymiseni kirjoittajan asemaan voi olla vaikeampaa kun olen eri sukupuolta. Kuten näet, kirjoittaja minulle jo täsmensi tekstiään.
Haluat jälkikäteen korostaa että kommentointini on naismaista -ehkä se sitten on sulle jotenkin tärkeää. Voi jopa olla että se kertoo enemmän sinusta kuin minusta.
En pidä miehistä jotka uskovat määritelmään "naisen logiikka".
En aio jatka tätä keskustelua.
Onko sulla kahvinkeitintä?
Perisuomalaiseen aranmiehen nais-seikkailuihin kuuluu Sir Vili ongelmat. Mitä arempi, niin sitä varmemmin naisen silmissä huonona päivänä on pahoinpitelevä paskiainen. Minä en enää tuskaile naisen vuoksi. Jos olen kelvatakseni, niin sitten kelpaan jos hän kelpaa minulle.
Niin juuri, kirves kaivoon jos ei onnistu, jos sen on tarkoitus onnistua niin kirves tulee varmasti itse takaisin. Fatalismi on tässä asiassa hyvä ajattelutapa.
entäs sitten yksinäinen nainen, jolla ei ole mitään tarjottavaa muuta kuin tyhjä asunto? Luulenpa, että tällainen tapaus on yhtä "mielenkiintoinen" kuin yksinäinen mies. Ainoastaan naiset, jotka muistuttavat Hollywoodin näyttelijättäriä ulkomuodoltaan on mahiksia miesmarkkinoilla. Mitenpä sitä uskaltaisi tehdä edes aloitetta kun kukaan ei voi nähdä harmaata haamua....
Näin miehenä sanoisin, ettei tuo sama tilanne päde naisten kanssa samalla tavalla. Miestä kun ei niinkään ota useimmiten päähän se, että mitkä ovat naisen intressit. Mies on myös yleensä se osapuoli joka vie naista (perinteisistä tansseistahan tämä on tuttua), jolloin naisen pitää pysyä vain mukana kyydissä.
no eipä ole yksikään miespuolinen henkilö osottanut kiinnostustaan mua kohtaan. Uskon että se pätee, mutta kun kaikilla on omat näkökulmansa asiaan niin.............
jokainen on varmasti joskus ihastunut johonkin henkilöön... 99,5% kuitenkin jättää asian ilmoittamatta. Siis yksi kahdesta sadasta tulee ilmi, se tarkoittaa että 197 on ollut salaa ihastunut sinuun
yhtäkään ei ole tullut ilmi :(
Syy siihen on et ne pelkää saavansa maailman tylyimmät pakit ja yhteisön naurut päällensä.
Ei sillä et vältämättä seillaset antasit, mutta ite ainakin pelkään niitä kuin kuolemaa
voi olla. Tai sitten mua pidetään vaan yksinäisenä friikkinä. No enpäs tiedä. Oon välillä hieman suorasukainen, (en pahassa mielessä) mutta en löydä yhtään OIKEAA syytä miksi musta ei pidettäisi. Oon vaan yksin. Mutta koko ajan vajoan syvemmälle hulluuden syövereihin.....:( Kohta on ihan oikeita syitä miks musta ei pidetä kun saan jonku amok-juoksukohtauksen ja meen telottaa ihmisii :(
Friikkiytesi riippuu ihan kenen vinkkelistä sinua katsotaan, usko pois, kaikki eivät varmasti ajattele niin.
Itsekin olin lukiossa ihastunut yhteen yksinäisen oloiseen tyttöön joka oli kiinnostava juuri siksi että hänellä oli mahdollisesti jotain samaa kuin minulla. Lätkäjätkille hän oli friikki, tai "muumio" kuten he asian ilmaisivat. Omasta mielestäni hän oli kuitenkin söpö ilmestys. Miksi sitten en tehnyt asialle mitään ja tunkenut juttusille... no rohkeus ei riittänyt ja hän luultavasti elää siinä uskossa ettei kukaan koskaan pitänyt hänestä. Syy miksi en koskaan tehnyt asialle mitään ei johtunut hänestä, vaan siitä että en uskonut onnistuvani asiassa.
Sinullakin voisi olla sama tilanne, joku on kiinnostunut sinusta, mutta pelkää liikaa epäonnistumista.
Lähestyminen voi olla vaikeaa monille miehille, koska pelätään niitä pakkeja kuten useampi kirjoittaja mainitsi. Kiinnostuksen pitäisi olla myös molemminpuolista ja sen pitäisi melkein näkyä jotenkin, että näin tapahtuisi esim. katseilla tai vastaavaa. Harvempi uskaltaa ihan tuosta noin mennä jonkun kanssa juttusille.
Yleisesti ottaen kuitenkin naiset saavat helpommin seuraa esim. netistä ja ylipäätään lähi ympäristöstä. Aina se seura ei saata olla mieleistä, mutta yleensä valinnanvaraa on enemmän kuin miehillä (riippuu tietysti miehestä).
katseita sun muita. Mutta sitten kun avaan suuni, ei ketään kiinnosta tyttö, jonka kiinnostuksen aiheet ovat: lukeminen, urheilu (joo ei näissä vielä mitään)ja tieto. Kun kiinnostaa kaikki älyllinen, tietää kaikesta kaiken. Se voi olla yksi syy siihen yksinäisyyteen. Ajattelen liikaa. Haluaisin oikeasti keskustella, mutta kun ikäisteni puheenaiheet pyörivät korkeintaan kynsienviilaamisen ja saippuasarjojen ympärillä.
Ja ihmettelen todella tätä yksinäisyyttä, koska en ole lihava, noh en ole ruma mutta en kauniskaan, en vittuile ihmisille, ja minä EN vietä kaikkea aikaa nenä kiinni kirjassa. Ehkä minua sitten vain pelätään.....:/
Epäilen ettei ketään kiinnosta tyttö joka uskoo ettei ketään kiinnosta.
Vaikeaa, tiedän, ne jotka kiinnostavat eivät ole kiinnostuneita ja ne jotka eivät kiinnosta eivät ole edes vaihtoehtoja.
"Vaikeaa, tiedän, ne jotka kiinnostavat eivät ole kiinnostuneita ja ne jotka eivät kiinnosta eivät ole edes vaihtoehtoja."
Siis jos olen kiinnostava, en ole kiinnostunut kenestäkään? Ja jos joku on kiinnostava, hänkään ei ole kiinnostunut kenestäkään? Ne jotka eivät ole kiinnostavia, eivät ole edes vaihtoehtoja? Siis, jos en ole jonkun mielestä kiinnostava, en ole edes vaihtoehto, samoin kuin minun mielestäni tylsiin ihmisiin en urhaa ajatustakaan??
Ymmärsinkö oikein?? Vai olenko vain tyhmä?
Siis ne joista olet kiinnostunut eivät ole kiinnostuneita sinusta, ja ne joista et ole kiinnostunut taas voisivat olla sinusta kiinnostuneita mutta sinä et ole kiinnostunut heistä ja äh sekosin itsekin.
no niinpä......siks kysyinki kun olin vähän sekavaa....mut toisaalta. Mä oon tiennyt jo 9-vuotiaasta et tuun elämään yksin. No mulla ei kuitenkaan ole mitään ihmevaatimuksia, mutta jos ainoat jotka on kiinnostuneita on rillipäisiä runkkarinörttejä niin ei kiitos. Mieluummin oon kirjotttamassa novelleja pimeessä huoneessa.
Rillipäinenkin runkkarinörtti voi olla oikea kukkanen muutenkin kuin kukkivalta naamaltaan, jos löytyy vähän kärsivällisyyttä... tai oikeastaan jos on epämiellyttävä persoona niin siihen ei säännöllinenkään naaman peseminen auta ja kärsivällisyyskin loppuu ennen pitkää. Suhteen ylläpitäminen suhteen takia on turhaa vaivannäköä.
Mutta kuitenkin jos harrastuksiisi kuuluu bailaamisen sijasta kirjoittaminen niin olet samanhenkisille jäpisköille todellinen unelma.
hehe. Otin esimerkin yhdestä pojasta luokaltani. Hänellä on silmälasit (ei niissä siis mitään ihmeellistä ole) MUTTA: tämä poika näyttää ainoastaan korttitemppujaan ja puhuu melkein koko ajan siitä, kuinka "oli pitämässä itselleen seuraa makuupussissa" (oltiin luokan kanssa leirikoulussa)Mitä tuosta voi päätellä?
Lisäksi poika kuvottaa minua. Kun vilkaisen taakseni (jotain muuta henkilöä)poika luulee että katson häntä!!.......toisaalta poika yrittää "iskeä" kaikkia luokkalaisiani tyttöjä.
Tulipa taas vuodatusta. Mutta en tietenkään tarkoita, että kaikki hiljaiset ja pojat/miehet ovat samanlaisia. Ja koska olen kiihkeä luonteeltani, luulen että hiljaisempi osapuoli vain täydentäisi minua. Ja sitäpaitsi.......luulen, että miesmakuni on jopa hieman tavallisuudesta poikkeava, koska en ole ikinä pitänyt mistään miehestä tyyliin Ashton Kutcher, Tom Cruise tai Justin Timberlake..........
Nyt ymmärrän. Mielenkiinnon osoittamisessa on tietysti jonkinlainen hienovaraisuus suotavaa. Usko pois, hän häpeää itsensä hengiltä muutaman vuoden päästä.
olen samaa mieltä. Mutta tajusit varmaankin että en ole sitä että KAIKKI hiljaiset ja ujot ovat friikkejä runkkareita......olen kyllä huomannut pikemminkin, että hiljaisilla ja sisäänpäinkääntyneillä ihmisillä on usein paljon (henkisesti) rikkaampi ja mielenkiintoisempi maailma kuin massan mukana kulkevilla lampailla, jotka toistelevat vain johtajansa sanoja. Useimmiten yksinäiset ihmiset ovat älykkäitä ja se onkin osasyy (joukko eristää poikkeavan yksilön, koska se on uhka muille) eristyneisyyteen. Todella monet esim. tällä palstalla ainakin vaikuttavat älykkäiltä, todennäköisesti ovatkin sitä.
Niin kerro Nancy, onko sulla samanlaista kokemusta kuin mulla; minua vaivaa hemmetisti opiskeluporukoissa ja vastaavissa se, että kun saan hyviä arvosanoja niin tällaiset runkkarinörtit jotenkin ajattelevat automaattisesti että olen heitä varten!
Uskallan tässä nyt käyttää nimitystä runkkarinörtti, luulen että tiedät mitä tarkoitan. Sellainen omaan älyynsä ihastunut ylemmyydentuntoinen ääliö, joka menestyy ehkä koulussa mutta ei muuten vaikuta mitenkään potentiaaliselta (millään lailla potentiaaliselta). Sellainen naurettava älykorosteisuus. Nämä keksivät usein että haluavat "älykkään naisen" ja näitä nörttirunkkareita saa sitten kirjaimellisesti irrotella itsestään irti.
Sama ilmiö on ollut lyhyiden tai pienikokoisten miesten kanssa. Itse olen aika pienikokoinen ja taas samalla logiikalla mennään: toi on mulle sopivan kokoinen, kun olen tällainen hintelä jalkoihini kompastelija!
En mitenkään osaa kuvitella ihastuvani fyysisesti heikkoon tai ruumiillisuutta aliarvioivaan mieheen.
Tyypillisimmillään kantapäillä roikkuu sellainen runkkarinörttihybridi jolla on kastiketta silmälaseissa ja käsi paketissa, koska se yritti liikuntatunnilla pelata jalkapalloa. Siinä se sitten sössää jostain yhdentekevästä ja luulee tekevänsä mieletöntä vaikutusta.
Aika kovii sanoi kummaltakin tyypilt. Yleensä noi kuvailemasi henkilöt eivät ole niitä päälle päsmäreitä (minkälainen kuva näistä kirjoituksista tulee). Pikemminkin niitä jotka eivät ole ensimmäisenä "hyökkäämässä" kenenkään naisen kimppuun.
Toisaalta olen huomannut sen toisenkin puolen, että naisetkin monesti asettuvat sen "voittajatyypin" (neljän ruusun laulukin). Tärkeintä on että henkilö on "cool" ja tulee muuten hyvin toimeen toisten tyyppien kanssa, vaikka olisi minkälainen idiootti tahansa.
Ehkä tuo voittajatyyppi oli huono sana tässä yhteydessä ja ei kuvannut henkilöitä, joista puhuin.
Hyvä itsetunto on oikeastaan vain hyvä asia. Tällä tyypillä sitä taitaa olla. Useimmilla muilla tyypeillä sitä ei ole nimeksikään (jos nyt puhutaan tyypeistä joita tässä on kuvailtu).
Paljon on saanut lukee juttui joissa toiset tyypit ovat olleet varsin suorasukaisia ja vaikka paljon on tullut korville niin paljon on tullut.... No nää tyypit on olleet kyl ihan eri maata kuin mistä tässä on puhuttu.
Toinen kysymys on vielä toikin, että luuleeks nancy automaattisesti tään tyypin olevan kiinnostunut siitä jos vahingossakin erehtyy katsomaan taakse vai onks se vain nancyn omaa luuloa.
Anteeksi, yleensä en hauku ihmisiä, mutta tuo on niin älytöntä, kun monet luulevat että antoisin seurustelukumppani olisi sellainen, jolla olisi kamalasti ihmissuhteita.
Eräs kysymys... mitä mies voi silloin antaa naiselle, kun on jatkuvasti menossa kavereidensa kanssa?????????? Yhteistä aikaa ei riitä liiemmin, nainen joutuu JAKAMAAN miesystävänsä muiden ihmisten kanssa. Jos joku nainen sellaista menoa ihastelee, niin selvä, minä olen itse eri mieltä asiasta.
En seurustele, KOSKA ihmiset ovat jatkuvasti menossa joka paikassa -myös vastakkainen sukupuoli siis. Tuntuu niin hankalalta löytää toista läheisriippuvaista ihmistä, joka olisi ulkonäöltään jotenkin kutenkin minun makuuni ja jonka luonne sointuisi hyvin yhteen omani kanssa. Niinpä olen jäänyt yksin.
Raivostuttaa tuo sinun tekstisi nöyryys, että "mennääs nytten virran mukana". Minulle mies vailla suurta kaveripiiriä olisi unelma!
Kertomukseni perustankin lähinnä omiin kokemuksiini, mutta entäs jos miehellä ei olisi mitään sosiaalisia suhteita lisäksesi? Yksinäisillä en tarkoita niitä joiden kaverit mahtuvat yhden käden sormiin, vaan niitä joilla ei oikeasti ole ketään.
Mutta kuten sanoit; jos ulkonäkö kolahtaa niin yksinäisyys on aivan se ja sama... vaan entäpä ne yksinäiset joiden ulkonäkö ei kolise eikä pauku? Aiheuttaa yleensä kantajassaan nöyryyttä kun ei viitsi enää intää itsestään selvyyttä vastaan.
Jos olet sinkku niin mistäspäin olet? Mulla ei ole kovin paljon kavereita enkä niitä juuri kaipaakaan... mutta tyttöystävän haluaisin.
sellaiset tummanruskeat viiva mustat kauniit hiukset? Entä silmäsi.. ovatko ne raikkaan siniset? Oletko sinä vartaloltasi hoikka? Onko sinulla voimakas nenä? Onko sinulla miehekkäät tummat kulmakarvat?
Tuossa kuvaus siitä, millaiseen mieheen yleensä hullaannun. Jos sinulla on yksikin piirre, vaikka nuo siniset simmut, luulen ettet ole kovin epämiellyttävä minun silmissäni.. :)
Mutta sen vain sanon, että makuja on heeeeeelvetin monia! Jonkun mielestä tuollainen kuvailemani mies on yök. Mutta olkoon.Tämä onkin minun makuni. =)
En tiedä, minkä näköinen olet, mutta muista että TOISEN ROSKA ON TOISEN AARRE. Joku nainen, jonka makuun olet, voi kovasti kummastella mitä ihmettä oikein höpötät..
Tämä ei ole mitään lohduttelua, vaan joka sana on totta! Minä itsekin olen jollekin roska, jollekin aarre. Pätee joka ihmiseen.
Mistäpäin sinä?
Tekstissä oli totuuden siemen, jonka voi jakaa. Itsellä sattuu olemaan liikaa omakohtaisia kokemuksia = epäonnea.
Sinkkumiehenä sopivan kumppanin löytäminen tuntuu lähes mahdottomalta, koska kaikki pyörii enemmän ja vähemmän teennäisten sääntöjen ja ennakkoluulojen varassa. Leimakirves heilahtaa jo pienemmistäkin syistä. Tuntuu siltä, ettei ihmisillä ole aikaa ja aitoa halua tutustua toiseen ihmiseen. Kaikki pitää tapahtua nyt-ja-heti, unohtamatta jalat-alta vievää ihastumista. Kertasuhteisiinkaan ei ole "munaa", jotta saisi edes kerran eläissään läheisyyttä.
Lähtökohdilla on suuri merkitys siinä, miten käy flaksi naismarkkinoilla. Epäkiitollisin yhdistelmä on seuraava: olla kokematon sinkkupoikamies (30 ), jolla on minimaalinen ystäväpiiri, ei elossa olevia vanhempia ja ujouskin vaivaa. Käytännön esimerkki: esittele tyttöystäväehdokas vanhemmillesi ja/tai sukulaisillesi. Arvaa mitkä ovat fiilikset ? jo tässä tilanteessa moni "tositarkoituksella" liikkeellä oleva nainen ei ole enään kiinnostunut. Pelkäävät selvästi sitä, että mies hakee itselleen aidin korviketta, vaikka mies on hoitanut taloutensa viimeiset 15 vuotta.
Sen oikean löytämisen ja rengastamisen eteen joutuu antamaan kaikkensa, eikä sekään riitä. Yrityksistä (selvinpäin) huolimatta takapakkeja satelee kuin lunta tupaan. Kun vastoinkäymisiä tulee riittävästi, ei lopulta jaksa, vaan tyytyy elämään yksin. Tällöin tilanne on ahdistava ja sen tajuaa vasta silloin, kun se iskee täydellä voimalla omalle kohdalle.
Vaikka asiat ovat muuten kunnossa eli on opinnot pulkassa ja työpaikkakin, edellä mainituilla syillä on tästä huolimatta suurin merkitys.
Tulipa avauduttua.... kerrankin tarpeeseen.
Aika lailla samoilta alueilta olen.
Tarkoitat, että vanhemmattomuus karkoittaa tyttöystäväehdokkaat? Vaikea käsittää tuota.
"Tuntuu siltä, ettei ihmisillä ole aikaa ja aitoa halua tutustua toiseen ihmiseen. Kaikki pitää tapahtua nyt-ja-heti, unohtamatta jalat-alta vievää ihastumista."
No mutta, maailma on nykyään tosiaan tuollainen eikä se valittamalla siitä kovin muutu. Tuollaisessa tilanteessa on paljon edullisempaa sopeutua tilanteeseen kuin taistella väistämätöntä vastaan.
Toisaalta, uskon samalla että edelleen on olemassa ihmisiä jotka haluavat tutustua kaikessa rauhassa ja eivät ole hötkyileviä pintaliitäjiä.
Reippaasti vain juttuihin uudelleen mukaan vaikka tulisi kuinka takkiin. Yleensä silloin jos jatkuvasti pitää maailmaa pahana paikkana, alkavat asiat mennä perseelleen. Omiin ajatuksiinsa voi vaikuttaa.
Niin... ja jos vanhempasi ovat kuolleet ja olet hoitanut omat asiasi 15 vuotta, ja siitä huolimatta tyttö ajattelee että haet hänestä äidin korviketta, niin kannattaako sellaisen tollomimmin kanssa olla alunperinkään?
Nyt en tahdo provosoida, mutta naisen logiikalla mikä tahansa voidaan tulkita ja yleensä tulkitaan väärin. Voisko syynä olla se, että annetaan mielikuvitukselle, ennakkoluuloille sekä arvailuille liikaa painoarvoa, ja puhutaan (kysytään suoraan) liian vähän ?! Vaikeistakin asioista voi puhua, jos pysytään asialinjalla ja tilanne on siihen otollinen. Reippaasti yksinkertaistettuna: KIS = Keep It Simple = Kysy, jos on kysyttävää.
mutta koska täällä on kuitenkin niin paljon huijareita, en taida uskaltaa mailata. Saattaa olla, ettet sinä ole mikään huijari, mutta en silti mene takuuseen. (Älä nyt pahastu).
Voit lohduttautua sillä, että kyllä minunlaisiani naisia on!! ;)
Pidän juuri nimenomaan miehestä pienellä kaveripiirillä.
Entäs jos ei ole kaveripiiriä ollenkaan? Vaan lähinnä sisaruksia, joiden kanssa olla vappaa-ajalla. Täällä kun tutustuu, niin siinä on aina se riskinsä.. ja silloin pitää vain uskaltaa ja ottaa se riski. No mutta pitää jatkaa etsintää, vaikka tuskin tuolla kadulla törmään tuollaisiin naisiin. :/ Kyllä se edes vähän lohduttaa, että teitä kuitenkin on jossain tuolla. :)
Kavereiden määrä ei kerro mielestäni ihmisestä yhtään mitään. Sama se, onko miehellä nolla vai kymmenen kaveria. Oikeastaan suuri kaverijoukko vain ärsyttää, kuten kerroin.
Missä teihin törmää tuolla ulkona? Kai se nyt edes vähän kertoo? Kuten että kyseinen ihminen on ehkä saanut hieman siipeensä tai on hieman tohelo ihmissuhteissa. Onhan se myös "vähän" noloa, jos esim tyttöystävällä on synttärit tulossa ja sitten pitäisi järjestää jotkut pippalot, mutta sitten ei edes olisi kavereita, joita kutsua sinne. Mutta sinunkaltaisia naisia pitäisi olla enemmän. :)
muutenkin harvinainen. Tällainen kuuden jalan kummajainen. ;)
Jos minulla olisi synttärit, haluaisin viettää ne poikakaverini kanssa kahdestaan, jos sellainen olisi minulla. Olen läheisriippuvainen, siitä kaikki johtuu. Läheisriippuvainen ihminen ahdistuu vieraista ihmisistä. Poikakaverin ystävät olisivat siis tietysti vieraita minulle.
Ja joo, ei olisi minusta YHTÄÄN noloa.
Missä? En osaa sanoa. Tuolla jossakin ;)
...tuo ei nyt auttanut yhtään! Baareissa tuskin notkut, jos ahdistut vieraista ihmisistä? En kyllä itsekään rohkenisi sellaiseen lähteä, ellen näkisi jotain ERITTÄIN hyvää syytä siihen. Koulussa tai töissä sitten ehkä? Toisaalta se vaatisi lottovoiton, olen nimittäin huono tekemään aloitteita.
Ei se kuudes jalka haittaa, kunhan muuten olet mukava. ;) Se olisi romanttisempaakin, viettää synttäreitä ihan vaan kahdestaan.. hmph, mutta turha sellaisesta uneksia. Jos edes vähän houkuttaa, niin voithan edes yrittää mailata? Eihän siinä häviä mitään, mutta voittaa voi ehkä paljonkin.
Ongelma ei oikeastaan ole se että on yksin, mikä jotaa yksinäisyyteen nyt tässä tapauksessa naisten kanssa on kai huono itsetunto, sitä jää kotiin tai nurkkapöytään pyörittelemään ajatusta ettei ketään kuitenkaan kiinnosta.
Sitten kun rohkaisee kerrankin itsensä, ja tuleekin kylmää vettä niskaan niin saa teorialleen todisteen, ei ketään kiinnosta, joten menee takaisin kotiin pyörittelemään todistettua teoriaansa. Sitä onkin paha enää sen jälkeen kumota.
Onhan se noinkin. Huono itsetunto on välitön seuraus epäonnistumisista ja lopulta tulee fiilis, ettei kannata yrittääkkään mitään.
Kerran olen kuullut semmoisen kommentin, että "eihän siinä mitään menetäkkään". No periaatteessa ei ja käytännössä menettää. Itsetunnon siitä menettää, jos noita pettymyksiä tulee useita peräjälkeen. Toisaalta kyllä tuo kommentti pitää ihan paikkaansa, ettei siinä menetä mitään konkreettista, että pelkästään voitettavaahan siinä on jos tapaa jonkun. Pitää vain oppia kestämään nuo pettymyksen tunteet, jos haluaa voittaa jotakin. Kaikille se voittaminen ei ole helppoa.
Sehän se, ei siinä mitään menetä, panokset vain ovat tolkuttoman kovat, joko ruusunpunainen parisuhde tai ylpeyden ja arvokkuuden menetys, myöntää että nyt pidän neiti X:stä, ja jos jumala suo niin neiti X pitää minusta, tai saa oivan tilaisuuden lyödä ns. "ilmat pihalle".
Harvoinhan tuollaisia ilkeitä torjumisia tulee, itselleni ei koskaan (en ole kyllä tehnyt aloitteitakaan) mutta ystävällisistäkin jää sellainen inhottava "mitä mäkin oikein ajattelin" -fiilis. Otan kuvitteellisetkin pakit kovin raskaasti
Haha. Hyvä kirjoitus. Tiivistit asian ytimen hyvin sanoihisi. Sinkkupalstoissa on juuri tuo ongelma, ettei ne sovellu kaikille.
Yksinäisissäkin on selvä jako. Sellaiset komeat ja jylhät yksinäiset ratsastajat ovat naisten mieleen, mutta sitten taas jos on ujo, arka ja änkyttävä laiheliini silmälasien kanssa niin toivon voi yhtä hyvin heittää roskiin.
onpas ihanaa taas kuulla mikä on naisten mieleen. Kaipa voin sitten lisätä mitä naiset luulevat. Ei kai kukaan mies voi olla kiinnostunut naisesta, jolla ei ole täydellinen kroppa, mielettömän upeat (ja luonnollisesti kalliit) kuteet ja kaunis hymy. Keittotaito välttämätön.
No, pitääkö paikkansa? Varmasti yhtälailla kuin tuo ei-kukaan-voi-olla-kiinnostunut-minusta-koska-olen-semmoinen-ja-tämmöinen-ja-aika-paska.
Niin, voi olla ettei se kylän kaunein blondityttö kiinnostukaan, mutta niitä kivoja, reippaita ja suloisia naapurintyttöjä on kai vielä olemassa. Ehkä me olemme vain yhtä ujoja, ja ajattelemme, ettei ketään kiinnosta.
Siinä vaiheessa, kun hävettää sen harmaan asunnon esittely, on mielestäni aika turhaa ujostella. Hyvä koetinkivi. Jos tyttö todella välittää, katsoo hän sinua eikä sitä mikä on ympärilläsi. Ja siinä vaiheessa, kun et keksi mitään sanottavaa, katso vaikka tyttöä silmiin ja hymyile. Tai kysy pitääkö hän suklaasta.
Eikä tuo kaveripiirin puuttuminen ole aina mikään este. Niin kauan kuin sitä ei ala itse häveten selittelemään.
tiedän kuitenkin mikä ei ole naisten mieleen: silmälasipäinen koulussa menestyvä nörttirunkkari. Vastakohta inhotulle on pidetty, ja nörttirunkkarille vastakohta on lätkää pelaava ja alvariinsa bailaava adonis. siitä sitten säälikommentteja turha jakaa kun totuus on jo tiedossa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000143&posting=22000000020561503
Tässähän asia oli sopivan selvästi ilmaistu.
Ulkonäöllä on oma merkityksensä kaikessa, mutta välttämättä silläkään ei ole väliä. Tv:täkin katsomalla on oppinut, miten "rumatkin" tyypit saavat kyllä seuraa ja kumppanin jos vain pystyvät ilmaisemaan itseään tarpeeksin hyvin.
Kaikille on joku olemassa. Eri asia on että löytääkö kaikki sen jonkun. Mitä sosiaalisempi ihminen on niin sitä paremmat ovat mahdollisuudet löytää uusia ihmisiä, vaikka muut ominaisuudet eivät olisikaan kovin hyviä. Epäsosiaalisuus vaikuttaa tuohon asiaan negatiivisesti, mutta ei silloinkaan ole mahdottomuus löytää jotakin tyyppiä. Varsinkin nykyisin on netti ja muutenkin paljon enemmän mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin.
Menestys on aina hyvä asia. Olipa se sitten millä sektorilla tahansa. Koulumenestys on aina vain positiivinen asia. Mitä kuuluisampi henkilö, niin sitä enemmän seuraa, vaikka muutoin ulkonäkö olisikin varsin huono tai muut ominaisuudet. Raha ja valtakin ovat posiitivisa asioita, vaikka ne joskus nähdäänkin negatiivisessa valossa.
Kannattaa kyl aina muistaa, että ainoastaan itseensä voi vaikuttaa ja se tilanne mikä on tällä hetkellä, niin voi olla ihan erilainen esim. 5 vuoden kuluttua. Joskus pitkäjänteinen ajattelu voi olla vaikeaa, mutta useimmiten palkitsevaa. Ei nyt silleen, että kantsis suoranaisesti ajatella jotakin päämärää vaan yrittää vain elää omalla tavallaan ja selviytyä eteenpäin elämässä.
Täytyy sanoo vielä ettei toi ulkonäkö oo kyl se tärkein kriteeri. Tärkeintä on tulla muuten toimeen toisen osapuolen kanssa. Toisille tutustuminen on kyl varsin hankalaa ja se voi vaatia todella pitkän ajan, kokemuksesta sen tiedän. Joskus voi onnistaa, mutta aikaa se vaatii yritystä/aikaa. Toisilla tyypeillä enemmän ja toisilla vähemmän.
Olen tässä pitkin yötä sanomisiani korjaillut, mutta sanon nyt vielä sullekin että minä ainakaan en tarkoittanut sitä noin. (Määritelmäni "nörttirunkkarille" löydät muista keskusteluista ja oikeastaan siitäkin keskustelusta johon tässä reagoit.) Miehiä tai poikia ei ole vain kahta sorttia.
Sillä ei ole mitään väliä onko silmälasit vai ei. Koulumenestyksestä ei ole haittaa, kunhan se ei kihahda päähän. Jääkiekko on vähän tylsää ja jääkiekkoilijat eivät sinänsä tee sen suurempaa vaikutusta kuin muutkaan. Bailaava vatsalihasten esittelijä on yök.
Nyt saakeli lopettakaa se itsenne sääliminen.
Anteeks, ei oo sulle tarkoitus tuiskahtaa mutta kun koko palsta on koko illan ollut täynnä porukkaa jotka mieltävät itsensä "nörttirunkkareiksi" ja kieriskelevät jossain paskalammikossa valelemassa sitä uhmakasta itsesäälinsekaista paskaa päällensä.
Aloitteen tekemisessähän ei mitään menetä, mutta bongasin yhdestä anna-n viestistä syyn miksi en tee aloitteita:
"Siinä se sitten sössää jostain yhdentekevästä ja luulee tekevänsä mieletöntä vaikutusta. "
Jos tuosta pääsisi ensin ohi (ei mitään tekemistä anna-n kanssa, käytän esimerkkinä :) niin sen jälkeen voisi miettiä sitä mitä ihastuksen kohde sanoo asunnon sisällöstä tai tuttavapiirisä...
Anna ja Nancy viekäähän kovimmat runkkarinörtti juttunne silmälasipäisistä ylimielisistä älyköistä sinkkupalstalle. Sopii sinne parhaiten. Tehän ette ole lainkaan ylimielisiä, ettehän. Olette aika kuvottavia. Eli sinkkupalstalle, hopi, hopi.
minäkin olen yksin siksi ettei kukaan ole tarpeeksi hyvä minulle. luusereitahan en suostu katselemaan.
Aikaisemmin luulin peilikuvastani ja älyllisyyden fyysisyyden edelle asettavasta ajattelutavastani, etteivät ne vetoaisi naisiin, joten en tähän päivään mennessä ollut tehnyt yhtään aloitetta. Oletin, että kauniimpi sukupuoli olisi pitänyt henkilökohtaisena loukkauksena sitä, että kaltaiseni ruma nörttiluuseri ei tunne paikkaansa ja älyllisessä ylimielisyydessään uskaltaa lähestyä heitä.
Enää en luule tai oleta yhtään mitään: nyt tiedän asian varmasti. Lopputuloshan olisi ollut juuri se miksi sen arvelinkin (tai jopa vielä pahempi).
Silmäni avautuivat viimein, enkä näin ollen aio jatkossakaan tehdä yhtään aloitetta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Mikäli joku nainen joskus tulevaisuudessa on osoittavinaan minua kohtaan kiinnostusta, tunnistan sen heti julmaksi, jo ala-asteelta tutuksi pilailuksi, jota se tietenkin kohdallani onkin. Eihän tällaisista kukaan voi olla oikeasti kiinnostunut.
ennenkuin kommentoitte, voisitte lukea KAIKKI viestini. Niissä ei tietääkseni lue, että haluan kuuta taivaalta. En vain halua miestä (tai pikkupoikaa) jonka elämäntehtävä on runkata tai hankkia nainen lapsentekokoneeksi....tajuavatko nyt kaikki? Minulla henkilökohtaisesti EI ole korkeita vaatimuksia. Tämän palstan kirjottajista ei yksikään vaikuta sellaiselta lantakasalta johon en voisi tutustua. Vaatiihan se jo jonkilaista rohkeutta kirjoittaa tänne. Anteeksi kamalasti jos loukkasin, mutta ne viestini voisi lukea ennenkuin kommentoitte. Niissähän vain kerron OMAT VAATIMUKSENI, jotka poikkeavat itseasiassa aika paljon normaaleista ihanteista.....
"En vain halua miestä (tai pikkupoikaa) jonka elämäntehtävä on runkata tai hankkia nainen lapsentekokoneeksi...."
Ei nyt kannata marttyyriksi ruveta. Sinun naisena kannattaisi rehellisesti myöntää seuraavat perinteiset, ellei jopa klassiset asiat:
- nainen on se, joka synnyttää; näin on aina ollut, ja niin tulee aina olemaan
- lapsella on myös isä, jolle kuuluu lasten suhteen yhtäläinen vuorovaikutus (vastuineen)
- perhe = mies nainen mukulat
- runkkaaminen, tai mitä nimeä siitä nyt kukin käyttää, on ihan normaali asia eikä se ole millään tapaa miesten yksinoikeus; sitä harrastavat yhtälailla myös naiset, mutta he eivät tunnetusti kehtaa sitä myöntää; jos kerran panettaa, sitten käytetään jäljellä olevia vaihtoehtoja eli omia käsiä
Kumppanin löytämistä helpottaa lähestymistavan vaihto. Kun luet seuraavan kerran miesten jättämiä ilmoituksia, valitse muutama ja lue ne ajatuksen kanssa pari-kolme kertaa. Kiirehtimättä ! Yritä lukea ilmoituksia myös rivien välistä, mutta vältä sortumista ennakkoluuloihin ja kovin rajuihin oletuksiin 1 1 = 5. Yksinkertaisin ratkaisu on ihmiseen tutustuminen.
Tämä ilmaisena vinkkinä. Saa kokeilla...
... vielä lisää löylyä yllä olevien kommenttien innoittamana.
Ellet tiedä, myös ne mainitsemasi runkkarinörtit ovat ihmisiä eli eläviä olentoja. Toisin sanoin, himot ne on hiirelläkin sekä läheisyyden tarve. Jos runkkarinörtin olemuksessa on parantamisen varaa, mikä estää sitä ajan saatossa muuttamasta. Toisaalta, onko muutokselle edes tarvetta, jos olemus on muuten siisti ?
Käytin termiä "runkkarinörtti" hyvin subjektiivisessa merkityksessä; en suinkaan minään yleiskäyttöön soveltuvana määreenä vaan sana kuvaa sitä miten minä koen jonkun tietyn miehen (tai ikään kuin miestyypin). Tätä omaa kokemustani on hyvin vaikea käsitteellistää.
En ole sanonut ainuttakaan palstalla olijaa runkkarinörtiksi. Minulla ei ole kenestäkään palstalaisesta sen kummempaa mielipidettä, koska en tunne teitä. Minusta kenelläkään ei ole syytä pitää itseään runkkarinörttinä kirjoittamani perusteella.
Minua ja Nancya ei välttämättä kannata niputtaa, koska Nancy ei ole mitenkään allekirjoittanut sitä mitä hänelle kirjoitin.
Yksinäisyys on myös sinkkuutta, mutta se on paljon muutakin. Neulon tällä hetkellä sukkaa. En ole viemässä toisten miehiä. Ketjussa joku kehotti minua häipymään sen takia etten ole oikeasti yksinäinen. Kuinka niin en ole?
Kaikilla meillä on jonkinlainen miesmaku tai naismaku. Minä kerroin omastani ääneen. Se, että olen yksinäisyyspalstalla ei velvoita minua siihen että mikä tahansa mies miellyttäisi.
Tähän runkkarinörtti-sanaan, jota en suosittele kenenkään soveltavan itseensä, liittyy mielikuvassani tietty takertuvuus ja ylitungettelevuus.
Tiedän että miestä voi haavoittaa. Tiedän että tekstini oli narttumaista feminismiä (se oli kysymys Nancylle, oletin hänen saattavan ymmärtävää mitä tarkoitan). Jos luet tekstini tarkemmin huomaat että epäröin runkkari-sanan käyttöä mutta määrittelen sen sitten joksikin sellaiseksi, jonka sisällön Nancy saattaisi ymmärtää. Tarkoitan sitä että tekstissäni on viitteitä siihen, että termiä ei pidä tulkita miten tahansa -miten nyt on tehty.
Hyvänen aika! Pitääkö erikseen kertoa teille, että minä en ole jumala enkä edusta yleistä mielipidettä! En minä niin kovaa kamaa ole. Minun tekstini ja ajatukseni ovat vain yhden Annan ajatuksia -jonkun annan perusteella ei kannata tehdä yleistystä ettei kelpaisi kellekään. Minä en ole kaikki, minä olen Anna.
Ilmeisesti nörtti-sanaa pitää jotenkin varoa. Sillä on tarkka mielikuvasisältö mutta kukaan ei osaa kertoa millainen. Itse käytän sitä samaan tapaan kuin sanaa ihminen tai tyyppi tai tapaus.
Erittäin huono induktiivinen yleistys. Otos: kaksi naista. Kaksi naista ei ole kaikki naiset.
Jos olet vakipalstalainen, niin haluatko ehkä kertoa sen nimimerkin, jota yleensä käytät?
Se olisi tavallaan "sanojensa takana seisomista". Kun on varma asiastaan niin kyllähän siihen nimen alle laittaa, eikö niin?
Toinen syy ehdotukseeni on se, että voin jättää sinut täysin rauhaan kun vain tiedän kuka olet.
Tää oli aika hyvä heitto. Sinkkupalstoilla noita näkee vissiin enemmän.
Onhan tuo nimitys aika vahva ja sillä kyllä selvästi haukutaan tietynlaista ihmistyyppiä. Moni palstalle kirjoittava tunnistaa sen ihmistyypin itsessään, vaikka sitä ei erikoisemmin määritettäisiinkään. Varsinkin tuon sanan merkitys kasvaa, kun et hauku muita "miestyyppejä". Ihminen saa olla periaatteessa minkälainen tahansa kunhan ei ole paljon pelätty "runkkarinörtti".
Et ehkä edusta yleistä mielipidettä, mutta edustat tietyn naisjoukon mielipidettä. Sinkkupalstoilta tämmöisiä kommentteja saattaa löytyä enemmänkin, jos niitä lukee. Tähän keskusteluun ei ole osallistunut kovin montaa naista, niin tietysti siinä määrin panoksesi on aika suuri.
Sinulla itselläsikin on tietyt ennakkokäsitykset nörttejä kohtaan, joten voisit itsekin varmasti määritellä kyseisen sanan.
Oikeastaan luulin sinua paljon nuoremmaksi henkilöksi, mutta tuolla toisessa keskustelussa sanoit iäksesi 27 vuotta, joten et ole nyt ihan nuori. Henkilökohtaisesti en ihmettelisi, vaikka nuo stereotypiasi "nörttiydestä" johtaisivat juurensa jo jostakin teinivuosista.
Sanotaan vielä kerran, ettei nörtti tarkoita samaa kuin sairas/epämiellyttävä henkilö, vaikka se olisi saanutkin semmoisen merkityksen omassa pääkopassasi.
Juuri kirjoitin että en miellä nörtti-sanaa tietyn ihmisryhmän määreeksi. Tosin moni täällä bongasi itsensä nörtiksi ja siitä sitten seurasi väärinkäsityksiä. En arvannut että sana on niin "sisällökäs".
Ei minusta ole ristiriitaista käyttää sitä ja sitten kysyä tarkennusta mitä se tarkoittaa. Kysyin tarkennusta juuri siksi että sillä näyttikin palstalaisille olevan paljon määrätympi merkitys kuin mitä itse ajattelin.
Se runkkarinörtti oli vittuilua. Tuskin siinä ajettiin takaa masturboimista. Samalla tavalla kun naisia haukutaan vaikka huoriksi, niin runkkarinörttiä käytettiin haukkumasanana.
Hah, minua eivät teidän pilkkanne ja huutelunne satuta. Katsokaas naiset olen pyyhkinyt mielestäni aikoja sitten... enää on vain nettiporno omien tarpeiden hoitamista varten.
Olen hintelä nörtti joka masturboi kahdeksasta yhteen kertaa päivässä, ja olen ylpeä siitä. Kone ei koskaan loukkaa minua, kone antaa kaiken mitä tarvitsen, kaiken mitä en teiltä koskaan saanut. Mitä ystäviin tulee niin wowista niitä saa.
Tavallaan tekin olette nörttejä. Nörtithän on kiinnostuneita noista tiede ja älyllisyys jutuista. Nörttimiehet siis voivat hakeutua teidän seuraanne. Mutta niin tavallisen näköisiä kun itsekin olette, niin teillä on silti noita ulkonäkö kriteereitä. Ainakin toinen tuntui valittelevan sitä miksei kukaan ole kiinnostunut, ja on vaipumassa pikkuhiljaa jonnekin hulluuteen sen takia.
Vaikuttaa siltä, että ne jotka huolisi teidät, te ette huoli niitä, mutta ne jotka te huolisitte, ne eivät taas huoli teitä. On se elämä vaikeaa...heh. Ei ne silmälasit nörttiä tee. Kai se on se yleinen tyyli mikä vaikuttaa. Vaatetus ja mielenkiinnonkohteet.
niin siis se olin minä joka valitin. Ja olen jo hullu; eikös anoreksia ole hulluutta jolle ei haluta/pystytä tehdä mitään? Kuka nyt haluaisi pakkomielteistä psykopaattia?
No tottakai olen nörtti. Myönnän sen. Ja mitä siihen runkkaamiseen tulee, teen sitä, niinkuin kaikki muutkin mutta en 7 kertaa päivässä. Minua kiinnostavat älylliset jutut jne. Ja kai sitä seuraa on juuri silloin syytä etsiä muista samanlaisista.
Niin oliko joku kysymys vielä?
Kirjoitit vähän siihen malliin, että mies olisi voinut estää sen sun sinne ns. "hulluuteen" vaipumisen. Anoreksia on paha juttu. Ei terveytensä kanssa kannata leikkiä. Eikös miehet muutenkin tykkää että naisella olisi vähän muotoja. Tikku käsivarret ,tikku kintut ja lattarinnat eivät ole kovin viehättävä näky. Sun kannattais alkaa käymään jollain terapeutilla. Sain kuvan että olet kovin nuorikin vielä? Et edes kahtakymppiä vielä vai?