Tietäisikö joku kertoa kuka tuollaisen asian voi todeta? Ergoterapeutti? Neurologi? Psykologi? Onko siihen olemassa jokin testi vai ihan havannoimalla vain?
Itse epäilen lapsellamme tuollaisen olevan. Pitää käsiään korvien suojana päiväkodissa usein. Varsinkin ruokailutilanteet ovat hänelle vaikeita ja nyt on siellä jo usein menty siihen, että lapsi on pitänyt laittaa syömään yksin toiseen huoneeseen kun muuten ei meinaa mitään tulla. Eihän siinä syömään enää pysty jos käsillä samalla pitää yrittää peitellä korvia ja silmiä.
Itse en tiedä miten häntä voisin auttaa. Kaupassa pystymme vielä käymään, mutta esimerkiksi viikonloppuna kirpputorilla lapsi hautasi kasvonsa kainalooni ja painoi kädet korville. Yritti urheasti katsella leluja ja muuta mielenkiintoista, mutta sitten taas pää piiloon ja korvat peittoon. Ja samanlasia ovat monesti kyläreissutkin.
Osaisiko joku antaa vinkkejä, miten me paremmin selvittäisiin tämän asian kanssa? Kotiinkaan ei voi eristäytyä.
Kuuloyliherkkyys (jos se sitä on) ei ole ainoa asia, jota mietin. Alempana ketjussa olen kirjoitellut otsikolla "Jokin on vialla..."
Mihin kuuloyliherkkyys viittaa? Onko sillä taipumumusta helpottaa ajan kuluessa?
Me olemme käyneet jo neuvolassa juttelemassa, korvalääkärillä, puhuttu päiväkodin henkilökunnan kanssa. Korvista ei löydy mitään vikaa, päiväkodissa on ajateltu että kaikki liittyy vain pk:n aloitukseen (on ollut siellä jo yli 2kk). Mutta hekin myöntävät että hänellä on jokin joka ei ole ihan hyvin.
Kuuloyliherkkyydestä kysymys
25
5881
Vastaukset
- ,,,,,,,,,,,,,,,
Meillä oli hyvänä apuna alkuun, ja kulkevat rasiassa vieläkin mukana. Lapsi on opinut niitä itsekin pyytämään, kun tuntee tarvitsevansa.
Meillä tutki nuo aistijutut ihan toimintaterapeutti, joka on sensoriseen integraatioon perehtynyt. Tokihan osa perustui ihan havainnointiin kodissa ja päivähoidossa, sekä käyttäytymiseen esimerkiksi kaupassa. - cheetah.grrr
Perheklubilla oli sellainen keskustelu, että "Miten aistiyliherkkyyksiä tutkitaan?" Käy lukasemassa. Linki sinne löytyy mun galleria-sivulta
- autistin äiti..
luin nyt aikaisemman kirjoituksesi ja huomasin että paljon löytyy lapsestasi samaa kuin omasta autisti pojastamme, paitsi että poikamme ei puhu. ( nyt puheen jäljittelyä alkanut tulla JEE!!) En lukenut sinulle vastattuja viestejä, mutta mielestäni teidän vanhempien on syytä neuvolasta pyytää lähete paikkakuntasi sairaalan neurologian osastolle tutkimuksiin. Tuo kuuloyliherkkyys on yksi autismin piirre ja paljon muitakin löytyi kertomuksestasi. Tyttösi kuulostaa kuitenkin ihanalta ja "helpolta"? lapselta joka tykkää tehdä monia asioita, joten kyseessä saattaisi olla aspergerin oireyhtymä. Elä nyt pelästy kuitenkaan turhaan, mutta asia kannattaa tutkia! Ihmeellistä jos eivät neuvolassa ole ottaneet vielä kantaa! Tsemppiä ja onnea matkaan!
- alkup. kysyjä
En olisi kovin yllättynyt jos lapseltamme löytyisi piirteitä autismista. Tähän täytyy kyllä sanoa, etten ole koskaan tavannut ketään lasta enkä aikuista jolla se on. Mutta lukemani perusteella ajattelen näin.
Yliherkkyyksiä on luultavasti muitakin kuin kuulo. Nyt kun "silmät ovat auenneet", luulen ymmärtäväni miksi lapsi ei pidä esim. halailusta. Peittää myös silmiään joissakin paikoissa ja pk:n henkilökunnan mukaan kädestä häntä ei saa pitää esim. kävellessä. Ranteesta pitäminen on on ok.
Asiat etenevät tuskattuttavan hitaasti. Nyt on päiväkotiin tulossa joku (ei aavistustakaan kuka, siis minkä alan ihminen) tarkkailemaan lasta. Ehkä hänen lausuntonsa perusteella saan omanlääkärin kirjoittamaan lähetteen neurologille.
Ei neuvolassa olla koskaan mitään huomattu. Eipä niitä kontrolleja ole 2- vuotispäivän jälkeen ollutkaan.
Kiitos vastauksesta ja tsemppiä kovasti sinullekin! - ........
alkup. kysyjä kirjoitti:
En olisi kovin yllättynyt jos lapseltamme löytyisi piirteitä autismista. Tähän täytyy kyllä sanoa, etten ole koskaan tavannut ketään lasta enkä aikuista jolla se on. Mutta lukemani perusteella ajattelen näin.
Yliherkkyyksiä on luultavasti muitakin kuin kuulo. Nyt kun "silmät ovat auenneet", luulen ymmärtäväni miksi lapsi ei pidä esim. halailusta. Peittää myös silmiään joissakin paikoissa ja pk:n henkilökunnan mukaan kädestä häntä ei saa pitää esim. kävellessä. Ranteesta pitäminen on on ok.
Asiat etenevät tuskattuttavan hitaasti. Nyt on päiväkotiin tulossa joku (ei aavistustakaan kuka, siis minkä alan ihminen) tarkkailemaan lasta. Ehkä hänen lausuntonsa perusteella saan omanlääkärin kirjoittamaan lähetteen neurologille.
Ei neuvolassa olla koskaan mitään huomattu. Eipä niitä kontrolleja ole 2- vuotispäivän jälkeen ollutkaan.
Kiitos vastauksesta ja tsemppiä kovasti sinullekin!Meillä oli Elto eli erityislastentarhanopettaja se joka kävi seuraamassa lasta päiväkodissa, ja myös meillä kotona. Hän teki sitten koosteen, mutta ilman sitäkin kyllä omalääkäri laittoi lähetteen tutkimuksiin neurologian polille sekä psykologille, toimintaterapeutille ja fysioterapeutille. Kaikki tutkimukset oli tehty jo ennen neurologille pääsyä, joskin vielä hiukan tarkentavia tutkimuksia tehtiin sen jälkeenkin.
Meillä ei ole autismia, mutta tarkkaavaisuushäiriö, ja aistitoimintojen ongelmia kyllä on.
- toiter
Epäilit itsekin, että jotain muutakin lapsessa on "hullusti". Tämä ja tuo selvä kuuloyliherkkyys kertoisi mahdollisesta neurologisesta pulmasta, joka olisi kyllä hyvä saada tutkittua jo varhain. Vaadu neuvolasta tai lääkäristä tutkimuksia lastenneurologiselle työryhmälle, tai erityisesti toimintaterapeutille. Lapsellasi saattaa olla ongelmaa aistiinformaation käsittelyssä ja se aiheuttaa outoa käytöstä. Tämä voi olla myös liitännäisenä esim. ketjussa jo mainittuun Apergerin oireyhtymään.
- alkup. kysyjä
missä eri sairauksissa kuulo- (ja muita aistiyliherkkyyksiä) voi olla?
- .......
tarkkaavaisuushäiriö. Jonkin verran on esimerkiksi aspergerin piirteitä, mutta ei "tarpeeksi" diagnoosiin. Tuolla diagnoosilla ei sinällään ole suurta merkitystä, pääasia on, että on jokin diagnoosi, koska esimerkiksi terapiaa saadakseen on sellainen oltava. Ilmeisesti on aika yleistä, että noita ongelmia on myös adhd-lapsilla.
- täälläkin
....... kirjoitti:
tarkkaavaisuushäiriö. Jonkin verran on esimerkiksi aspergerin piirteitä, mutta ei "tarpeeksi" diagnoosiin. Tuolla diagnoosilla ei sinällään ole suurta merkitystä, pääasia on, että on jokin diagnoosi, koska esimerkiksi terapiaa saadakseen on sellainen oltava. Ilmeisesti on aika yleistä, että noita ongelmia on myös adhd-lapsilla.
Meidän juniorilla on myös selvää yliherkkyyttä kuuloaistissa, lääkärin mukaan voisi olla myös tuntoaistissa koska esimerkiksi hampaanpesu on yleensä melko työlästä.
Oikeastaan ensimmäinen asia johon kiinnitimme huomiota oli se, että lapsemme ei ottanut käsiä mukaan liikkeeseen kun oppi juoksemaan. Hänellä on myös tapana 'jumittua' joihinkin asioihin, tunnetiloihin, tilanteisiin tai paikkoihin. Lisäksi hänellä on omia omituisia mielenkiinnon kohteita, kuten noidat tai raha.
Lapsemme on nyt 7-vuotias ja hänellä on diagnoosi ainoastaan dyspraksiasta. Sekin saatiin vain siksi että pitää olla joku diagnoosi että pääsee toimintaterapiaan. Sen perusteella mitä olen lukenut ja lääkärien kanssa keskustellut, luulisin lapsellamme olevan ADD tai ADHD asperger-piirteillä.
Lapsemme aloitti koulun tänä syksynä ja pitää kovasti matematiikasta. Olen onnellinen siitä että hän sai paikan todellisessa pienryhmässä, vain viisi oppilasta. Kuuloyliherkkyydestä ja tarkkaavaisuushäiriöstä huolimatta koulu on alkanut hyvin =)
- pojalla
on ääniyliherkkyyttä muiden oireiden lisäksi (todettu myös Lastenlinnassa/neuropsykologi). Varsinkin imuroidessa hän menee välittömästi toiseen huoneeseen. Hän on koulussa pienryhmässä (samoin oli päiväkodissa), koska ei isossa ryhmässä/kovassa melussa pystyisi keskittymään juuri mihinkään.
Kyllä sen huomaa testaamattakin, jos sellaisesta on kysymys. - uteliaana kyselen
Oletko huomannut muissa aistitoiminnoissa jotain hassua? Useinhan niitä ongelmia on muillakin alueilla, vaikkakin tuo kuuloyliherkkyys oli meillä ainakin se helpoin havaita.
- ainakin lievänä
Itselläni on koko elämäni ollut erittäin herkät korvat. Päivittäin on paettava kotiin omaan hiljaisuuteen työpäivän jälkeen.Pari vuotta sitten matkalla itkin, kun oli kuljettu meluisasta lapsikohteesta toiseen ja lopulta pinna vain katkesi, en kestänyt yhtään ääntä enää. Lapseni katsoivat ihmeissään.
En myöskään pidä koskettelusta - muitten kuin oman perheen. On kiva, jos joku oikein tuttu läheinen hieroo hartioita tai ammattimainen hieroja, jolle voin itse valita menenkö vai en.
Mutta olen aina inhonnut halaamista - etenkin puolituttujen kuten työkavereiden. Menen halatessa ihan jäykäksi ja tunnen,miten se karkottaa ihmiset läheltä. Tässäkin poikkeuksen tekevät ne ihmiset, joista tiedän, että he oikeasti tykkäävät minusta. Joillakin ihmisillä töissä on myös tapana tulla juttelemaan liian lähelle. Haluaisin pitää vähintään n. 70 cm etäisyyden kaikkiin.
On tärkeää ymmärtää, että ääniyliherkkyys on todella hankala riesa, mutta paras on opettaa lapsi itse tunnistamaan tilanteet, jolloin sietoraja lähenee ja opettaa keinoja paeta tilanteesta esim. korvatulppien avulla. Olen usein ajatellut, että minussakin on autistisia piirteitä, joita ei kyllä lapsuudessani varmaan edes tunnettu. Olen saanut kasvaa rauhassa sellaiseksi kuin olen, eikä yhtään ylimääräistä lähtöä lääkäriin(MELUA; HÄLINÄÄ; SEKAVUUTTA) tai muuallekaan hoidettavaksi ole täytynyt kokea.
Olen keski-ikäinen, hyvässä ammatissa, perheellinen, ONNELLINEN. Mietithän tarkkaan ennen kuin viet lasta diagnosoitavaksi. Jos piirteet ovat siis sellaisia, että normaalielämää järjestelemällä pärjäätte. Mitä enemmän asiaa ryhdytään hoitamaan, sitä suuremman merkityksen se saa ja kasvattajat päiväkodeissa ja koukuissa tarttuvat siihen hanakasti. Haluaako lapsi olla tällaisen huomion keskipisteenä? Itse en olisi halunnut. - alkup. kysyjä
ainakin lievänä kirjoitti:
Itselläni on koko elämäni ollut erittäin herkät korvat. Päivittäin on paettava kotiin omaan hiljaisuuteen työpäivän jälkeen.Pari vuotta sitten matkalla itkin, kun oli kuljettu meluisasta lapsikohteesta toiseen ja lopulta pinna vain katkesi, en kestänyt yhtään ääntä enää. Lapseni katsoivat ihmeissään.
En myöskään pidä koskettelusta - muitten kuin oman perheen. On kiva, jos joku oikein tuttu läheinen hieroo hartioita tai ammattimainen hieroja, jolle voin itse valita menenkö vai en.
Mutta olen aina inhonnut halaamista - etenkin puolituttujen kuten työkavereiden. Menen halatessa ihan jäykäksi ja tunnen,miten se karkottaa ihmiset läheltä. Tässäkin poikkeuksen tekevät ne ihmiset, joista tiedän, että he oikeasti tykkäävät minusta. Joillakin ihmisillä töissä on myös tapana tulla juttelemaan liian lähelle. Haluaisin pitää vähintään n. 70 cm etäisyyden kaikkiin.
On tärkeää ymmärtää, että ääniyliherkkyys on todella hankala riesa, mutta paras on opettaa lapsi itse tunnistamaan tilanteet, jolloin sietoraja lähenee ja opettaa keinoja paeta tilanteesta esim. korvatulppien avulla. Olen usein ajatellut, että minussakin on autistisia piirteitä, joita ei kyllä lapsuudessani varmaan edes tunnettu. Olen saanut kasvaa rauhassa sellaiseksi kuin olen, eikä yhtään ylimääräistä lähtöä lääkäriin(MELUA; HÄLINÄÄ; SEKAVUUTTA) tai muuallekaan hoidettavaksi ole täytynyt kokea.
Olen keski-ikäinen, hyvässä ammatissa, perheellinen, ONNELLINEN. Mietithän tarkkaan ennen kuin viet lasta diagnosoitavaksi. Jos piirteet ovat siis sellaisia, että normaalielämää järjestelemällä pärjäätte. Mitä enemmän asiaa ryhdytään hoitamaan, sitä suuremman merkityksen se saa ja kasvattajat päiväkodeissa ja koukuissa tarttuvat siihen hanakasti. Haluaako lapsi olla tällaisen huomion keskipisteenä? Itse en olisi halunnut.Kiitos kirjoituksesta. Kun kirjoitit tuosta diagnosoinnin tarpeellisuudesta, olen hiukan eri mieltä. Jos tarkemmat tutkimukset jatkossa ovat tarpeen, haluan tehdä sen vain ja ainoastaan siksi, että lapsi saisi apua, oikeat tukitoimet niin aikaisin kuin mahdollista. Jotta koulussa ja myöhemmin elämässä olisi sitten helpompaa.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia. Ja on vaikeaa arvioida varsinkin pienestä lapsesta (ja vielä äidin joskus huolestunein, ei aina niin objektiivisin silmin) mikä kuuluu luonteeseen, mikä vaikka liittyy uhmaikään ja mikä ei enää ole normaalia. - alkup. kysyjä
Hän peittää joskus silmiäänkin. Ei pidä halailusta, kämmenestä ei saa vieraat pitää kiinni (ranteesta pitäminen sopii).
Ja uutena juttuna on syljeskely. Kotona ei ole mitään ongelmaa, mutta tuntuu että pk:ssa ja ulkona hän ei aina niele ja sitten syljeksii minne milloinkin. Hän on tiukkaa palautetta tuosta saanut, mutta toistaiseksi limppiminen jatkuu. - en neuvo
alkup. kysyjä kirjoitti:
Hän peittää joskus silmiäänkin. Ei pidä halailusta, kämmenestä ei saa vieraat pitää kiinni (ranteesta pitäminen sopii).
Ja uutena juttuna on syljeskely. Kotona ei ole mitään ongelmaa, mutta tuntuu että pk:ssa ja ulkona hän ei aina niele ja sitten syljeksii minne milloinkin. Hän on tiukkaa palautetta tuosta saanut, mutta toistaiseksi limppiminen jatkuu.En tahtonutkaan neuvoa, että tee näin, vaan kertoa omasta kokemuksestani. Oman perheen suhteen olen taipuvainen tarkkailemaan ja huolestumaan kaikesta pienimmästäkin ja jälkikäteen ajatellen ihan turhasta, joten ajattelin tarjota näkökulman, että ehkä kaikki on ihan hyvin.
Mielestäni 2 kk on vielä lyhyt aika lapselle sopeutua. Koulunvaihdokset meilläkin ovat aiheuttaneet jopa vuoden verran kestänyttä nukkumisongelmaa. Ja kyseessä on siis ollut kouluikä! Pienellä lapsella vie hirveän kauan tutkia uudet olosuhteet ja muokata niistä itselleen sopiva käsitys etenkin jos on tarkkailevaa tyyppiä.
Syljeskelykin kuulostaa minusta siltä, että voi olla ihan tavanomaista lapsen ihmettelyä uudesta taidosta. Meilläkin taisi olla jossain vaiheessa ja tuntui ettei se lopu ikinä. Ehkä olet onnellisessa asemassa, että sinulla on mahdollisuus ja kiinnostusta seurata lapsesi kehitystä toisin kuin useilla nykyajan kiireisillä uraihmisillä. Monilla äideillä ei ole aavistustakaan lapsensa pävittäisistä toimista.
Luota eniten omaan sisäiseen ääneesi. Asian selvittäminen voi rauhoittaa sinuakin ja lasta. Mutta nykypäivänä avun saaminen voi olla hiukan hankalaa ainakaan nopeasti.
Alkuperäiseen kysymykseesi en kyllä osaa antaa vastausta. Mutta toivotaan että joku osaa. - Uteliaana kysyn
alkup. kysyjä kirjoitti:
Hän peittää joskus silmiäänkin. Ei pidä halailusta, kämmenestä ei saa vieraat pitää kiinni (ranteesta pitäminen sopii).
Ja uutena juttuna on syljeskely. Kotona ei ole mitään ongelmaa, mutta tuntuu että pk:ssa ja ulkona hän ei aina niele ja sitten syljeksii minne milloinkin. Hän on tiukkaa palautetta tuosta saanut, mutta toistaiseksi limppiminen jatkuu.Meillä on ratkaistu tuo silmien arkuus aika pitkälti valon mukaan tummuvilla linsseillä, kun on muutenkin silmälasien tarve. Enää ei hierota silmiä, ei painella, ja nykyään lapsi ulkoileekin mielellään myös kesällä.
Korvatulpat ovat myös lapsella käytettävissään.
Sitten kosketusarkuuden kanssa ei ole tehty mitään erikoista. Lapsi pitää mielellään hiukan löysiä vaatteita. Koska häneen sattuu helposti,on vaan yritetty keskustella, etteivät toiset aina tahallaan satuta, eivät vaan osaa arvata, että hänestä tuntuu siltä.
Suihkussa käynti oli ennen vaikeaa. mutta nykyään sujuu sekin, kun lapsi itse saa suihkuttaa itsensä. Hiusten pesu ei onnistu vielä ilman uimalaseja.
Tämä tilanne muuttuu pikku hiljaa, joten on annettu vähän lapsen itse yrittää oppia tulla toimeen asioiden kanssa. Hän onkin jo seitsemänvuotias. Jos lapsi haluaa olla rauhassa, se hänelle suodaan mahdollisuuksien mukaan. Hän hakeutuu joskus esimerkiksi pimeään kaappiin tai ihan sykkyrään paksun peiton alle, tulee sitten takaisin, kun on siihen itse valmis. Toimintaterapeutin mukaan on varmaan keksinyt keinon, millä saa itselleen paremman olon, joten annamme hänen tehdä niin. On kiinnitetty myös huomiota kotiloissa vähäiseen kaikumiseen sekä pyritään pitämään valaistuskin sellaisena ettei kovin pääse häikäistymään lapsi.
Jos joku on asiaa ihmetellyt, olemme kyllä kertoneet, mutta ei mitenkään älyttömästi olla alettu kaikkia tuttuja asialla valistamaan. Pyritään vaan keksimään ratkaisu yhteen ongelmaan kerrallaan.
- Tsemppiä!
Kuuloyliherkkyydestä kuin myös muista ongelmista löydät tietoa esim.Suur Helsingin Sensomotorisesta keskuksesta, käyppä tutustumassa heidän sivustoihinsa. Myös muualla on tietoa sensomotorisesta kuntoutuksesta, en muista nyt ykskaks muita kuin Lapinlahdella (Ylä- Savossa!)PEKU luki-kuntoutuskeskus.. Kyllä sitä apua löytyy =o)
- luulo yliherkkuus
Kyseisen menetelmän tehosta ei ole lainkaan näyttöä. Siksi sitä ei julkisessa virallisessa terveydenhuollossa ole. Erään porukan mukaan kyseinen kuntoutus parantaa monet vaivat, mutta tieteellinen näyttö asiasta on erittäin vähäistä.
Uskokoon kuka tahtoo. Menkää hyvät ihmiset menkää lääkäriin pikemminkin kuin uskomushoito terapeutille. Jos lapsenne terveys teille on arvokas asia. - cheetah.grrr
luulo yliherkkuus kirjoitti:
Kyseisen menetelmän tehosta ei ole lainkaan näyttöä. Siksi sitä ei julkisessa virallisessa terveydenhuollossa ole. Erään porukan mukaan kyseinen kuntoutus parantaa monet vaivat, mutta tieteellinen näyttö asiasta on erittäin vähäistä.
Uskokoon kuka tahtoo. Menkää hyvät ihmiset menkää lääkäriin pikemminkin kuin uskomushoito terapeutille. Jos lapsenne terveys teille on arvokas asia.Tuota noin. SI-häiriö eli sensorisen integraation häiriö on sellainen asia, jota kaikki lääkärit eivät tunnista. Useinmiten sen tunnistaa toimintaterapeutti. Mutta ei sen hoito ole mitään uskomushoitoa. Ja vaikkei asiasta olisi tieteellistä näyttöä, niin monet taitavat lääkärit osaavat jo tehdä lähetteen toimintaterapeutille asian takia! Jos lapsen terveys on tärkeä, niin vanhemmat varmasti käyttävät kaikkia keinoja. Jos apua jostain saa, ei varmasti ole merkitystä sillä, ettei joku toinen ole sitä tieteellisesti todistanut.
- BadMyntton
cheetah.grrr kirjoitti:
Tuota noin. SI-häiriö eli sensorisen integraation häiriö on sellainen asia, jota kaikki lääkärit eivät tunnista. Useinmiten sen tunnistaa toimintaterapeutti. Mutta ei sen hoito ole mitään uskomushoitoa. Ja vaikkei asiasta olisi tieteellistä näyttöä, niin monet taitavat lääkärit osaavat jo tehdä lähetteen toimintaterapeutille asian takia! Jos lapsen terveys on tärkeä, niin vanhemmat varmasti käyttävät kaikkia keinoja. Jos apua jostain saa, ei varmasti ole merkitystä sillä, ettei joku toinen ole sitä tieteellisesti todistanut.
kyseisestä asiasta on ihan tieteelistäkin faktaa olemassa. Aistitiedon käsittelyn ongelmat on liitetty kahteen diagnostiseen luokittelujärjestelmään : ICDL-DMIC ja DC 0-3.
Suomessa yleisesti käytettyyn diagnostiikkaluokitteluun DSM IV tämä ei vielä kuulu.
Osa lääkäreistämme kyllä nimeää aistitiedon käsittelyn / aistisäätelyn ongelmat tarkennuksena diagnoosiin
(Lasten psykiatriassa, pikkulapsidiagnostiikassa luokittelua käytetään - ToiTer
cheetah.grrr kirjoitti:
Tuota noin. SI-häiriö eli sensorisen integraation häiriö on sellainen asia, jota kaikki lääkärit eivät tunnista. Useinmiten sen tunnistaa toimintaterapeutti. Mutta ei sen hoito ole mitään uskomushoitoa. Ja vaikkei asiasta olisi tieteellistä näyttöä, niin monet taitavat lääkärit osaavat jo tehdä lähetteen toimintaterapeutille asian takia! Jos lapsen terveys on tärkeä, niin vanhemmat varmasti käyttävät kaikkia keinoja. Jos apua jostain saa, ei varmasti ole merkitystä sillä, ettei joku toinen ole sitä tieteellisesti todistanut.
Älkää nyt sekoittako sensorisen itegraation teoriaa/häiriötä ja senso-motorista kuntoutusta keskenään! SI-terapeutit eivät tiedä sensomotorisesta kuntoutuksesta mitään ja päinvastoin. SI-häiriö diagnosoidaan aistitiedon prosessoinnin häiriöksi ja ihan yleisesti hyväksytty diagnoosi, kuin myös SI-terapia.
Alkuperäiselle kysyjälle vielä: lapsellasi vaikuttaa _kirjoitustesi perusteella_ olevan yliherkkyyksiä kautta linjan, eli laajemmin juuri tuo aistitiedon prosessoinnin häiriö. SUosittelen edelleen lastenneurologisia tutkimuksia, ja ainakin toimintaterapeutin arviota.
- muumimamme
Kirjassa Tahatonta tohellusta
puhutaan aistiyliherkkydestä-
on tuttua poikani kohdalla- - hei :)
Tulipa mieleeni se kun oma poikani aloitti päiväkodin. Hän myös piti käsiään korvilla kovassa hälinässä tai metelissä. Ei tykännyt jos joku lapsi tuli halailemaan. Kotonakin helposti jäykystyi kun joku halasi. Päiväkodissa ei tykännyt jos joku vahingossa tönäisi tai edes istui liian lähelle. Oli myös herkkä tuntoaisti. Kaikki tuuppimiset sattui.
Ei ollut vilkas ja villi, vaan enneminkin tuntui ujolta ja aralta. Oli vähän muita kompelömpi liikkeissään. Puhe hiukan epäselvää. Puheterapeutti kävi opettamassa ärrää. Kaikki meni OK. Oppi lukemaan 3.5 vuotiaana jne. Mutta kuitenkin tuntui että poika on "vähän outo" muihin ikätovereihin verrattuna.
Koulussa pärjäsi hyvin, mutta sosiaalisesta käyttäytymisestä tuli keskustelua. Koululääkäri antoi lähetteen neurologille asperger testeihin.
Poika diagnosoitiin 12-vuotiaana aspergeriksi. Ja saimme selityksen mieltä vaivaaviin asioihin.
Nykyään poika on ylä-asteella ja edelleenkin normaaliluokalla. On luokkansa lahjakkaimpia. Tulee itse juttuun aspergerinsa kanssa, kun nyt tietää mitkä asiat on hänelle vaikeampia. On itsekkin todennut että koulussa on helppoa mutta tavalliset arkiasiat on työläämpiä.
En sano että sinun pojallasi on asperger. Mutta juttele poikasi kanssa ja kysele miltä mikäkin tuntuu.- alkup,
Käyn aina joskus lukemassa.
Samassa pisteessä olemme edelleen. Päiväkotiin on tulossa ammatti- ihminen seuraamaan tyttöä, mutta kun täällä mikään ei tapahdu hetkessä niin sitä lähetettäkin on nyt kirjoitettu viikkotolkulla ja postiin asti se ei ole vielä päiväkodista mennyt.
On parempia päiviä ja huonompia päiviä. Lapsi on alkanut kaveerata jonkinverran muiden lasten kanssa, mutta hän "hyväksyy" vain yhden lapsen kerrallaan. Jos on useampia lapsia kerralla, hän eristäytyy, torjuu heidät.
Eilen hän oli järjestänyt mielettömän leikin päiväkodin pihalla, johon yksi toisensa jälkeen lapset olivat liittyneet. Neitimme oli laivan kapteeni Nalle Puh- pattereiden hakumatkalla meren taakse. Ja hän ohjasi kaikkea, ihan kaikkea. Näin se ehkä meneekin. Leikki toimii kun se toimii hänen ehdoillaan.
Yksi asia oli josta yllätyin. Lapsemme on aina ollut hyvin musikaalinen. Mutta hän osaa kymmeniä lauluja kielellä, jota hän on aktiivisesti käyttänyt vain 2-3 kk! Teknisesti vaativia lauluja ja vielä useita säkeistöjä. Joko hänellä on mieletön muisti lisäksi tai jos tämä on nyt se erikoislahjakkuus.
Edellisen kirjoittajan teksti tuntui kovin, kovin tutulta. Niin paljon yhtäläisyyksiä. - hei taas :)
alkup, kirjoitti:
Käyn aina joskus lukemassa.
Samassa pisteessä olemme edelleen. Päiväkotiin on tulossa ammatti- ihminen seuraamaan tyttöä, mutta kun täällä mikään ei tapahdu hetkessä niin sitä lähetettäkin on nyt kirjoitettu viikkotolkulla ja postiin asti se ei ole vielä päiväkodista mennyt.
On parempia päiviä ja huonompia päiviä. Lapsi on alkanut kaveerata jonkinverran muiden lasten kanssa, mutta hän "hyväksyy" vain yhden lapsen kerrallaan. Jos on useampia lapsia kerralla, hän eristäytyy, torjuu heidät.
Eilen hän oli järjestänyt mielettömän leikin päiväkodin pihalla, johon yksi toisensa jälkeen lapset olivat liittyneet. Neitimme oli laivan kapteeni Nalle Puh- pattereiden hakumatkalla meren taakse. Ja hän ohjasi kaikkea, ihan kaikkea. Näin se ehkä meneekin. Leikki toimii kun se toimii hänen ehdoillaan.
Yksi asia oli josta yllätyin. Lapsemme on aina ollut hyvin musikaalinen. Mutta hän osaa kymmeniä lauluja kielellä, jota hän on aktiivisesti käyttänyt vain 2-3 kk! Teknisesti vaativia lauluja ja vielä useita säkeistöjä. Joko hänellä on mieletön muisti lisäksi tai jos tämä on nyt se erikoislahjakkuus.
Edellisen kirjoittajan teksti tuntui kovin, kovin tutulta. Niin paljon yhtäläisyyksiä.Kertoisin sen verran lisää. Pojalla on myös ollut pienestä pitäen mielöttömän hyvä muisti.
Hän myös innostui päiväkodissa musiikista ja lauluista. On tällä hetkellä musiikkiluokalla.
Kielet ja matikka vahvimmat (kymppejä) Eikä paljonkaan vietä aikaa läksykirjojen parissa. Muisti on vaan niin uskomattoman hyvä.
Aspergeriin kuuluu myös se että haluaa määrätä leikin säännöt ja keksii niitä mielellään lisää. Suuttuu jos muut eivät halua noudattaa hänen sääntöjään.
Ei yleensä tykkää joukkue lajeista, koska ne ovat hänelle vaikeita.
Poika innostui jaliksesta koska isovelikin pelasi ja myös hänen paras kaverinsa. Mikä onkin ollut hyvä ja kehittävä juttu hänelle.
Pojalla oli myös tapana olla sivusta seuraaja, eli jäi leikkien ja pelien ulkopuolelle. Se johtuikin siitä ettei hän tiennyt pelin sääntöjä tai osannut k.o.leikkiä ja siksi seurasi sivusta miten toiset toimii ja osallistui vasta sitten kun oli oivaltanut pelin juonen kulun.
Nää on kaikki sellaisia asioita jotka ollaan tajuttu vasta sen jälkeen kun diagnoosi saatiin.
En tiedä olisinko toiminut mitenkään toisin jos diagnoosi olis saatu heti pienenä. Meillä kun aina pidettiin poikaa vain erikoisena persoonana, kun hän oli kiinnostunut niin erikoisista asioista. Yleistietämys oli valtaisa jo eskari iässä koska hän luki kaiken mahdollisen, kuten suuren faktakirjan ym.vastaavaa ja muita matkien myös sanomalehden. Ihan piti olla tarkkana että mitä lukemista hänen käsiensä ulottuvilla on.
hän puhui pienenä kirjakieltä ja täsmensi ja korjasi asioita. Kiinnitti huomiota virheisiin jne.
Pojalla ei ole mitenkään laaja kaveripiiri. Kavereiksi on hyväksynyt sellaiset joita kiinnostaa samat asiat kuin häntä itseäänkin. Olen kiinnittänyt huomiota että yleensä myös hänen kaverinsa ovat koulussa hyviä oppilaita.
Poikaa ei kiinnosta kartsalla lorviminen, eikä muukaan tyhjänpäiväinen.
Asperger testeissä tehtiin myös ÄO testit ja todettiin että oli jo 12-vuotiaana 16-17 vuotiaan tasolla. Lääkäri sanoikin ettei ole mikään ihme jos ei viihdy ikäistensä seurassa. Kaverit kun on olleet aina häntä itseään vanhempia jo 6-vuotiaasta alkaen. Sehän se isoveljiäkin ihmetytti että miks ne isot pojat on tuon "pikkuipnan" kanssa :)Mutta tietokone ja pleikkapelit kiinnosti jo silloin enemmän kuin hiekkalaatikko.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162178Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842118- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101296Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841207Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173874- 78869
- 63854