Kun monet kertovat etteivät jaksa
käydä töissä huonon kohtaustasapainon
takia ja lääkkeiden vaihdoksien vuoksi
niin olisi syytä miettiä Neurologin
kanssa kuinka pitkä s-loma olisi
asiakkaan edun mukaista.
Itse jäin heti 3kk ja sitä taas
jatketiin 3kk jne...
Olinkin sitten Kelan sairaspäivärahoilla
sen 300 päivää ja,
kun sekään ei riittänyt niin siirryin
suoraan Kuntoutustuelle.
Miksi pitäisi töissä kituuttaa huono
kuntoisena ja heikkona pää sekaisin
ja voimattomana ?
Mielestäni paras ratkaisu on saada
ensin hyvä hoitotasapaino ja sopiva
lääkitys sekä hyvä psyyke ym...
Näin jaksaa taas terveeempänä palata
töihin kuin se,
että vetää itsensä ihan piippuun.
Näin kohtauksetkin pysyy poissa.
Siinäpä taas ajattelemisen aihetta.
käydä töissä huonon kohtaustasapainon
takia ja lääkkeiden vaihdoksien vuoksi
niin olisi syytä miettiä Neurologin
kanssa kuinka pitkä s-loma olisi
asiakkaan edun mukaista.
Itse jäin heti 3kk ja sitä taas
jatketiin 3kk jne...
Olinkin sitten Kelan sairaspäivärahoilla
sen 300 päivää ja,
kun sekään ei riittänyt niin siirryin
suoraan Kuntoutustuelle.
Miksi pitäisi töissä kituuttaa huono
kuntoisena ja heikkona pää sekaisin
ja voimattomana ?
Mielestäni paras ratkaisu on saada
ensin hyvä hoitotasapaino ja sopiva
lääkitys sekä hyvä psyyke ym...
Näin jaksaa taas terveeempänä palata
töihin kuin se,
että vetää itsensä ihan piippuun.
Näin kohtauksetkin pysyy poissa.
Siinäpä taas ajattelemisen aihetta.
Vastaukset 34
Vanhimmat
"Hyvä hoitotasapaino, sopiva lääkitys ja HYVÄ PSYYKE!" Siinä se on. Mutta onkos yksikään neurologi vaivautunut kysymään minulta, miten voin henkisesti, kun on yhtäkkiä tällaisen uuden sairaustilanteen edessä!! Olen myös ollut koko ajan sitä mieltä, että tarvitsen aikaa myös henkiseen selviämiseen.
Tänään pääsin sängystä ylös vasta 14.20, ja sitten oli Mäntytien ajanvaraukset jo kiinni! Sinne sosiaalihoitajalle olin aikonut varata ajan. Panen huomenna kellon soimaan ja raahaudun puhelimeen oli kunto mikä oli! Tuollaiset 1 kk:n sairauslomat kerrallansa eivät kyllä edistä henkistä toipumista mitenkään: kun oikean lääkityksen löytyminen on vielä kesken ja sitten joutuu vielä stressaamaan seuraavan sairausloman hankkimista.
Kiitos taas kirjoituksestasi!
että itse pitäisi olla valppaana ja
tietää kaikki asiat ja vieläpä
paremmin kuin Neurologi.
Kyllä se on niin,
että ajatkin ovat liian lyhyet ja
Neurologit pitää meitä itsestään
selvyytenä.
Eivät tajua ohjata meitä eteenpäin.
Mä oon saanut Pärreltä ja Hugolta
parhaimmat tietoni,
sekä varmasti oli muitakin,
ikäväkseni en vaan jaksa muistaa
muiden nimiä.
Ansku oli myös - opetti lisää sisukkuutta,
Ei saa antaa periksi !!!
Täytyy vaatia oikeuksiaan ja sinunkaan
oikeutesi ei tuossa toteudu.
Outoa pallottelua ?
Kyllä ne osaa laskea kuinka kauan
lääkemuutokset kestää ja jos
ongelmia tulee niin tietävät
heti oletko seuraavat puolivuotta
työkyvytön.
Ole aktiivinen ja puhu Neurologillesi
järkeä.
Eihän kukaan tajua kuinka raskasta
tämä henkisesti on jos ei sitä
itse ole läpi käynyt.
Mun mieskin monesti sanoo;
Ymmärrän, ymmärrän.
Ei se oikeasti ymmärrä.
Teot ja sanat puhuu toisin.
Vieläkin tulee kompia lääkkeiden
vähennysten kanssa,
mutta ne kestää kun kohtaukset
pysyy poissa.
Laitan sulle sos.hoitajan numeron ja
uskon sen olevan sama kuin mulla on.
Saat soitetuksi heti jos vielä on
paikalla eiköhän ole norm. 16.00 asti.
Käy lukemassa gmail laitan sinne.
kyllä moni sanoo että kyllä
minä ymmrärrän että sulla
on joskus hankalaa.
mutta näkee naamasta ei asia
ole niin yksinkertaista "heille"
kun puhutaa näin yleisesti siskon
kans esim. silloin ollaan niin
puhujana ja keskustelijana
mutta kun kohtaus tulee niin
näkee että ei se ollukkaan
niin helppoa
mullakin kun on ollu epi jo
n.15vuotta luulis jo sinä aikana
sisäistämään tämän (minun mielestäni)
riesan
mieski monesti sanoo että kyllä
hän ymmärtää
enpä tiedä ...........
äiti on sitten asia erikseen
ei ole vielä varmaan kuullukkaan
koko epistä.
vaikka yhdessä käyhtiin eka kerta
neurolla.
läheisille raskasta ja ei miestänikään
ole koskaan ohjattu mihinkään ryhmiin
saamaan opastusta saatikka tukea
jaksamiseen.
Ei ole varmasti helppoa,
kun toinen on kohtaillut jatkuvasti
ja loppu päivän on makanut voimattomana
milloin mikäkin paikka mustelmilla ja
posket purtuna ja kieli myös ym...
Pelottavintahan on edelleen ne puhelin
soitot kun koskaan ei tiedä kuka
soittaa ja mistä,
että olenko saanut kohtauksen ja missä
kunnossa olen.
Seuraavaksi täytyy nämäkin työstää
läpi ja entä lapset ?
Ei mitään ohjausta heillekkään ole
koskaan tarjottu.
Kovin on puutteellista....
Onneksi heidän kanssaan voi sentään
sairaudestaan puhua ja he tekevät parhaansa ollakseen tukenamme.
Epäilenpä,
että on perheitä jossa koko aiheesta
ei puhuta mitään ?
töihin vaikka pakolla.
sairaslomaa saa jos kesken
päivää heikottaa
mutta minusta pahempi olo
tulee kotona.
riippuu tietenkin jos on menossa
masennus
en ole ikinä kokenut masennusta
eli on vaikea ajatella sellaista
tilannetta.
ei ole tullut työkavereilta
moitteita eli ei ole heitä
haitannut
on sellaiset työkaverit että
kuuluu kyllä jos on jokin huonosti
hyvällä tietenki.
kiva nyt kun sellainen työpaikka
edellinen oli yhtä helvettiä
reksi jolla oli kihahtanut päähän
oma tittelinsä
ei ollut hyvää tekoa ettei olisi
kuullut jotain jonka olisi
voinut tehdä paremmin
olin väärällä lääkityksellä
opiskelin ja kävin töissä,
joten pitkää pinnaa on kysytty multa.
Ihme että niin kauan jaksoin ja
kotona vielä pienet lapset ja kotityöt.
Ei ihme,
että aina oli harsossa oleva olo
ja epävakaata ym...
Otin opikseni ja se paska riitti.
viime keväänä totesin olevani vajaakykyinen töihin, kun olin harjottelussa tavallisessa tavaratalossa myyjän tehtävissä talousosastolla.
Ekan viikon aikana sain kohtauksen ja siitä eteenpäin jouduin tekeen rauhalliseen tahtiin töitä. En sitten kesäksi saanut mitään töitä ja neurologini kirjoitti sairasloman. En kuulemma ollut kuitenkaan täysin työkyvytön eikä Kela maksanut sairaspäivärahaa minulle. Ei valittaminenkaan auttanut. Edes lääkäri ei valittamista tukenut. Näkyy vielä tän hetken rahatilanteessakin tuo.
toisen tilanteesta,
mutta kyllä niiden täytyy huomioida
koko tilanne.
Tuskin riittää muutamama kohtaus
silloin tällöin vaan vaaaditaan
lääkekokeiluja ja sitten tulee
noita rankkoja sivuoireita joita
mulla on ollut.
Olen vaikehoitoinen epileptikko,
kuten myös sinäkin ?
Meillehän niiden pitäisi ainakin
myöntää s-lomat,
kun tietävät mitä tämä on.
Olisi kannattanut kysyä toisenkin neurologin mielipidettä, harmi jos et kysynyt ?
Kysyin sekä yliopistollisen sairaalani neurolta sekä yksityiseltä. Tämä yksityinen kirjoitti sen loman. Otti kyllä pannuun. Tiedänpähän, mitä seuraavalle työpaikalleni voisin sanoa mennessäni sinne.
Onnekseni kohdalleni ei ole tuota sattunut.
Toista kautta olen kantapään kautta oppinut, että kipeenä ei saa yrittää liikaa.
Parempi sairastaa kotona ja sitten, kun terveys ja kunto antaa periksi mennään takaisin töihin.
Silloin jää turhat paineet pärjäämisestä pois.
Terveyden kanssa EI PIDÄ eikä saa leikkiä.
Kokemuksen syvällä rinta-äänellä sanoo hän.
jotka ajattelee samoin kuin mä =)
Itsekin opin kantapään kautta,
kunhan ensin olin kamalassa
"lääkehumalassa" elänyt monta vuotta
ja aina vaan sitkeydelläni
jaksanut ja jaksanut.
Oma terveys on tärkein !
tärkeyden huomaa vasta sitten, kun terveys on jo mennyt -ja ei aina tarkoita epilepsiaa.
Mäkin ymmärsin nyt vasta " vanhana " =)))
Huumornaisii -vai vanha???
Neito on kauneimmillaan =))))
minäkin töissä mieluummin kuin kotona.
Mutta kun ei voi. Olen ollut kesästä –05 lähtien melkein koko ajan
sairaslomalla, välillä yritin käydä töissä. Mutta ei onnistunut.
Oikeaa lääkettä ei ole löytynyt.
Eilen oli sitten masentava päivä: oli psykologiset testit.
Tunsin itteni aivan pölijäksi. Jännitin kovasti. Osa tehtävistä meni päin p:tä, osa onnistui.
Kysymyksiä oli kirjailijoista, presidenteistä, mikä on minkäkin maan pääkaupunki yms.
Loppujen lopuksi psykologi totesi mun olevan työkyvytön, muisti on niin huono ja joku toinen asia (jota en nyt muista, heh heh)
Ei tahtonut tulla uni viime yönä:( Asiat vain pyöri päässä.
Ens viikon perjantaina on neuron aika: lääkkeenvaihto ehkä ja kuinkahan paljon kirjottaa sairaslomaa. Toivottavasti löytys edes sopiva lääke.
Pitää hakea kuntoutustukea (tämän kuun loppuun tulee 300 pv täyteen).
Ensi viikolla olis pitänyt alkaa työkokeilu, mutta se meni nyt jäihin koko asia.
sun tarvitsee nyt ilmoittautua työkkäriin
ja ottaa sinne se Kelan lappu mukaan
jossa lukee milloin sulla on ne 300 pv
täynnä sekä B-lausunto.
Oot työkyvytön työhakija ja jos kuulut
liittoon niin saat liitolta rahaa
ennen kuin kuntoutustuki alkaa,
sillä sen käsittelyaika on 3 kk.
Menen heti huomenna sinne Työkkäriin
ja tee heti se Kuntoutustukihakemus
jos et ole vielä tehnyt Kelalle ja
siihenkin B-lausunto.
Oon ollut kahdesti ja aina eri testit,
mutta ei koskaan ole kirjailijoista tai pressoista kyselty mitään.
Eri testejä näköjään tekevät.
asiast mulle ei ole kukaan mitään sanonut. Ainako pitää yrittää itse ottaa selville.
Kyllä tämä on sitten sekasta hommaa.Hyvä kun kerroit.
Ajattelin pyytää B-lausunnon neuron käynillä. Kelan lappua en ole vielä saanut, pitää varmaankin käydä uudestaan siellä kyselemässä. Vaikka täällä Kela on aivan surkea.
Kiitokset taas sulle!
testissä myös palikoilla leikkimistä,piirtää sai paljon,päässälaskutehtäviä, testaajan kertomuksia jotka piti sitten kertoa mitä muisti ja sitten noita, mistä jo kirjoitin.
Puolen vuoden päästä on uudet testit, jos lääketasapaino saadaan kohdalleen.Sitten on varmaa eri kysymyksiä. Ainakin tietää nyt millaista siellä on. Nyt odotellaan minkä tuomion neurolla antavat.
Samat Hanna Kervinen jutut
...moottoripyörä...ym.. veivät sen siivojan
käsilaukun :))
sitten se tarina... ahvenanmaalla ajoi karille ja rannikko.....ym
oli helppoo toisella kerralla. :=
Olen nyt muutaman tunnin miettinyt tuota mitä kirjoitit.
Eikä oikein mene jakeluun.
Olen kunnassa vakinaisessa virassa. Kuntahan maksaa 120pv 2/3 palkkaa, sitten alkaa sairas-
päiväraha. Mutta mulla on ollut sairaslomat niin pätkissä, että kunta on jatkanut 2/3 palkan maksamista. Ei koskaan ole ollut varmaa menenkö loman jälkeen töihin vai jatkuuko sairasloma.
Senttiäkään en ole sairaspäivärahaa saanut, kunnalle on mennyt.
Palkanlaskijan mukaan nyt on sellanen tilanne, kun haen kuntoutustukea, että kunta perii takaisin maksamansa palkan 69 päivältä.
Kelan mukaan se perii taas kunnalta päivärahat takaisin ja minä saan ne joskus takaisin.
Miten minä nyt olen sitten työtön ? Kunta ei ole irtisanonut mua.Minä olen jo aivan sekasin tämän asian kans.
Silti täytyy Työkkäriin mennä kirjoille,
koska sitä kautta saat liiton päivärahat jne...
Pärre ehkä osaa kirjoittaa paremmin ja aina
voit Kelaan ja Työkkäriin soittaa ja
selvittää niin asiat menee varmasti oikein.
mitkä on jo tehty niin outoa
jos taas tehdään samat.
Tietoa ja linkkiä jos sulla on
ja onhan sulla.
Lue nuo mun ja Jousimiehen keskustelut Kuntoutustuen hakemisesta.
etsiskelen faktaa tietoa.
Nyt vietetään rattoisaa viikonloppua ilman epin tuomia paineita.
Jos huonompaa tekemistä ette tiedä/löydä, niin tutustukaa kaverini blogiin.
Sieltä ainakin epäkohdista löytyy faktaa tietoa linkkeineen.
http://ajankuva.blogspot.com/
Hyvää viikonloppua ja
palataan aiheeseen.
palsta on hyvä ja siellä on tietävää
porukkaa jotka myös osaavat auttaa
tässä.
Voit sieltäkin tarkistaa asian.
Siellä on Kela-täti joka aktiivisesti
vastailee kysymyksiin,
mutta en voi taata,
että kyseessä on aito kela-täti.
käydä katsomassa.
Kiitti taas!
En paljoa töissä voi varmaan heti käydä. Mutta jos ei tuo sairaspäivärahan saaminen aikaisemminkaan onnistunut niin onnistuisiko myöhemmin sitten. Milläs saada rahaa sitten... Vaan työkkäri tai toimeentulotuki vaihtoehtoina.
sinne ja kysy,
mut mun mielestä kaikki joutuu silti
Työkkäriin ilmoittautumaan,
koska Liitolta tulee rahaa jne...
Sinuna soittaisin ensin Työvoimatoimistoon
ja jos ne on sitä mieltä,
että menet sinne niin kysy ne
liitteet mitä pitää olla mukana.
Tärkeintä on se,
että teet sen Kuntoutustukihakemuksen
ennen kuin sulla on ne 300 päivää täynnä.
Mulla ei tunnetusti tää muisti vieläkään
toimi täysillä ja siksi en täysin
muista näitä miten nämä meni,
joten varmista.
Työkkärissä kirjoilla paljon huonokuntoisia
ja ihmettelen miten ne ei s-lomaa saa ?
Ne muistaakseni saa olla sen 500 päivää
ja sitten ne tiukentaa niin,
että pitäisi olla aktiivisempi työnhakija.
tänään työkkärissä kysymässä asiaa. Ja niinhän se on kuten kirjoitit.
Huomenna on neuron aika, niin sitten tiedän kuinka pitkän sairasloman saan ja samalla B-lausunnot.
Tästäkään ei kerrota missään oppaassa mitään eikä Kelalla edes sanoneet kun ensimmäisen kerran kävin kyselemässä kuntoutustukiasiaa.
Onneksi on sun kaltaisia ihmisiä, jotka antavat hyviä neuvoja:))
neuvottu =(
Itse luin Sairausvakuutus palstalta
ja jatkoin keskutelua siellä pitkään
ja autoin ja opastin muita jotka olivat
samassa tilanteessa.
Muistini ei kyllä jaksa kaikkea niin
enään hyvin muistaa,
joten onneksi tarkistit.
Jos ja kun saat Kuntoutustuesta myönteisen päätöksen niin anot Kelalta vielä
Kansaneläkettä jos Kuntoutust. jää
alle 1.000e/kk .
Kansaneläk. vaikuttaa puolison tulot,
joten se jää pieneksi ja siihen päälle
tulee vielä lapsikorotusta olikohan n.18e/ lapsi/kk.
En nyt jaksa hakea papereita ja tarkistaa
oliko lasten ikäraja 16,17 V.
Jos tulee lisä kysymyksiä niin kysy
pois ja vastaan jos osaan.