Mulla on pari lasta ja on jo jonkun aikaa tuntunut siltä että ei musta äidiksi ole...
Olen ihan väsynyt koko hommaan. Ihmettelenkin että joskus sitä haaveili että olisi äiti ja nyt kun sitä on,niin toisaalta toivoisi etten olisikaan kerta tämmöiseltä tuntuu =/
Mua ei haittaisi jos joutuisin olemaan vaikka viikon erossa lapsista,tuskin tulisi ikävä.
Mutta kun en saa sitä omaa aikaa...olisikin ihanaa olla viikko ihan omissa oloissaan.
Taidan olla kamala äiti monien mielestä jotka nyt tekstiäni lukevat,mutta minkäs teet? Kun tuntuu tältä niin se tuntuu!
En jaksa lapsiani ja päivät menevät hampaita kiristellessä ja meuhkatessa lapsille!
Olen ihan väsynyt koko hommaan. Ihmettelenkin että joskus sitä haaveili että olisi äiti ja nyt kun sitä on,niin toisaalta toivoisi etten olisikaan kerta tämmöiseltä tuntuu =/
Mua ei haittaisi jos joutuisin olemaan vaikka viikon erossa lapsista,tuskin tulisi ikävä.
Mutta kun en saa sitä omaa aikaa...olisikin ihanaa olla viikko ihan omissa oloissaan.
Taidan olla kamala äiti monien mielestä jotka nyt tekstiäni lukevat,mutta minkäs teet? Kun tuntuu tältä niin se tuntuu!
En jaksa lapsiani ja päivät menevät hampaita kiristellessä ja meuhkatessa lapsille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
sata varma olen, sinusta vaan tuntuu siltä. Koeta saada jotenkin aikaa itsellesi ja anna lapset vaikka sitten muutamaksi päiväksi jollekin tutulle hoitoon, mummuille tai kummeille tai tädeille ja enoille. Minä en ole saanut lapsiani koskaan hoitoon (kaikki luotettavat tutut asuu liian kaukana) ja välillä olin tosi väsynyt koko touhuun. Kun kolmas lapsi syntyi olin jo aika iäkäs ja olen sopeutunut tilanteeseen, voisin tänään pukata vielä neljännenkin ja jaksaisin. Mutta olen päättänyt että neljättä ei tule ja hoidan lapsenlapsia.
etten ole ainoa...välillä olisi ihanaa päästä yksin pois vähäksi aikaa.
Välistä tuntuu, että järki lähtee. Ei hetken rauhaa..kun istahdat ja ajattelet että juonpa kahvikupin, niin sen että peppu koskettaa tuolia, niin jostain kuuluu se vaativalla venytyksellä huudettu sana äitiiiii ja kun olet yhden kanssa asian saanut selvitettyä, niin toisesta nurkasta sama huuto äitiii....
..mutta sitten illalla joskus ajattelen, että entä jos se olisi ollut se viimeinen päivä ja koskaan ei sitä ääntä kuulisi, niin itku meinaa päästä..
..tai kun lapset menevät isälle viikoksi niin jo tokana päivänä kauhee ikävä. Eikä mitään osaa tehdä, eikä mitään saa aikaiseksi. Ja kuinka ihana, kun he tulevat kotia ja parin päivän päästä äiti jo taas repii hiuksia ja pyytää, että please, antakaakaa äidille edes pieni hetki omaa aikaa..(ja ikuinen toive on että saisi edes kerrankin tehdä jonkun homman ilman keskeytyksiä)
No olen ajatellut, että jonain päivänä haikeana muistelen, kuinka ihanaa oli kun lapset oli kotona ja oli elämää...sellainen äiti minä olen.
Jaksamisia;)
Tunnut yliväsyneelle ja siitä on muodostunut koko perhettä häiritsevä ongelma?
Ongelmille pitää etsiä ratkaisu. Miksi et saa omaa aikaa? Missä on lasten isä, entä isovanhemmat ja muut läheiset, naapurit, ystävät..? Puhu vaikka neuvolassa väsymyksestäsi ja tuntemuksistasi. Siellä tiedetään paremmin tilanteesi kuin täällä ja voitte yhdessä miettiä mitä ongelmallesi tehdä. Lohdullista asiassa on, että lähes kaikki ongelmat ovat tavalla tai toisella ratkaistavissa. Aina ei ratkaisu ole käden ojennuksen päässä vaan tarvitaan isompia "voimia", mutta lähes aina ratkaisu on löydettävissä.
Oman ajan lisäksi kannattaa kokeilla päivien kulun muutosta. Usein auttaa kun tekee asiat ihan päinvastoin kun yleensä. Kaikenlaiset "tempaukset" ovat piristäviä sekä lasten, että aikuisten mielestä. Uimareissu, metsäretki, pelipäivä, leffailta sängyllä maaten herkkuja syöden, askartelu, leipominen, kyläily vaikka kauemmaskin, sadesään ulkoilu, lastentapahtumaan meno, kaupungilla kiertely/shoppailu/syöminen, eläintarhassa käynti, junamatka, kirjeen kirjoittaminen, kotitanssit/karaoke, suursiivous lasten kanssa, saunominen keskellä päivää, pyöräretki kirjastoon..
Entäpä olisiko sinun mahdollista palata työelämään tai aloittaa uusi oma harrastus?
Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että se mitä sinä koet ei ole lasten vika. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta (kuten lapsillemmekin opetamme) kaikki teot eivät!
miettiä yhtenä vaihtoehtona lapsille päivähoitopaikan hakemista, sillä tavoin saat aikaa myös hengähtää ja ladata omia "akkujasi".
Lapset saavat näin kaipaamaansa toimintaa ja lisää leikkikavereita ja touhuamista.