Olin PET-kuvauksessa. Ei ole vaikea koe. Ei tarvitse pelätä.
Kutsuttiin ensin pukuhuoneeseen, jossa annettiin trikoonuttu, muuten sai olla omat pitkikset. Sitten pääsin makuulle, ja laitettiin kyynärtaipeeseen tippa (suolaliuosta, että suoni pysyy auki). Ei pistänyt paljon. Sain lukea lehteä, ja TV:kin oli huoneessa. Tosin oli monta potilasta samassa, verhoilla eristettyinä. Sitten annettiin äkkiä radioaktiivinen aine tippakanyyliin. Sen jälkeen piti olla 15 min liikkumatta. N. 40-50 min päästä (joku tarkka aika) kävelin kuvaushuoneeseen.
Tutkimuspöydällä oli päälle sopiva paikka, jota muotoiltiin vielä hyväksi, että pää oli sopivassa asennossa. Käsiä varten annettiin kyynärtuet. Otsan yli laitettiin panta, että pää pysyy paikallaan. Minusta se oli hyvä, niin ettei pää olisi esim. vapissut tai liikkunut sydämen lyöntien mukaan. Kysyin, että mitä, jos yskittää. Saa yskäistä, mutta pitää pitää pää paikoillaan. Jos on asiaa, niin voi huudella hoitajille, jotka ovat ikkunan takana. Silmät sai pitää kiinni tai auki. Pidin niitä suurimmaksi osaksi kiinni, joskus avasin. En saanut oikein mistään ajatuksesta tehokkasti kiinni, joten en kovin aktiivisesti ajatellut mitään. Ei ollut sellaista hurinaa kuin oli magneettikuvauksessa.
Ensin oli 15 min jakso ja sitten kuului koneen kääntelyä ja oli taas 5 min ja vielä 5 min. En ole ahdistuvaa sorttia, mutta ei kone ympäröinyt minua kuin pään yläosasta, niin, että tuskin muitakaan ahdistaisi. Sormet meinasivat vähän puutua, joten liikuttelin niitä vähän. En tiedä haittasiko. Kokeen jälkeen sanottiin, että pää pysyi hyvin paikallaan ja koe oli OK. Tulokset saa vasta kahden viikon kuluttua lääkärin kautta. Mitään ei sanota ennakkoon.
Riippuu tutkittavasta asiasta, kauanko koe kestää. Hartiat saattavat kyllä vähän puutua, jos jännittää. Yritin tietoisesti rentouttaa ja se auttoikin. Siellä, missä olin tutkittavana, hommat sujuivat juohevasti, vaikka potilaita olikin useita vähän eri vaiheissa ja ehkä eri kohteiden tutkimuksissa.
Kutsuttiin ensin pukuhuoneeseen, jossa annettiin trikoonuttu, muuten sai olla omat pitkikset. Sitten pääsin makuulle, ja laitettiin kyynärtaipeeseen tippa (suolaliuosta, että suoni pysyy auki). Ei pistänyt paljon. Sain lukea lehteä, ja TV:kin oli huoneessa. Tosin oli monta potilasta samassa, verhoilla eristettyinä. Sitten annettiin äkkiä radioaktiivinen aine tippakanyyliin. Sen jälkeen piti olla 15 min liikkumatta. N. 40-50 min päästä (joku tarkka aika) kävelin kuvaushuoneeseen.
Tutkimuspöydällä oli päälle sopiva paikka, jota muotoiltiin vielä hyväksi, että pää oli sopivassa asennossa. Käsiä varten annettiin kyynärtuet. Otsan yli laitettiin panta, että pää pysyy paikallaan. Minusta se oli hyvä, niin ettei pää olisi esim. vapissut tai liikkunut sydämen lyöntien mukaan. Kysyin, että mitä, jos yskittää. Saa yskäistä, mutta pitää pitää pää paikoillaan. Jos on asiaa, niin voi huudella hoitajille, jotka ovat ikkunan takana. Silmät sai pitää kiinni tai auki. Pidin niitä suurimmaksi osaksi kiinni, joskus avasin. En saanut oikein mistään ajatuksesta tehokkasti kiinni, joten en kovin aktiivisesti ajatellut mitään. Ei ollut sellaista hurinaa kuin oli magneettikuvauksessa.
Ensin oli 15 min jakso ja sitten kuului koneen kääntelyä ja oli taas 5 min ja vielä 5 min. En ole ahdistuvaa sorttia, mutta ei kone ympäröinyt minua kuin pään yläosasta, niin, että tuskin muitakaan ahdistaisi. Sormet meinasivat vähän puutua, joten liikuttelin niitä vähän. En tiedä haittasiko. Kokeen jälkeen sanottiin, että pää pysyi hyvin paikallaan ja koe oli OK. Tulokset saa vasta kahden viikon kuluttua lääkärin kautta. Mitään ei sanota ennakkoon.
Riippuu tutkittavasta asiasta, kauanko koe kestää. Hartiat saattavat kyllä vähän puutua, jos jännittää. Yritin tietoisesti rentouttaa ja se auttoikin. Siellä, missä olin tutkittavana, hommat sujuivat juohevasti, vaikka potilaita olikin useita vähän eri vaiheissa ja ehkä eri kohteiden tutkimuksissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.