Sain itse keskenmenon elokuussa, laskettu aika olisi ollut helmikuussa. Serkun vaimo ilmoitti juuri, että heille syntyy lapsi, joskin raskaus on melko alussa vielä. Miten pystyy iloitsemaan toisten onnesta kun oma kohtalo tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta? Yritämme kyllä itsekin uutta lasta sitten kun siltä tuntuu. Haluaisin vaan aidosti iloita toistenkin lapsista.
Miten iloita toisten
onnesta
6835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sisko saa toisen lapsensa joulukuussa. Itse koin keskenmenon elokuussa. Minusta se ei ole minulta mitenkään pois, vaikka sisko saakin jo toisen lapsen. Toki heti keskenmenon jälkeen tunsin pienoista kateutta siitä, että siskolleni ja hänen miehelleen tuo onni suodaan jo toistamiseen (suru on itsekästä, valitettavasti). Mutta asiat menee joskus näin, eikä sille voi mitään. Ajattelen sen niin, että uusi elämä itsessään on jo niin arvokas, että ihan jo sen takia pitää unohtaa katkerat ajatukset ja iloita siitä, että tuo pieni ihmisen alku on saanut mahdollisuuden elämään ja tulla tähän maailmaan. Jokaisella meistä on oikeus olla rakastettu ja toivottu.
Mun mielestä on ihan luonnollista, ettet pysty iloitsemaan toisten puolesta tällä hetkellä. Yritä kuitenkin säilyttää pokkasi serkkusi ja hänen vaimonsa nähden, sillä he eivät voi mitään vastoinkäymisellesi. Anna itsellesi aikaa!
Minulla oli tosi negatiivisia ja suorastaan kammottavia ajatuksia tuttujen raskauksista oman keskenmenon jälkeen. Annoin itselleni kuitenkin luvan kaikkiin tunteisiin siinä tilanteessa, olin vihainen ja raivoissani ja kateellinen.
Tietysti olin korrekti muiden ihmisten seurassa.
Älä siis syytä itseäsi, olet ihan tarpeeksi kovia ilmankin. Ajan kanssa helpottaa sitten.
Järkeni on onnellinen heidän puolestaan, mutta aina silloin tällöin pahat tunteet pulpahtaa mieleen. Olet oikeassa, aika parantaa haavat. Heille kyllä esitin iloiset onnittelut, sillä olenkin iloinen heidän puolestaan, vaikka aina silloin tällöin oma huono tuuri saa pahan mielen aikaan.
Koitetaan jaksaa kanssasisaret!
Minulla tilanne tämä: oma lapseni kuoli rv 40 0 kohtuuni äskettäin. Läheinen ihminen saa lapsen tammikuussa ja minusta tulee kummi. Koen ristiriitaisia tunteita koko asiaa kohtaan, mutta yritän olla onnellinen jo nyt tulevasta pienokaisesta ja tiedän kun lapsen otan syliini, että annan tulla sekä onnen että surun kyyneleet.
mä sain keskenmenon maaliskuussa -06 ja laskettu aika ois ollu tässä kuussa... nyt muutama ystävistäni on raskaana ja maha näkyy jo somasti mutta joudun puremaan hammasta ettei itku tulisi kun näen heidät... tuntuu niin epäreilulta että itse menetin "lapseni"... monesti itken yksin kotona ja mietin että mitä väärää olin tehnyt kun lapsi ei saanut elää tässä maailmassa... mutta nyt yritetään uudestaan jos se vaikka onnistuisí.. pelottaa kyllä jo valmiiksi että se ei onnistu nytkään.... mutta koitahan jaksaa.. aika parantaa haaavat.....