Minkälaiset ihmiset pystyvät päivittäin juomaan pari lasia viiniä tms., siten, että asiasta ei tule ongelmaa eikä sitä voi ajatella alkoholismina? Onko tällaista päivittäistä kohtuukäyttöä yleensäkään olemassa?
Lähinnä kai mietin että missä kulkee alkoholismin raja.
Lähinnä kai mietin että missä kulkee alkoholismin raja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kai sitä voi juoda pari lasillista ihan kuka tahansa?Ongelma syntyy käyttäjän päässä,se ei ole mitenkään sidonnainen juotuihin määriin.
Jos päivittäinen pari lasia koettaisiin alkoholismiksi,niin koko eteläinen eurooppa olisi täynnä alkoholisteja.
Syksyllä ja talvella juodaan joka ilta 2-3 lasia punkkua illalla. Kesäkuumalla pari olutta. Ei ole haitannut tahtia, ei tosiaan missään humaltumistarkoituksessa tätä tehdä. Tapa varmaan, mutta jotenkin niin rentouttavaa.
Ei kait meidän tarvitse koko suomea raitistaa,ei viinassa mitää vikaa ole!!Suomessa on noin 300000 alkoholistia,he ja minä tarvitsemme apua,sekä hoitaa raitiutta.Kun alkoholista tulee negatiivisiä seurauksia itselle ja läheiset joutuvat siitä kärsimään,on juominen silloin alkoholistista.Kyllä ns.normaali ihminen voi juoda lasin tai kaksi viiniä vaikkapa joka päivä.Alkoholismi ei ole seurausta juomisesta.
"Alkoholismi ei ole seuraus juomisesta"?
Tarkoitatko että ihminen on syntyjään joko alkoholisti tai ei? Liitätkö esim. alkoholistille ominaiset persoonallisuushäiriöiset piirteet kuten sisäsyntyisen itsekkyyden, kyvyttömyyden rakastaa itseään ja muita jne. alkoholisti-käsitteeseen? Muuten en ymmärrä kommenttiasi.
Itse opin juomalla alkoholistiksi. Aluksi join ongelmiini, sitten siihen että niistä pääsisi eroon. Sitten vaan join. Ja juon.
Ensin join iloon ja suureen harmitukseen. Sitten se kävi vaan tavaksi. Sitten pelkäksi harmiksi ja nyt isoksi pytytykseksi. Nyt on aika loppua.
Yksikin päivä ilman on voitto, vaikka sitten tulisi perään taas kostea/kosteita päiviä.
Niin!Alkoholismi ei ole seurausta juomisesta vaan juominen on seurausta alkoholismista!!Varmasti kaikilla alkoholisteilla jotka juovat on tunnekylmyyttä ja itsekkyyttä.Itse olen toipunut alkoholisti,enkä tunne itseäni yhtään sen huonommaksi kuin ns.normaalit ihmiset.Toki tiedän tänäänkin että yhdellä ryypyllä pääsen siihen samaan paskaan takaisin,missä olinki.
Ei minun kaikista nuoruuden ystävistä joiden kanssa juotiin ja juhlittiin nuorena tullut alkoholisteja.Minäkin osasin määrättyyn asti kontrolloida juomistani,mutta kun kontrolli viinaan ja sen juontiin on minulta mennyt noin 20 vuotta sitten ei siihen paluuta ole.
Tänäpäivänä on elämäni hyvää ja tasapainoista,ei tunne ja sielunelämäni ole yhtään sen sekaisempi kuin muillakaa,TÄNÄÄN SENTÄÄN TUNNEN JOTAIN.Kuuluuhan tunteet ns.normaaliin elämään,eikä tämän päivän ongelmani johdu siitä että olen alkoholisti.
Tämä on minun mielipiteeni ja tietoni asiasta.On helpompaa hyväksyä sairaus ja ottaa vastuu elämästä ja raittiudesta,kuin etsiä syytä juomiselle loppunelämää.Sairauteni taakse en enään mene pilloon,en ala selitteleen asioita esim.enhän mä sille mitään voi kun olen alkoholisti ym ym.
Voimia sinulle ja hyvää syksyä.