SYNNYTIN 17 VUOTIAANA TYTTÄRENI JOKA ON NYT 32 VUOTTA. SIIHEN AIKAAN MAASEUDULLA ASUESSA LAPSI OLI KÄYTÄNNÖSSÄ PIDETTÄVÄ, JO USKOVAISEN SUVUN PAINOSTUKSESTAKIN. YRITIN ENSIN SAADA KESKENMENON RYYPPÄÄMÄLLÄ, EI ONNISTUNUT. TUNSIN ETTÄ LAPSI RIISTI NUORUUTENI ENKÄ TUNTENUT MITÄÄN ÄIDINVAISTOJA. HOIDIN LAPSEN KUITENKIN HYVIN, MUTTA SE OLI MINULLE SILTI VIERAS. EN RAKASTANUT LASTANI, ENKÄ OLE OPPINUT RAKASTAMAAN TÄHÄN PÄIVÄÄN MENNESSÄ. TYTTÄRENI ON FIKSU IHMINEN MUTTA EN TUNNE HÄNEEN MINKÄÄNLAISTA KIINTYMYSTÄ. EMME SINÄNSÄ OLE RIIDOISSA MUTTA TYTTÄRENI ON SANONUT ETTEI HÄNELLÄ OLE OLLUT ÄITIÄ JA SE ON EPÄILEMÄTTÄ TOSI. HÄN ON KÄYNYT LÄPI ANOREKSIAN, LÄÄKERIIPPUVUUDEN JA 2 ITSEMURHAYRITYSTÄ. NYT 3 VUOTTA TERAPIAA TAKANA JA ALKAA HIUKAN HELPOTTAA. TERAPEUTIN MUKAAN ONGELMAT JOHTUVAT LAPSUUDESTA. MINÄ ITSE? OLEN KATKERA VANHAPIIKA JOLTA OLEMASSAOLLUT LAPSI VEI AINA TILAISUUDET MIESSUHTEISIIN (MIEHET EIVÄT TAHTONEET YH:TA) JA TYTÄR JÄI AINOAKSENI. EN TOIVOISI MINUN ENKÄ TYTTÄRENI KOHTALOA KELLEKÄÄN.
en rakasta lastani
ns äiti
111599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tällaisia pitää sitten aborttia kannattavien femakkojen tänne runoilla, että saisi toisetkin houkuteltua tekemään abortin... Hohhoijaa... EI MENE LÄPI MUTTA HYVÄ YRITYS ;)
Vihaan sinua.
en tiedä mitää sinusta ja jutustasi, mutta oma lähin ystäväni on sinunlaisen äidin tytär ja hänenkin elämänsä on aivan samanlaista ollut, kuin tyttäresi.
olemme puhuneet ja paljon ja hän jopa itse toivoopi, että hänen äitinsä olisi silloin aborttiin mennyt..minusta tuntuu tuo pahalta, mutta ymmärrän...
SÄÄLIN YSTÄVÄÄSI TODELLA. TIEDÄN KUINKA PAHALTA HÄNESTÄ TUNTUU. MINÄ HUOLEHDIN AINA LAPSESTANI, HÄNELLÄ OLI KAIKKEA MATERIAA ENKÄ OLLUT VVÄKIVALTAINEN TMS. HÄN VAIN OLI KUIN VIERAAN LAPSI HOIDOSSA. ENKÄ YLPEILE ASIALLA, PÄINVASTOIN, SE SAA MINUT USEIN ITSEINHON VALTAAN. TOIVOTTAVASTI YSTÄVÄSI SELVIÄÄ, KUTEN OMA TYTTÄRENIKIN, PIKKUHILJAA..
hänellä on meidät, hyvät ystävät, jotka arvostavat häntä ja näyttävätkin sen hänelle...
..että juuri sinä kasvatit tyttäresi?
Eikä mikään muu olisi ollut mahdollista?
Lapsella on oikeus elämään, mutta myös rakastavaan vanhempaan. Ja lapselle voi antaa rakkautta joku muukin kuin biologinen äiti.
Mutta koska elämä nyt meni näin, niin eikä ole hyvä että te kummatkin olette elossa?
Sinulla ja tyttärelläsi on elämään jäljellä eikä sitä kannata käyttää murehtimiseen.
Olet siis tehnyt kaikkesi pilataksesi tyttäresi lapsuuden. Jäi hieman epäselväksi, ketä sinä oikein syytät tästä. Onko syyllinen todella ympäristö, jonka painostuksen vuoksi et saanut tappaa lastasi?
"OLEN KATKERA VANHAPIIKA JOLTA OLEMASSAOLLUT LAPSI VEI AINA TILAISUUDET MIESSUHTEISIIN..."
Jaa. Onko käynyt mielessä, että epäonnistuneiden miessuhteittesi syypää voisi olla JOKU muu kuin tyttäresi?
Katso nyt hyvä ihminen jo peiliin...
SINÄ olet syy tyttäresi pahaan oloon, ei lapsuus itsessään.
Todennäköisesti SINÄ olet myös syy siihen, ettet ole miessuhdetta sen koommin saanut.
Myös sun ASENNE on aika vammainen aikuiselle ihmiselle, jos et ole provo, sun pitäisi otse olla pitkässä terapiassa.
Tai muuten susta tulee katkeraakin katkerampi mummo!
MINUNHAN SE VIKA ONKIN, ENKÄ MUITA SYYTÄKÄÄN. SUVUN PAINOSTUKSESTA EN MYÖSKÄÄN VOINUT LASTANI POIS ANTAA. MUTTA EN VOINUT PAKOTTAA ITSEÄNI LASTA RAKASTAMAAN, ENHÄN KOSKAAN HALUNNUT SITÄ EDES PITÄÄ.
MIESSUHTEISTA; USEA MIES SANOI MINULLE AIKANAAN ETTEI HALUA SUHDETTA KUN MINULLA LAPSI. JA KYLLÄ, OLEN KÄYNYT TERAPIASSA ITSEKIN JA KÄYTÄN MIELIALA -JA UNILÄÄKKEITÄ. ENKÄ KANNUSTA KETÄÄN ABORTTIIN, KANNUSTAN HUOLEHTIMAAN EHKÄISYSTÄ! JOS TUNTUU VÄHÄNKÄÄN ETTÄ KYKENETTE PITÄMÄÄN VAHINKOLAPSEN, ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TEHKÖ ABORTTIA. MUTTA ÄLKÄÄ KUUNNELKO MORAALISAARNOJA TAI MUIDEN MIELIPITEITÄ ASIAST, MINÄ KUUNTELIN JA PILASIN KAKSI ELÄMÄÄ.
En tajua miten joku voi näin vakavalla asialla leikkiä ja kirjoitella paskaa.
Toisille tämä on iso elämän mullistava asia,puoleen taikka toiseen.
Sairaita ihmisiä on maailma pullollaan,kai jotakuta kiehtoo saada ihmiset "omalle" puolelleen.
Mene hoitoon.
Itselläni on kaksi "ei-toivottua" lasta, siis ei suunniteltua,mutta rakastettua.(ja kolmas tulossa) Mielstäni on väärin etää viatonta lastasi syytät elämänkohtalostasi. Tod.näk. olisit tarvinnut enemmän tukea äitiyteesi. Ikävää jos et kerro ja osoita lapsellesi että rakastat häntä. JO loppuisi itsemurhayritykset. Sano ennen kuin kuolema korjaa, että rakastat...