kokemuksia

sun pitää kysyä leikkaavalta lääkäriltä tai soitat vaikka kirurgian poliklinikalle/lastenosastolle ja pyydät lähettämään tietoa kotiin luettavaksi.

ja pojalle älä missään nimessä valehtele, vaan kerrot asian niin kuin se on! valmistele lapsesi hyvin, niin hänelle ei jää mitään kamalia pelkoja tapahtumasta. kolmevuotias kyllä ymmärtää jo tavattoman paljon, ja vaikka kaikkea ei ymmärtäisikään, hänelle tulee vahva luottamus siihen ettei häntä olla viemässä säkki päässä mihinkään kamalaan tapahtumaan, vaan hänelle kerrotaan kaikki.

kerro ihan rehellisesti vaikka tähän tyyliin: että pojilla ja miehillä on pippeli ja sitten on siinä pippelin alapuolella sellaiset ihan kuin pienet pussit, joita kutsutaan kiveksiksi. niiden tarkoituksena on, että kun kasvaa isoksi mieheksi voi antaa tulevalle rakastamalleen naiselle vauvan siemenen. pussit ovat siis tulevia vauvan siemeniä varten. ja joskus joillekin pojille käy niin, että toinen/molemmat pussi(t) onkin jäänyt sinne masun puolelle vaikka sen olisi kuulunut tulla myös sinne alas. ja jotta hän isona miehenä voisi saada vauvoja, niin pitää se vauvasiemenpussi "palauttaa" oikealle paikalle. ja tätä varten menette sinne sairaalaan, että lääkärisetä/-täti voi auttaa häntä saamaan vauvoja kun hänestä kasvaa iso mies.

suunnilleen tähän tapaan olen kertonut omalle pojalleni tästä asiasta kolmevuotiaana, kun sattui kuulemaan ystäväni ja minun keskusteluni aiheesta koska hänen poikavauvallaan oli sama tilanne. ja yllättävän hyvin hän tuntuu asian ymmärtävän ja muistavan. tosin meillä nämä sukupuoliasiat on nyt muutenkin tapetilla kun kuukauden sisään syntyy pikkusisarus ja äitien vauvapaikka on ihan yhtä suuri ihmetyken aihe.

mutta rehellisyyttä peliin, ja vaikka itseäsi pelottaisikin niin älä näytä sitä pojalle vaan joka välissä valmistat häntä siihen että kaikki sujuu hyvin. äläkä valehtele kivustakaan. jos hän kysyy että sattuuko niin ole rehellinen ja kerro että todennäköisesti vähän sattuu. mutta jos sattuu, niin tädit siellä antavat sitten kipulääkettä kun vaan pyydetään.

en tiedä oliko tästä sulle mitään apua, mutta oman poikani (kohta 4 v) kohdalla olen huomannut että mitä tarkemmin ja rehellisemmin olen häntä aina valmistanut kaikkeen koitokseen (leikkaus ym. lääkärikäynnit) sen rauhallisemmin mielin hän on ollut ja paremmin on toimenpiteet sujuneet. lisäksi tietysti olen aina ollut hänen tukenaan, enkä jättänyt yksin esim. verikokeiden ajaksi.