Hei
Haluaisin kysyä onko kellään samankaltaisia kokemuksia ja miten niistä on selvitty, tai muuten vain hyviä asiallisia ohjeita kyseiseen tilanteeseen:
Poikaystäväni on masentunut..Hän kokee pilaavansa minun elämäni koska hänen oma elämänsä on niin sekaisin ja minun olisi parempi ilman häntä, työntää siis pois luotaan. Hän sanoo ettei itsekään tiedä mikä on vialla, on vain paha olla ja mikään ei kiinnosta, ei jaksa välittää mistään tai kenestäkään. Onko nämä ihan tyypillisiä "oireita" masennuksessa vai mistä on kyse? Minua loukkaa suunnattomasti hänen käytöksensä mutta olen koittanut olla ymmärtäväinen ja perustella itselleni hänen käytöksensä syitä ja sitä että hän ei ole nyt oma itsensä, eikä siksi käyttäydy niin kuin normaalisti käyttäytyisi.
Olen ihan poikki, en tiedä enää mitä tehdä..Kun hän itsekään ei osaa kertoa mikä on niin huonosti. Rakastan häntä kovin paljon ja haluaisin auttaa mutta miten pystyn siihen kun hän koko ajan vain torjuu minun yritykseni lähestyä? Kannattaisiko vain antaa hänen olla rauhassa,odottaa ns. "parempaa päivää" vai yritänkö vielä jotenkin sinnitellä ja koittaa auttaa? Kaikki on tapahtunut niin lyhyessä ajassa ja suhteessamme ei ollut mikään vialla ennen hänen sairastumistaan, enkä halua että suhteemme kaatuu tähän, mutta jossain vaiheessa minunkin voimani loppuvat..
Ehdotin hänelle lääkärilläkin käyntiä, vastaus oli kielteinen. Tiedän että hänellä on asiat nyt niin huonosti että hän tarvitsee apua, ehkä hän ei vain itse sitä vielä halua myöntää?
Haluaisin kysyä onko kellään samankaltaisia kokemuksia ja miten niistä on selvitty, tai muuten vain hyviä asiallisia ohjeita kyseiseen tilanteeseen:
Poikaystäväni on masentunut..Hän kokee pilaavansa minun elämäni koska hänen oma elämänsä on niin sekaisin ja minun olisi parempi ilman häntä, työntää siis pois luotaan. Hän sanoo ettei itsekään tiedä mikä on vialla, on vain paha olla ja mikään ei kiinnosta, ei jaksa välittää mistään tai kenestäkään. Onko nämä ihan tyypillisiä "oireita" masennuksessa vai mistä on kyse? Minua loukkaa suunnattomasti hänen käytöksensä mutta olen koittanut olla ymmärtäväinen ja perustella itselleni hänen käytöksensä syitä ja sitä että hän ei ole nyt oma itsensä, eikä siksi käyttäydy niin kuin normaalisti käyttäytyisi.
Olen ihan poikki, en tiedä enää mitä tehdä..Kun hän itsekään ei osaa kertoa mikä on niin huonosti. Rakastan häntä kovin paljon ja haluaisin auttaa mutta miten pystyn siihen kun hän koko ajan vain torjuu minun yritykseni lähestyä? Kannattaisiko vain antaa hänen olla rauhassa,odottaa ns. "parempaa päivää" vai yritänkö vielä jotenkin sinnitellä ja koittaa auttaa? Kaikki on tapahtunut niin lyhyessä ajassa ja suhteessamme ei ollut mikään vialla ennen hänen sairastumistaan, enkä halua että suhteemme kaatuu tähän, mutta jossain vaiheessa minunkin voimani loppuvat..
Ehdotin hänelle lääkärilläkin käyntiä, vastaus oli kielteinen. Tiedän että hänellä on asiat nyt niin huonosti että hän tarvitsee apua, ehkä hän ei vain itse sitä vielä halua myöntää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et voi auttaa ja parantaa häntä. Sinä et voi muuta kuin ohjata hänet hoitoon.
Jos hän ei suostu sinne menemään, niin tilanne on vaikeampi, mutta muista, että sinä et ole vastuussa hänestä tai hänen tekemisistään.
Olen samanlainen kiltti ihminen kuin sinäkin. Mieti nyt jaksatko sinä. Ei sinun tarvitse häntä jättää, mutta ota vähän etäisyyttä.
Joskus pitää ajatella itseäänkin. Voimia! :)
Jos tämä masennus puhkesi yllättäen ja ennakoimattomana, on se varmasti akuutissa vaiheessa ja siksi hankala aivan kaikille, jotka joutuvat sitä näkemään.
Aikanani, kun masennuin, olin minä myös puolisoani kohtaa samanlainen ja ajoin häntä poissa, koska kuvittelin, että en ikinä tervehdy ja että minusta ei ole enää puolisoksi.
Puolisoni ei antanut periksi, vaan teki kaikkensa, että saisin hoitoa ja sainkin sen, mitä kykenin vastaanottamaan.
Ei se, että hän ajaa sinua läheltään poissa, ole muuta kuin toivottomuutta ja näköalattomuutta. Sinulle se tila on lähes yhtä vaikea, kuin tälle masentuneelle ja toivon, että saisitte siihen apua.
Jos joudut pitkään kamppailemaan noin vaikeassa tilassa, on vaarana, että uuvut itsekin.
En osaa antaa muuta neuvoa, kuin että älä menetä toivoasi ja pyri saamaan tämä ystäväsi hoidonpiiriin ja muista olla itsellesi armollinen ja lepää välillä pyrkien irtautumaan vähäksikään aikaa sairauden tuottamasta huolesta ja murheesta.
Vielä sen sanon, että ei voi olla rakkaampaa puolisoa ja ystävää, kuin hän, joka jaksaa seisoa vaikeassa tilassa toisen rinnalla ja tämän sanon täydestä sydämestä ja omasta kokemuksesta.
Kiitos teille molemmille vastauksista. En kyllä pidä mahdottomana sitäkään ajatusta että hän käyttäisi masennustaan keinona päästä eroon minusta jos ei muuten uskalla laittaa suhdetta poikki, vaikka meillä onkin asiat ollu hyvin tähän asti..:(
asian selviävän sinulle mahdollisimman pian, sillä varmasti sinua rasittaa tuollainen epätietoisuus. Muista kaiken sekamelskan keskellä rakastaa ensin itseäsi ja antaa itselle lepoaikoja, sillä jos et itseä ensin rakasta, niin voit menettää voiman rakastaa ketään.
Vaikka tämä ystäväsi onkin sinulle rakas, niin pyri siihen, että hän ei pääse hallitsemaan koko sinun ajatusmaailmaasi ja näin omilla mielialoillaan tanssittamaan sinua pillinsä mukaan, siis turvaa itseäsi.
Jos hänellä on masennus ja jos se on tarpeeksi syvä, niin kyllä se ajaa hänet hoidon piiriin, sillä se saattaa olla sen verran raskas tila, että ei sitä kovin kauan ilman apua jaksa sietää.
Masennus kyllä voi vilahtaa poiskin. Ihminen on niin kummallinen, että toiset masentuvat vaikkapa kuukaudeksi ja nousevat siitä noin vain ja toiset masentuvat pitemmäksi ajaksi ja tarvitsevat parantuakseen lääkitystä ja terapiaa.
Siis, kenellekään on vaikea antaa kaiken kattavia neuvoja ja se riippuu juuri siitä, että jokainen on omanlaisensa ja erillainen persoonaltaan ja historialtaan.
Sinulle toivotan kuitenkin aivan erityisvoimia ja viisautta.
olen kokenut oikein kantapään kautta läheisen ihmisen masennuksen ja juuri noilla sanoin ne alkavat. Sinun on parempi olla ilman minua. Olen vasta 16 ja ajattelet varmaan että olen vaan joku vitun kusipää teini joka luulee että tuetää jotain elämästä. no en ehkä muusta elämästä mutta tästä tiedän. aivan liikaa. Kun olin 12 äitini alkoi puhua juuri näitä legendaarisia sanoja: "Jos minulle tapahtuu jotain, muista että aina rakastan sinua", "Sinulla olisi paljon parempi elämä ilman minua." vuosi myöhemmin hän rupesi vetämään viinaa litra tolkulla ja lääkkeitä päälle ajatuksenaan tappaa itsensä. En edes muista kuinka monta kertaa hän minulle soitti ja hyvästeli. Lääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet joten hän rupesi viiltelemään. ja nyt viiltelyllä en tarkoita sitä että vain pieniä naarmuja käsivarsiin vaan valtimoita auki niin että seinätkin olivat veressä. Vasta siinä vaiheessa tajusin kuinka masentunut äitini oli. tajusin sen kuitenkin aivan liian myöhään. Hän tappoi itsensä toukokuussa 2005.
Älä siis turhaan odota ja mieti onko masennusta vai ei. Jos et nyt rupea selvittämään mikä hänellä on, pian on liian myöhäistä! Voimia sinulle!!!!
Olen erittäin pahoillani äitisi puolesta.. olit vielä niin kovin nuori kaiken tuon sattuessa, että se varmasti on jättänyt ikuiset arvet, mutta et saa kuitenkaan itseäsi syyttää siitä ettet huomannut äitisi sairautta ajoissa ja siitä mihin se johti. Olisitko voinut edes tehdä asialle mitään, olit vasta lapsi ja lasten ei pitäisi joutua huolehtimaan vanhemmistaan :(
Luulen että poikaystäväni alkaa voimaan jo vähän paremmin..hän on jopa suostunut kuuntelemaan neuvojani ja sanonut että niissä on järkeä. ehkä siis pikkuhiljaa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä toivon ainakin..:)
ja tarkoitin siis sitä kun olit 12-vuotias..ethän enää lapsi ole :)