Haluaisin erota "miehestäni". Emme edes ole kihloissa, se on yksi ongelma. Haluaisin olla oman elämäni herra. Haluaisin ostaa kylpyammeen, koiran ja divaanisohvan ilman, että minun täytyy kysellä lupia, ja saada kieltävä vastaus. Jos mies olisi tosiaan perheen pää ja huolehtisi meistä ja elättäisi meidät. Mutta mies ei pysty hoitamaan edes omia asioitaan. Se saa minutkin ihan apaattiseksi. Miksi minä välittäisin kun ei hänkään välitä? En jaksa pyörittää tätä elämää yksin. Tai nimenomaan, kun edes olisin yksin, mutta kun minulla on mies joka ei tee mitään vaikka kuuluisi. Ja vaikka kaikki on niin surkeesti, niin kyllä se mies jotain tekee, ei vaan läheskään tarpeeksi=yhtä paljon kuin minä. Mieheltä ei saa huomiota, ei rakkautta, ei seksiä, ei rahaa. Mitä hyötyä hänestä on? Ja olenko aivan hullu kun ajattelen näin. Omasta mielestäni en. Lapsen hoito ja kasvatuskin jää pääsääntöisesti yksin minulle. Eikä siinä mitään. Olisin mieluusti koti äiti joka pitää huolta lapsista, kodista ja miehestä, mutta kun minun pitää olla töissä. Joudun tekemään KAIKEN. Mies yrittää vain saada omat asiansa hoidettua. Enkä tiedä mitä tällä viestillä haen. Mutta helpottaa kun näkee ongelmansa konkreettisesti paperilla.
Olen taas niin
kyllästynyt
261898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
tulostaa paperille valituksesi ?
voi minua.
Sen jälkeen kun jäin yllättäen leskeksi ja yksin huolehtimaan neljästä pienestä lapsesta, on aika pahasti särähtänyt kaikki valitus siitä "ettei mies tee mitään". Mieti onko asia oikeasti näin. Eron jälkeen joudut ihan oikeasti hoitamaan kaiken yksin.
tässä juuri mietin. Ja kyllä, teen kaiken yksin. Jopa sen ainoan tehtävän mitä olen mieheltä pyytänyt: roskien vieminen kun lähtee yksin aamulla ovesta ulos, senkin joudun minä tekemään. Äijä ei tee mitään muuta kuin viihdyttää itseään.
Ja kuten täällä muutama on jo kertonut näistä eronneista; he ovat voineet eron jälkeen paljon paremmin.
tuo "mieheltä ei saa... rahaa". Eihän miehen tarkoitus ole sinulle rahaa syytää. Perheen elättäminen on teidän yhteinen tehtävänne, ei toisen. Jos jatkuvasti nalkutat miehellesi, kuinka hän tienaa liian vähän jne jne. voit olla varma, että mies vetäytyy, lakkaa välittämästä, hellimästä... Miehelle on työnteko on usein kunnia-asia. Tosin nykyään miesten tuloille ei yleensä ottaen kykene elättämään perhettä, siihen tarvitaan sen vaimonkin työpanos. Asialla nälviminen ei tilannetta takuulla helpota.
täälläpä kärkästä porukkaa..kuulostiko tuo ap:n kuvailema mies työssä-käyvältä.
Se, että eräälläkin vastaajalla on ollut rankkaa jäätyään leskeksi, ei tarkoita sitä, että ap ei tekisi kaikkea nyt jo yksin tai että ei ilman miestä pärjäisi.
Tiedän itsekin tällaisen perheen, jossa nainen tosiaan tekee kaiken yksin, ja siinä todellinen lohtu olisi se että mies edes toisi rahaa kotiin, vaikka se mikään pääasia olekaan.
Tiedän toki että joskus ero on paras vaihtoehto ja tunnen minäkin perheen jossa äiti huolehtii aivan kaikesta, mutta tunnen myös paljon naisia jotka valittavat turhasta. Itsekin olin ennen leskeksi jäämistäni tällainen "turha valittaja". Sitä vaan ei ihminen aina itse huomaa.
Se, mitä tarkoitin oli, että kannattaa miettiä ihan tosissaan mikä siinä omassa elämässä on pielessä ja mikä siinä on hyvää. Voisiko sittenkin olla tyytyväinen juuri siihen mitä itsellä on eikä aina haikailla jotain muuta? Sen kaiken kun voi menettää niin kovin yllättäen...
Jos joku kuitenkin päätyy siihen, että elämä ilman miestä olisi helpompaa, on sitten vaan rohkeasti erottava. Ei ole kauaa kun kannustin ystävääni eroon ja sen jälkeen elämänsä on helpottanut suuresti.
Hei! Ensiksikin otan osaa menetyksesi johdosta.
Kirjoittamasi on aivan totta, kyllä se niin vaan on, että hyvänkin suhteen saa aivan pilalle sillä että haluaa ja haluaa. Ainaa vaan jotain puuttuu. Totuushan on, että ihminen jaksaa aika paljon, kun se on sinut itsensä kanssa ja osaa iloita siitä mitä on. Siitä, mitä toinen on.
Itsekin luulin aikanaan että se onni on sitä kun mieskin tarttuu imuriin ja laventeli tuoksuu. Elämä opettaa.
Palatakseni kuitenkin, tuon ap:n kirjoituksesta tuli sellanen olo, että ei ihan omasta tahdostaan ole vaimoke esim. ilman seksiä ja läheisyyttä... kurjaa.
itse töissä, jos luet ap:n kirjoituksen uudelleen... Olisikohan parasta ratkaista se oma työhaluttomuusasia ensin. Saattaa olla, että oma työtyytymättömyys aiheuttaa masennusta ja ahdistuneisuutta yleisemminkin ja vaikututaa koko parisuhteeseen.
Kotiin jääminen tuskin on patenttiratkaisu - ei ap. voi loppuelämäänsä kotona viettää etenkään, jos ei kerran ole rahaa.
Kun jos siltä mieheltä saisi edes huomiota. Tai rakkautta. Tai tukea. Tai seksiä. Mutta kun ei niin saisipa edes rahaa. Mutta ei sitäkään. Se raha oli tärkeysjärjestyksessä se viimeinen.
=) Nyt pistää naurattamaan. Kyllä haluan käydä töissä, mutta sitten en halua hoitaa koko huushollia yksin. Jos joudun hoitamaan koko huushollin yksin, en halua käydä töissä. Nyt joudun käymään töissä ja hoitamaan yksin koko huushollin. Miksei miehen tarvitse tehdä osaansa? Koska hän kantaa kortensa kekoon.
HEH HEH MOITITTE MUSLIMIN VAIMOJA KOTSOKAA PEILIN..
ITSE OLEN MUSLIMI MIEHEN KANSSA NAIMISISSA VOIN SANOA ETTÄ OLEN KIITOLLINEN ETTÄ EN OTTANUT TOLLAISTA ÄIJÄ.
IHANA MIES HOITTAA KAIKKI ASIAT JA MINÄ SAAN KAIKEN.
Ihan oli samanlaista: ei hellyyttä, ei mitään, ja kaikki vastuu minulla!! masennus rupesi jo vetämään minua puoleensa. ikinä ei kuulunut: "anna minä autan", tai "älä huoli, teen parhaani, ja kyllä tämä tästä" ainut mitä sain oli "ei tästä mitään tuu" tai "en jaksa"
kun erottiin , ja jäin kahden lapsen kanssa yksin, niin olin paljon, paljon pirteäpi. ah, sitä vapauden tunnetta (ymmärrän tuon mitä tarkoitit esim. sohvalla)
ei tarvinnut toista patalaiskaa katsella. ja muutenkin tuntu että paineet ja taakat väheni. ehkä sitä ajatteli sitten eritavalla, kun oli konkreettisesti yksin, ja tiesi että on vaan pärjättävä!
nautin pitkään yksin olosta lasten kanssa, mutta nyt olen suhteessa. täytyy sanoa että on mennyt aikansa ennenkuin olen oppinut pyytämään apua. ja on ihmeellistä kun sitä saa! on niin outoa kun toinen sanoo, hei mäkin olen tässä ei sun tartte yksin siitä huolehtia :)
tsemppiä!
tarkoitit kun kirjoitit "ei tarvinnut toista patalaiskaa katsella"? Itseäsi vai?
kirjotusvirheestä!!!!!
opiksesi!
Tuo ei muuten ollut mikään KIRJOITUSVIRHE!!! Eiköhän kyse ollut muusta..?
Enkä ihmettele ettei miehesi viitsi parisuhteenne eteen mitään tehdä kun olet noin pirun kiukkuinen ja nega!
HYMYÄ HUULEEN! Kukaan muu kuin sinä itse ei ole vastuussa onnellisuudestasi.
täällä netissä liikkuu myös ylimielisiä, jotka kuvittelevat olevan toisia fiksumpia ja heidän yläpuolellaan. Tässä tuli taas todistetuksi, että itseään muita fiksumpana pitävä onkin oikeasti melko tyhmä: kysehän ei tosiaan ollut mistään kirjoitusvirheestä vaan minunkin silmiini pisti tuo lause, jossa kirjoittaja puhuu TOISESTA patalaiskasta. Kenen lisäksi mies siis on patalaiska?
vai provoa..
paljon mm. murre-puheessa käytetään toista-sanaa, tai toinen-sanaa, kun puhutaan ihmisestä.. voidaan myös sanoa" voi toista.." eikä se tarkoita että sulla on "toinen". kuten jotkut käyttävät "sano"-sanoo puheessaan, mutta sekin on aika harvinaista nykyään, joskus kuulee, varsinkin vanhojen puheessa.
ottakaa nyt hyvät ihmiset se järki käteen :)
ja nyt puututaan tuohon toista-sanaan! tää on just niin nykypäivää kuin olla ja voi! ei, en kuvittele että olen muita ylempänä jos on parisuhteessa myös halunnut/vaatinut jotain, eikä itse ollut vain ja ainoastaan se antaja (joka suhteessa, raha ja vastuu ja työ)
yritin kertoa alkuper. että tiedän miltä tuntuu että "toinen" kyllä päättää tietyistä asioista, ja on kärkäs sanomaan mielipiteensä, mutta muuhun siitä ei sitten olekaan.
ja palatakseni tuohon "toinen patalaiska" on vaan ns. sanamuoto, ja kuka haluaa sen mitenkä käsittää niin käsittää. jos ite tein kahta duunia, maksoin 3 lapsen elämisen, ja miehen, sen ja mun röökit ja kahden auton vakuttukset, niin en ihan äkkiä menis itteeni patalaiskaksi sanomaan. pyysin exältäni vastuuta ja asioden muuttamista mutta ei onnistunut, niin parempi oli siis olla yskin. ei tarvinnut YHTÄ patalaiskaa katsella ;D
Välillä tuntuu että täällä käy vaan juntit marisijat kommentoimassa...
Ja lisäksi minä ;)
taitavan tuon pilkunnussimisen taidon ainakin!
Mitä ihmettä nuo selityksesi "toinen" -sanasta liityyi kuitenkaan TÄHÄN nimenomaiseen lauseeseen????
Ja taas yksi joka kuvittelee olevansa "hyviä ihmisiä" järkevämpi vaikka oma järki on pahasti hukassa!
Mielestäni se oli melko oleellinen osa kirjoitusta! Ei pelkäästään SANA vaan sillä oli myös MERKITYS! Ja siksi kysyin (asiallisesti), mutta taisin osua arkaan paikkaan kun asiallista vastausta en saa.
Jos olisit keskittynyt ketjuun, tajuisit myös, että sinusta en kirjoittanutkaan kun kirjoitin ihmisistä, jotka kuvittelevat olevansa toisten yläpuolella! Kirjoitin tästä, joka kirjoittaa "ah, kun fiksuja ihmisiä" ja "ottakaa järki käteen ihmiset". Tälläisillä lauseilla erehdytään pahasti korottamaan omaa jalustaansa muita alentamalla.
En puuttunut muuhun tekstiisi, joten siitä on turha minulle vääntää. Puutuin VAIN yhteen lauseeseen, jossa on TOINEN patalaiska. Kysyin, kuka se TOINEN on. Uskon sinun olleen sisumimmi, sitä ei tarvitse siis millään muotoa todistella!
"Ns. sanamuoto" ei valaissut asiaa yhtään, mutta jääköön salaisuudeksi. :)
Olisin lauseen ymmärtänyt ilman tuota "toista" -sanaa. Jäin vain miettimään kuka se toinen oli ja siitäkös herkkänahkaiset ( "paremmat") ottavat herneen nenään. Onko elämänne niin vakavaa?
Anteeksi, meni väärään paikkaan. Kirjoitus on suunnattu patalaiskan exälle!
Olenkin palstaa seuranneena suunnattoman ilahtunut, että kaltaisesi täydellisyys ja parempi ihminen tuo meidän junttien keskuuteen kaivattua valoa! OLET HIENO IHMINEN! (Ikävää ettet saa siitä tunnustusta muussa elämässäsi ja joudut pätemään täällä anonyymisti)
Tiedän perheen, jolla tilanne oli samanlainen kuin teillä, vaimon piti tehdä kaikki työt esim. lämmittää uunit, pilkkoa puut, käydä kaukana kaupassa lasten kanssa ym. työn ohella, vaikka mies olisi ollut päivällä kotona! Vaimon piti myös aina kysyä lupa esim. siihen että sai kutsua ystäviä tai sukulaisia kylään. Mitään hän ei saanut ostaa ilman miehen lupaa, mutta mies osteli mitä sattui, ja usein lainarahalla. Nyt he ovat eronneet, ja tämä nainen on löytänyt uudelleen elämänilonsa ja on kuin toinen ihminen! Erosta kyllä selviää, ja joskus se on lapsillekin parasta, sillä vasta nyt kyseinen mieskin on ruvennut yhtään huomioimaan lapsiaan.
Jos kestät saamatonta miestäsi niin jatka liittoasi ja lopeta valitus. Jos taas et kestä miestäsi, lähde pois tai pyydä miestä lähtemään ja ala rakentamaan elämääsi ja lopeta valittaminen. Elämäsi kaipaa selkeyttä ja sitä saat ratkaisujen tekemisellä. Kaikista kuluttavinta on tuo valittaminen ja jatkuva kyllästymisen tunne, joka johtaa useimmiten katkeruuteen ja jopa toisten syyttelyyn vaikka itse me jokainen rakennamme elämme ja elämäntilanteemme on pitkälti omien valintojemme tulosta. Mieti mitä sinä valitset?