kai se on toi yksinäisyys/tyhjyys joka ajaa
ihmisen aivan järjettömän suuriin rahan käyttöön
erillaisissa raha-peleissä itse olen pelannut
parhaimmillani n.50 000e vuodessa pitkä-vetoa
nyt olen päässyt pahimman yli saatan silloin
tällöin pelata esim.n 100-150e kun on hyvän
tuntuisia kohteita.varsinaisesti en joutunut
taloudellisesti ahdinkoon mutta ei ole paljon
säästöjäkään vaikka käyn säännöllisesti töissä.
ei kannata kuitenkaan vaipua epätoivoon pitää
asettaa itselleen tavoitteita ilman pelaamista
niin kyllä se aurinko viellä joskus pilkistää
pilven raosta.
ihmisen aivan järjettömän suuriin rahan käyttöön
erillaisissa raha-peleissä itse olen pelannut
parhaimmillani n.50 000e vuodessa pitkä-vetoa
nyt olen päässyt pahimman yli saatan silloin
tällöin pelata esim.n 100-150e kun on hyvän
tuntuisia kohteita.varsinaisesti en joutunut
taloudellisesti ahdinkoon mutta ei ole paljon
säästöjäkään vaikka käyn säännöllisesti töissä.
ei kannata kuitenkaan vaipua epätoivoon pitää
asettaa itselleen tavoitteita ilman pelaamista
niin kyllä se aurinko viellä joskus pilkistää
pilven raosta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heippa.Minäkin olen miettinyt mikä pistää ihmisen pelaamaan.Avopuolisoni on todella pahasti peliriippuvainen.Nykyään kaikki palkat menevät pelaamiseen,minä maksan laskut ja ruuat.Ajattelin että rakkaus kyllä parantaa hänet,että olen tukena ja ymmärrän,mutta pahenee vaan.Tuntuu pahalta kun ihminen hylkää perheensä,ystävänsä ja puolisonsa pelaamisen takia.Olen henkisesti aivan loppu,enkä tiedä kauanko jaksan enää tukea miestäni.Voiko peliongelmasta oikeasti parantua?
Voihan siitä parantua. Pelaamiselle vain pitäisi tulla stoppi eli pitäisi lopettaa kaikki pelaaminen joksikin aikaa tai vaihtaa pelaaminen ilmaispeleihin.
Kannattaa ottaa yhteyttä vaikka tähän www.peluuri.fi jos tilanne on erittäin paha. Sieltä pitäisi löytyä jonkinlaisia neuvoja ja soittaa voi ilmaiseksi.
Pelata voi myös voitollisesti, mutta se vaatii asennemuutosta. Sen takia olisi tärkeintä lopettaa kaikenlainen pelaaminen joksikin aikaa.
Pelaaminenhan on ennen kaikkea psyykkinen vaiva. Ei kuulu ehkä niihin vaikeimpiin ongelmiin, mutta seuraukset voivat olla usein vakavempia.
Itsestään en usko pelaamisen loppuvan eli jotakin pitää tapahtua sitä ennen. Monilla se tarkoittaa hirveitä velkoja ym. vastaavaa. Kyllä tyyppi viimeistään sitten tajuaisi asian jos lähtisit. Parempi olisikin pyrkiä nyt puhumaan asiasta ja näyttää se toinen vaihtoehto, että asialle on pakko alkaa tehdä jotakin ennen kuin se on myöhäistä.
Parasta olisi jos tyyppi tunnistaisi tämän liika pelaamisen ja pystyisi oma aloitteisesti soittamaan esim. tuonne peluuriin. Siitä kannattaisi varmaankin keskustella. Toki voit itsekin soittaa ja kysyä neuvoja, mitä asian kanssa kannattaisi tehdä.
Kirjoittelinkin tuonne alempaan avaukseen miehestäni jo joka lopetti pelaamisen kokonaan vuosia sitten.
Lopettamiseen tarvitaan mielestäni sen syyn löytäminen miksi pelaa.Jos miettii sitä kohtaa elämässään kun pelaaminen alkoi, voisi syyn löytää sieltä. Mihin tunteeseen pelaaminen syntyi?
Yksinäisyyttä? epätoivoa?syrjäytymistä? vaikeuksia ihmissuhteessa? Stressiä tms.?
Uskon että pelaaminen ja nimenomaan jännitys josta tulee riippuvaiseksi, sen tarve paikkaa jotakin...tai siitä se lähtee, tarpeesta paikata jotakin ja jos sitä ei käsittele syntyy peliriippuvuus, jos ja kun ihminen sattuu olemaan juuri silloin pelien lähettyvillä ja etenkin jos voittaa.
Hyvä esimerkki tästä on eläkeläiset.....kauppojen pelikoneita käyttää hyvin monet eläkeläiset aamusta iltaan, joillakin saattaa mennä siinä koko päivä.
Sen sijaan, että he korjaisivat yksinäisyyttään ja menisivät yhdessä vaikka kahville, he ränkyttävät tyhjyyteensä pelejä.
Parisuhteeseen kuuluu molemminpuolinen ymmärrys, joka tarkoittaa sitä, että myös miehesi olisi ymmärrettävä että sinä et jaksa enää tällaista.
On aika ymmärtää, mutta silläkin täytyy olla rajansa.
Muistan kun oma mies pelasi, miten vaikea oli edes ajatella eroavansa pelaamisen takia.
SE oli älyttömän ristiriitaista, eikä edes tuntunut järkevältä syyltä ja silti tiesi että ei niin voi elää.
Kukaan ei lyönyt, ei pettänyt..miten selittää vaikka lapselle, erosin isästäsi koska hän pelasi? Kuulostaa jo hullulta!
Pelaamisesta voi parantua, mutta niin kuin kaikisssa riippuvuuksissa halun täytyy lähteä pelaajasta itsestään. Niin kauan kun ymmärrät, tuet ja maksat laskuja, ei pelaamisella ole seurauksia miehellesi ja näin tekemällä annat hyväksyntäsi asialle.Teet miehelle pelaamisen jatkamisen helpoksi.
Mieheni lopettaessa pelaamisen, oli meillä sopimus:
a.) Hänen automaattikorttinsa on ja pysyy hallussani.Minä maksan laskut ja hoidan ruokapuolen.(tämä toi hieman lisähommaa, koska mies ei voinut käydä kaupassa ilman rahaa)
Miehellä oli rahaa vain sen verran mitä oli ihan oikeita menoja.(bussilippu tms.)
b.)Mies ei pelaa enää mitään. Ei edes lottoa.
(mies itse kertoi, että kaikki pelit on lopetettava kerralla. Jos alkoholisti juo tuopin....niin jokainen tietää mitä se sitten on)
Ekat kuukaudet oli hankalia. Milloin piti käydä ohikulkumatkalla vaan "haistelemassa" casinon ilmaa. Pelitulokset eksyivät aina telkkariruutuun jne. mutta kääntelin kanavan aina toiselle, että sieltä tulee se ja se ohjelma jne.
Niin se sitten jäi.Mieheltäni tämä vaati lujaa päätöstä ja vahvaa sitoutumista asiaan.
Nykyään hän itse saattaa jo sanoa, että on surullista että esim. joku kaveri pelaa ja tuhoaa sillä ihmissuhteensa, jotka ovat oikeasti paljon arvokkaampia.
että pelamaista ei lopeteta joksikin aikaa tai osittain. Se lopetetaan kokonaan ja ikuisiksi ajoiksi, vaikka ei hyvältä ajatus tunnukkaan.
Missään riipuvuudessa ei voi vaan "ottaa vähän" tai lopettaa joksikin ajaksi.
Moni peliriippuvainen ei pelaa päivittäin, mutta aina kun on rahaa.Tämä tarkoittaa usein palkkapäivää.
Jos pelaamisen lopettaa joksikin aikaa mielessään.....voi asia mennä näin:
-olen nyt ollut kuukauden pelaamatta jo, joten voin pelata. Mitään parannusta ei siis tapahdu.
Sitä joko pelaa tai ei pelaa, mutta välillä olevia vaihtoehtoja ei peliriippuvaisilla ole.
Siihen pelaamisen himoon kun se iskee päälle, olisi hyvä jo valmiiksi miettiä korvaava tekijä.
Pelaamisessahan on kyse usein jännityksestä ja sen tuomasta adrenaliinista.On vaikea vain jäädä tyhjän päälle ilman sitä adrenaliiniannosta. Siksi esimerkiksi jokin urheiluharrastus on hyvä ja korvaava juttu. Tätä kautta myös mieliala kohenee.
Jatkuvan pelaamisen syyt ovat monet, mutta kuitenkin väittäisin, että se on joko muun elämän vähäisyys, tai jokin puute, sairaus, laiskuus, kynnykset solmia esim. sukupuolisuhteita ja keskittyä elämiseen. Se, että joutuu jo nuorena ikäänkuin muun elämän ulkopuolelle, osittain tai kokonaan pitää katalysoida pelin tuottaman jännityksen kautta. Jatkuva illuusio siitä, että voi saada enemmän rahaa pienemmällä rahalla, edes tällä kertaa. Pelivoitolla voi tehdä vaikka ulkomaanmatkan samana iltana, kun sitä ilman ei voi paljon muuta kuin olla kotona ja käydä sitten ulkona koiran kanssa.
Se pitää vain tajauta, että niitä ei voi pitkällä aikavälillä pelata voitollisesti. Rahat menee väistämättä tuhansien peli kierosten jälkeen. Itse en nuoremapana(15v)tuota tajunnut. Sitten vanhemmiten tajusin, että peliä jonka palautsuprosennti on esim 90% ei voi pelata voitollisesti satojen tuhansien kierrosten aikana. Rahat menee väistämättä pitkällä aikavälillä ja kun päävoiitokin on jotain 20€ ei voi rikastua suudella yhdettäisellä voitolla. Itse pelaan kyllä vieläkin joskus, mutta ainostaan helsingin casinolla. Niistä pelistä on mahdollisuus voittaakkin jotain kun jostain kuppaisesta 20€ pelistä. Tosin hesan casinossakin pitää osata pelata maltillisesti.