Jos ei voi mennä naimisiin ilman avioehtoa, ei ehkä kannata mennä naimisiin ollenkaan. Avioehtohan on seuraavanlainen viesti: "En luota sinuun, ja saatamme hyvinkin erota."
Avioehto ei ole kovin suositeltava
Ei avioehtoa
30
3533
Vastaukset
- Pahvi!
Toivottavasti puolisosi joskus pettää sinua toisen kanssa, jonka jälkeen hän lähtee ja vie sinulta puolet vanhempiesi perinnöstä, johon kuuluu myös mm. isoaitisi rakkauskirjeet isoisällesi ja isoisoisäsi rakentama talo järven rannalla. Siellä sitten exäsi nauttii kesistään uuden puolisonsa kanssa.
Ehkä sitten ajattelet toisin.Ei omaisuudesta noin vain viedä puolta vaan tarvittaessa maksetaan tasinkoa. Siis mitään kirjeitä ei viedä. Testamentissa muuten kannattaa varmistaa, ettei perijän puoliso pääse käsiksi perittyyn omaisuuteen. Tuollaisille kirjeille tuskin laskettaisiin arvoa.
Mielestäni avioehto pitäisi olla pakollinen. Avioehdon sisältö sitten olisi osapuolten päätettävissä. Jos tästä ei pysty sopimaan ei pitäisi mennä naimisiin ollenkaan.- itse...
Rakkauskirjeillä ei liene isoja rahallista arvoa, jos eivät ole jonkun julkisuuden henkilön...
Osituksessa varakkaampi joutuu maksamaan vähävaraisemmalle tasinkoa. Ei hänen tarvitse antaa sitä taloa tai varsinkaan rakkauskirjeitä... Tietysti jos ei ole mistä maksaa ja joutuu myymään talon. Mutta tuskin rakkauskirjeitä. - Ei avioehtoa
Minä tunnen puolisoni sen verran hyvin, ettei tarvitse pelätä hänen tekevän tuollaista. Jos ei ole varma, voiko toiseen luottaa, ei kannata mennä naimisiin.
- *****
Ei avioehtoa kirjoitti:
Minä tunnen puolisoni sen verran hyvin, ettei tarvitse pelätä hänen tekevän tuollaista. Jos ei ole varma, voiko toiseen luottaa, ei kannata mennä naimisiin.
Hei, lasit pois silmiltä ja vähän realistisempi ote elämään!
Luepa tarinani alta: täysin samaa mieltä.
(Niin luuli tämäkin tyyppi tuntevansa, eikä hänen osaltaan tunteet olleet mihinkään kadonneet) - miltä näyttää
Ei avioehtoa kirjoitti:
Minä tunnen puolisoni sen verran hyvin, ettei tarvitse pelätä hänen tekevän tuollaista. Jos ei ole varma, voiko toiseen luottaa, ei kannata mennä naimisiin.
"Minä tunnen puolisoni sen verran hyvin, ettei tarvitse pelätä hänen tekevän tuollaista. "
Niin minäkin luulin 23 vuoden avioliitossa. Eipä sitten tullutkaan sitä seuraavaa yhteistä vuotta. Ja naisena, osittaisena kotiäitinä, olen siitä lähtien kärsinyt taloudellista kurjuutta sen vuoksi, että avioehtoa ei ollut. Meni mm. vanhemmilta perimäni kesämökki myyntiin ja rahat exälle.
Mitäpä jos puolisot eivät tahdo sekoittaa omaisuuttaan ja rakkautta keskenään. Ja avioehdosta huolimatta voidaan omistaa yhdessä ... talo molempien nimiin ja velka myös (kuten yleensä avioeparit tekevät joka tapauksessa).
Entäpä jos toinen ajattelee ... "hän ei tahdo avioehtoa... aikoo siis erota ja hyötyä taloudellisesti siitä." Ikävä viesti se tuokin on toiselta.
Ja elleivät puolisot sitten eroa koskaan (joka tietenkin toivottavaa) ... oli avioehto kieltämättä turha paperi, mutta ei siitä haittaakaan ollut. Vähän sama kuin palovakuutus talosta, kaikilla se on ... mutta kukaan ei tahdo tai edes usko torppansa palavan.- Kakitus
Avioehdosta kieltäytymisen pitäisi saada hälytyskellot soimaan!
Kieltäytyminenhän on seuraavanlainen viesti: "Tämä liitto on minun puoleltani taloudellinen eikä rakkausavioliitto."- Kukitus
Avioehdosta kieltäytymisen pitäisi saada hälytyskellot soimaan!
Kieltäytyminenhän on seuraavanlainen viesti: "Tässä liitossa minä vaan oleilen passattavana enkä ota vastuuta leivän hankkimisesta perheelle enkä mistään muustakaan ikävästä, minä vaan rakastan." - Erikoista25
En ymmärrä logiikkaasi. Minä kieltäydyn varmasti avioehdosta. En haluaisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka avioehdon haluaa. Elämä on yhteinen avioliitossa, mukaanlukien rahat. Jos olen valmis antamaan sydämeni, niin miksi en sitten rahojani? Todella kylmää ajattelua, jos omat rahat haluaa suojata, ja sitten väittää antavansa sydämensä kokonaan. Just.
Ajatukseni on tämä siitäkin huolimatta, että on hyvin todennäköistä, että tulevalla aviopuolisollani on vähemmän omaisuutta kuin minulla. Omistan kuitenkin kohtuu arvokkaan asunnon, auton ym, eikä kovin monella nuorella miehellä sellaisia ole. - *****
Erikoista25 kirjoitti:
En ymmärrä logiikkaasi. Minä kieltäydyn varmasti avioehdosta. En haluaisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka avioehdon haluaa. Elämä on yhteinen avioliitossa, mukaanlukien rahat. Jos olen valmis antamaan sydämeni, niin miksi en sitten rahojani? Todella kylmää ajattelua, jos omat rahat haluaa suojata, ja sitten väittää antavansa sydämensä kokonaan. Just.
Ajatukseni on tämä siitäkin huolimatta, että on hyvin todennäköistä, että tulevalla aviopuolisollani on vähemmän omaisuutta kuin minulla. Omistan kuitenkin kohtuu arvokkaan asunnon, auton ym, eikä kovin monella nuorella miehellä sellaisia ole."Omistan kuitenkin kohtuu arvokkaan asunnon ja auton ym.", taitaapa pankki kuitenkin omistaa moiset...
Noh, minun pointtini on kuitenkin että itse olen nainen, korkeasti koulutettu. Maksan lainaa vieläkin monen vuoden opinnoistani. Tulevassa miehessäni en katso omaisuutta/koulutusta, rakkaus tulee jos on tullakseen. Silti minulla on tulevaisuudessa oikeus nauttia ammattitaitoni tuomasta lisäedusta, eikä ruveta jakamaan sitä kenenkään kanssa. Joku muukin sanoi täällä palstalla samaa: koska ei voi tietää mitä itse ajattelee tulevaisuudessa, miten voisi tietää toisen ihmisen ajatuksista. Tusmimpa sitä kukaan naimisiin menee erotakseen... - Omat rahnat
Erikoista25 kirjoitti:
En ymmärrä logiikkaasi. Minä kieltäydyn varmasti avioehdosta. En haluaisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka avioehdon haluaa. Elämä on yhteinen avioliitossa, mukaanlukien rahat. Jos olen valmis antamaan sydämeni, niin miksi en sitten rahojani? Todella kylmää ajattelua, jos omat rahat haluaa suojata, ja sitten väittää antavansa sydämensä kokonaan. Just.
Ajatukseni on tämä siitäkin huolimatta, että on hyvin todennäköistä, että tulevalla aviopuolisollani on vähemmän omaisuutta kuin minulla. Omistan kuitenkin kohtuu arvokkaan asunnon, auton ym, eikä kovin monella nuorella miehellä sellaisia ole."En haluaisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka avioehdon haluaa". Ja itse olet siis nuori mies? Niin no onhan nykyään parisuhteen rekisteröiminen olemassa.... samaa sukupuolta oleville.
Senkus jaat vaikka koko omaisuutesi. Esim. välittämättä siitä, että eukko lähti toisen ukon matkaan. Mutta kyllä mäkin olen sitä mieltä, että kyllä se kieltäytyjäkin taitaa ajatella että ero tulee. Ja varmistaa, että ei jää "puille paljaille". Onkohan vain niin, että se joka haluaa avioehdon ajattelee, että mahdollisesti voidaan erota. Jos ei erota niin kumpikaan ei avioehdosta tai sen puutteesta kärsi? - Omat rahnat
Omat rahnat kirjoitti:
"En haluaisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka avioehdon haluaa". Ja itse olet siis nuori mies? Niin no onhan nykyään parisuhteen rekisteröiminen olemassa.... samaa sukupuolta oleville.
Senkus jaat vaikka koko omaisuutesi. Esim. välittämättä siitä, että eukko lähti toisen ukon matkaan. Mutta kyllä mäkin olen sitä mieltä, että kyllä se kieltäytyjäkin taitaa ajatella että ero tulee. Ja varmistaa, että ei jää "puille paljaille". Onkohan vain niin, että se joka haluaa avioehdon ajattelee, että mahdollisesti voidaan erota. Jos ei erota niin kumpikaan ei avioehdosta tai sen puutteesta kärsi?Ei kun jaa niin... eli olet nainen ja ajattelit että todennäköisesti tulet olemaan varakkaampi kuin monella nuorella miehellä ei ole omaisuutta. No ei ole monella nuorella naisellakaan. Veikkaisin, että miehet useimmiten on varakkaampia kuitenkin.
Pikkuinen väärinymmärrys, ajattelin että vertaat miehenä itseäsi muihin miehiin. Aika huolimattomasti luin! - edel
***** kirjoitti:
"Omistan kuitenkin kohtuu arvokkaan asunnon ja auton ym.", taitaapa pankki kuitenkin omistaa moiset...
Noh, minun pointtini on kuitenkin että itse olen nainen, korkeasti koulutettu. Maksan lainaa vieläkin monen vuoden opinnoistani. Tulevassa miehessäni en katso omaisuutta/koulutusta, rakkaus tulee jos on tullakseen. Silti minulla on tulevaisuudessa oikeus nauttia ammattitaitoni tuomasta lisäedusta, eikä ruveta jakamaan sitä kenenkään kanssa. Joku muukin sanoi täällä palstalla samaa: koska ei voi tietää mitä itse ajattelee tulevaisuudessa, miten voisi tietää toisen ihmisen ajatuksista. Tusmimpa sitä kukaan naimisiin menee erotakseen...Olemme yhä eri linjoilla. Ensinnäkin ihan numeroina omaisuudestani, esimerkiksi asunnosta minulla on lainaa enää 30 000e ja arvion mukaan asunnon arvo on vähän vajaa 200 000. Autosta ei ole lainaa, eikä sen puoleen opinnoistakaan. Eli ei ole pankin.
Mutta se oleellisempi asia. Minua ei mikään saisi sellaiseen suhteeseen, jossa en haluaisi esimerkiksi koulutuksen suomista etuuksista nauttia yhdessä miehen kanssa. En minä rahaa ole koskaan itseäni varten hankkinut, vaan perhettä ajatellen. Jotain hyvää koko "tiimille". Ehkä jotain itämaista perua ajatuksissani sitten on, mutta minä en koe, että varallisuudesta voi mitenkään nauttia yksin.
Ja mitä tulee tulevaisuuden ajatuksista, niin avioliiton kestävyydessä on kyse päätöksestä. Ja jos rinnaltaan menettää rakkaimman ihmisen, niin ei rahalla ole sen rinnalla mitään merkitystä. Erikoista25 kirjoitti:
En ymmärrä logiikkaasi. Minä kieltäydyn varmasti avioehdosta. En haluaisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka avioehdon haluaa. Elämä on yhteinen avioliitossa, mukaanlukien rahat. Jos olen valmis antamaan sydämeni, niin miksi en sitten rahojani? Todella kylmää ajattelua, jos omat rahat haluaa suojata, ja sitten väittää antavansa sydämensä kokonaan. Just.
Ajatukseni on tämä siitäkin huolimatta, että on hyvin todennäköistä, että tulevalla aviopuolisollani on vähemmän omaisuutta kuin minulla. Omistan kuitenkin kohtuu arvokkaan asunnon, auton ym, eikä kovin monella nuorella miehellä sellaisia ole.Tahdotaan sekoittaa rakkaus ja rahat ?
Toisekseen, eihän avioehdolla ole mitään merkitystä, jos ei erota ... eli, miksi sitä ei voisi tehdä. Ottavathan ihmiset vakuutuksiakin...edel kirjoitti:
Olemme yhä eri linjoilla. Ensinnäkin ihan numeroina omaisuudestani, esimerkiksi asunnosta minulla on lainaa enää 30 000e ja arvion mukaan asunnon arvo on vähän vajaa 200 000. Autosta ei ole lainaa, eikä sen puoleen opinnoistakaan. Eli ei ole pankin.
Mutta se oleellisempi asia. Minua ei mikään saisi sellaiseen suhteeseen, jossa en haluaisi esimerkiksi koulutuksen suomista etuuksista nauttia yhdessä miehen kanssa. En minä rahaa ole koskaan itseäni varten hankkinut, vaan perhettä ajatellen. Jotain hyvää koko "tiimille". Ehkä jotain itämaista perua ajatuksissani sitten on, mutta minä en koe, että varallisuudesta voi mitenkään nauttia yksin.
Ja mitä tulee tulevaisuuden ajatuksista, niin avioliiton kestävyydessä on kyse päätöksestä. Ja jos rinnaltaan menettää rakkaimman ihmisen, niin ei rahalla ole sen rinnalla mitään merkitystä.Avioliitossa puolisoilla on toisiinsa "elatusvelvollisuus" ... ei avioehto sitä muuta.
Avioehto ei myöskään estä käyttämästä taloudellista hyvääsi perheen eteen tai/ja yhdessä, eikä muuten avioehdottomassakaan avioliitossa asuntosi omistusoikeus siirry puolisollesi koskaan prosentillakaan (edes erossa, ellet niin tahdo).
Avioehto astuu voimaan avioerossa, se laaditaan avioeron varalta .. ei siis vaikuta millään tavalla kun olette avioliitossa "arkeenne".
Kirjoitat: "Minua ei mikään saisi sellaiseen suhteeseen, jossa en haluaisi esimerkiksi koulutuksen suomista etuuksista nauttia yhdessä miehen kanssa."
Miten tämä liittyy millään tavalla avioehtoon?- edel
M36 kirjoitti:
Tahdotaan sekoittaa rakkaus ja rahat ?
Toisekseen, eihän avioehdolla ole mitään merkitystä, jos ei erota ... eli, miksi sitä ei voisi tehdä. Ottavathan ihmiset vakuutuksiakin...Mielestäni rakkauteen kuuluu koko elämä: koti, haaveet, terveys, raha. Kaikki mikä vaikuttaa elämän kulkuun. Kyllä raha ja rakkaus siis pitää mielestäni sotkea.
Vakuutuksia ottaan siksi, että ulkopuolisia uhkia esimerkiksi omaisuudelle on mahdotonta itse täysin estää. Esimerkiksi tuhopolttajan kohteena oleva ullakko tai autovarkaan into ei ole meidän käsissämme. Sen sijaan avioliitto on sen solmijoiden käsissä. Heidän toimensa ja ennen kaikkea päätöksensä ratkaisee sen, kestääkö liitto. Kyllä siis avioehto on epäluottamuslause sille, että molemmat osaisi tehdä liiton kannalta oikeita päätöksiä. - edel
M36 kirjoitti:
Avioliitossa puolisoilla on toisiinsa "elatusvelvollisuus" ... ei avioehto sitä muuta.
Avioehto ei myöskään estä käyttämästä taloudellista hyvääsi perheen eteen tai/ja yhdessä, eikä muuten avioehdottomassakaan avioliitossa asuntosi omistusoikeus siirry puolisollesi koskaan prosentillakaan (edes erossa, ellet niin tahdo).
Avioehto astuu voimaan avioerossa, se laaditaan avioeron varalta .. ei siis vaikuta millään tavalla kun olette avioliitossa "arkeenne".
Kirjoitat: "Minua ei mikään saisi sellaiseen suhteeseen, jossa en haluaisi esimerkiksi koulutuksen suomista etuuksista nauttia yhdessä miehen kanssa."
Miten tämä liittyy millään tavalla avioehtoon?Kommenttini liittyy siihen, mitä edellinen kirjoittaja kertoi halustaan nauttia itse hyvän ammatin tuomista eduista. Ei siis suoranaisesti avioehtoon. Ymmärräthän?
Arkeen avioehto vaikuttaa henkisesti, ainakin usein. Puhutaan helpommin "minun" ja "sinun" rahoista jne. - ******
M36 kirjoitti:
Tahdotaan sekoittaa rakkaus ja rahat ?
Toisekseen, eihän avioehdolla ole mitään merkitystä, jos ei erota ... eli, miksi sitä ei voisi tehdä. Ottavathan ihmiset vakuutuksiakin...Satun tietämään erään perheen jossa toinen osapuoli perusti oman firman, rikastui sillä ja päätti rakentaa perheelle oman kodin ja tarjosi kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt: toinen ei enää ollutkaan kiinnostunut ja muutti uuden luo. Päätti myös samalla viedä mukanaan puolet toisen firmasta (johon hänellä ei muuten ollut osaa eikä arpaa). Eli omaa yritystään säästelläkseen lähti myös itse rakennettu koti alta; kaikille tuli muutto muualle. Tuliko kenellekkään mieleen miten käy lasten (koulujen/kavereiden) muutettaessa täysin uuteen paikkaan?
Kyllä, sille joka joutui "luopumaan" ja joka vielä rakasti. Mutta oliko hänellä muuta mahdollisuutta?
Tätäkö oli siis se tasa-arvo parisuhteessa, jossa ei ole avioehtoa? - soikoon
Erikoista25 kirjoitti:
En ymmärrä logiikkaasi. Minä kieltäydyn varmasti avioehdosta. En haluaisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka avioehdon haluaa. Elämä on yhteinen avioliitossa, mukaanlukien rahat. Jos olen valmis antamaan sydämeni, niin miksi en sitten rahojani? Todella kylmää ajattelua, jos omat rahat haluaa suojata, ja sitten väittää antavansa sydämensä kokonaan. Just.
Ajatukseni on tämä siitäkin huolimatta, että on hyvin todennäköistä, että tulevalla aviopuolisollani on vähemmän omaisuutta kuin minulla. Omistan kuitenkin kohtuu arvokkaan asunnon, auton ym, eikä kovin monella nuorella miehellä sellaisia ole."Omistan kuitenkin kohtuu arvokkaan asunnon, auton ym,"
Ei kai kukaan nyt ala auton tai velkaisen asunnon takia avioehtoja tekemään. Tai vaikka velattomankaan asunnon, ellei se ole poikkeuksellisen arvokas. Itse ainakin suojaan avioehdolla vanhempieni perinnon, arvokkaan sukutilan. edel kirjoitti:
Kommenttini liittyy siihen, mitä edellinen kirjoittaja kertoi halustaan nauttia itse hyvän ammatin tuomista eduista. Ei siis suoranaisesti avioehtoon. Ymmärräthän?
Arkeen avioehto vaikuttaa henkisesti, ainakin usein. Puhutaan helpommin "minun" ja "sinun" rahoista jne.>
voi voi ... kyllä niistä puhutaan on ehtoa tai ei, jos sellaiset puolisot sattuneet hyntyynsä yhteen pistämään.
Jälleen, eihän avioehto estä millään tavalla puolisoita ottamasta yhteistä velkaa (ja hoitamasta sitä yhdessä miten tahtovat), ostamasta yhteistä taloa tai auto, elämästä yhteistaloudessa vaikka kuolemaansa saakka.
Avioehto merkitsee vain sitä, että mahdollisessa avioerotilanteessa toiselta puolisolta ei voi vaatia tasinkoa, millä nettovarallisuudet tasattaisiin yhtäsuuriksi. Vain ja ainoastaan tuota (näin siis avioehdossa mikä laadittu vain avieoron varalta).
Vaikkei avioehtoa olisikaan, sinun omistamasi asunto on sinun myös avioerossa... ei avio-oikeus muuta omistussuhteita MIHINKÄÄN. Totta, erossa ko. asunto olisi mukana osituksessa korottamassa varallisuuttasi, ja vaikuttamassa tuohon tasinkoon.
Olisi hyvä, jos ihmiset ymmärtäisivät mitä avioehto merkitsee ja mitä ei.edel kirjoitti:
Mielestäni rakkauteen kuuluu koko elämä: koti, haaveet, terveys, raha. Kaikki mikä vaikuttaa elämän kulkuun. Kyllä raha ja rakkaus siis pitää mielestäni sotkea.
Vakuutuksia ottaan siksi, että ulkopuolisia uhkia esimerkiksi omaisuudelle on mahdotonta itse täysin estää. Esimerkiksi tuhopolttajan kohteena oleva ullakko tai autovarkaan into ei ole meidän käsissämme. Sen sijaan avioliitto on sen solmijoiden käsissä. Heidän toimensa ja ennen kaikkea päätöksensä ratkaisee sen, kestääkö liitto. Kyllä siis avioehto on epäluottamuslause sille, että molemmat osaisi tehdä liiton kannalta oikeita päätöksiä.... jos puolisot tahtovat solmia avioehdottoman avioliiton, niin tietenkin se on hyvin OK ... ei asia kuulu minulle.
Peräänkuulutan sitä, että puolisot tietävät mitä ja mistä ovat sopimassa solmiessaan avioliiton ehdolla tai ilman -- koska Avioeropalstalla surullisen moni mies ja nainen ihmettelee "kuinka tässä näin voi käydä, en tiennyt!" kun kerron miten ositus suoritetaan ja mitkä kaikki elementit siinä mukana (mm. toisen velat, eläkesäästötilit, yms.)...
Niin, ja olen varsin vakuuttunut siitä että kaikki ne kihlaparit ketkä liittoaan solmivat, tekevät sen oikean päätöksen ja liitto on ikuinen... puolella asia ei niin kuitenkaan ole. Eivätkä ne liitot siihen avioehtoon ole kaatuneet...- edel
soikoon kirjoitti:
"Omistan kuitenkin kohtuu arvokkaan asunnon, auton ym,"
Ei kai kukaan nyt ala auton tai velkaisen asunnon takia avioehtoja tekemään. Tai vaikka velattomankaan asunnon, ellei se ole poikkeuksellisen arvokas. Itse ainakin suojaan avioehdolla vanhempieni perinnon, arvokkaan sukutilan.Toisessa viestissä mainitsinkin, että asunto on lähes velaton ja kohtuullisen arvokas, vaikkakaan ei mikään mielettömän kallis. Täällä palstalla kyllä saa yleisesti sen vaikutelman, että moni ottaa paljon vähemmästäkin aviohdon. Jopa niin, että omaisuuden arvo on hyvinkin sama, niin otetaan aviohto, kun ei voi olla varma, että mitä omaisuutta tulevaisuudessa tulee.
Niin, minähän en avioehtoa ota mistään syystä. - täysin?
edel kirjoitti:
Mielestäni rakkauteen kuuluu koko elämä: koti, haaveet, terveys, raha. Kaikki mikä vaikuttaa elämän kulkuun. Kyllä raha ja rakkaus siis pitää mielestäni sotkea.
Vakuutuksia ottaan siksi, että ulkopuolisia uhkia esimerkiksi omaisuudelle on mahdotonta itse täysin estää. Esimerkiksi tuhopolttajan kohteena oleva ullakko tai autovarkaan into ei ole meidän käsissämme. Sen sijaan avioliitto on sen solmijoiden käsissä. Heidän toimensa ja ennen kaikkea päätöksensä ratkaisee sen, kestääkö liitto. Kyllä siis avioehto on epäluottamuslause sille, että molemmat osaisi tehdä liiton kannalta oikeita päätöksiä.Mutta kun niillekin voi käydä köplästi, jotka ovat luottaneet toisiinsa? Onko se niin kauhea loukkaus, että toinen haluaa varmistua? Okei kyllä mua loukkais, jos mies ei usko että en esim. ole pettänyt. Mutta toisaalta ymmärrän epäilykset, koska niin moni vakuuttaa toiselle vaikka mitä ja tekee kuitenkin toisin. Siitäkin huolimatta, että toinen olisi kuinka luottanut ettei toinen sellaista tekisi. "En olisi ikinä uskonut hänestä sellaista" on varmaan tuttu lausahdus?
Luottaa aina voi, mutta kukaan ei voi varmaksi tietää ja tuntea toista koskaan.
Ja eihän tässä ole kyse vain siitä kestääkö avioliitto. Vaan, että jos ero tulee niin luotatko siihen, että toinen ei halua osuuttaan omaisuudestasi? Vaikka avioehtoa ei ole niin eihän toisen omaisuutta ole pakko ottaa vastaan.
- hei...
Toisaalta mitä haittaa siitä olisi toiselle osapuolelle? Ja kannattaa kuitenkin olla realistinen. Hyvin moni ihminen on ajatellut viettävänsä loppuelämän toisen kanssa eikä ole naimisiin mennessään ajatellut eroa. Ja ero on kuitenkin tullut. Koskaan ei voi tietää 100% varmaksi mitä elämässä tulee eteen!
- Sven
Siis miksi mennä naimisiin, jos pitää tehdä spimus eron varalta? Tällaisia varten on avoliitto.
- avioliittoon
No vaikka siksi, että halutaan turvata kohtuullisen elämän jatkuminen, jos itse sattuukin kuolemaan (niin käy usein, usko pois).
- Jos eletään avoliitossa niin voi toki tehdä keskinäisen testamentin, mutta avopuoliso maksaa kolminkertaisen perintöveron verrattuna aviopuolisoon.
- Avopuoliso ei saa leskeneläkettä, aviopuoliso saa
- Mahdolliset lapset syntyvät aviolapsina, eivät AU-lapsina - Sven
avioliittoon kirjoitti:
No vaikka siksi, että halutaan turvata kohtuullisen elämän jatkuminen, jos itse sattuukin kuolemaan (niin käy usein, usko pois).
- Jos eletään avoliitossa niin voi toki tehdä keskinäisen testamentin, mutta avopuoliso maksaa kolminkertaisen perintöveron verrattuna aviopuolisoon.
- Avopuoliso ei saa leskeneläkettä, aviopuoliso saa
- Mahdolliset lapset syntyvät aviolapsina, eivät AU-lapsinaJos on avioehto, lähteminen on tehty helpoksi kun siihen on jo etukäteen varauduttu. Sellaisille sopii, onnea matkaan, tuollaisilla sitä tarvitaan!
- Avioehdon halunnut
Minun viestini ei suinkaan ollut tuo sanomasi, vaan tämä: "Tiedän että sinulla on paljon omaisuutta ja lisää tulee myöhemmin, ja minulla ei ole mitään omaisuutta eikä myöskään tule. Rakastan sinua enkä rahojasi. Tämän merkiksi haluan avioehdon".
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 634906
- 733992
Sanna Marin ja lähestymiskielto
No just joo. Kaikella sitä pitää saada lööppejä. Taas on joku ohimennen hipaissut pyhää Mariinia.2553604- 1183148
- 482954
- 232618
Ero 68-vuotiaana
Minkälaisen keskustelun saan aikaiseksi, kun minä 68-vuotias nainen haluan erota 70-vuotiaasta miehestäni. Olemme kumpi2732298Haluaisin niin paljon että
Tapahtuu jotain mutta siihen mitä toivot niin en vielä pysty. Täytyy tietää enemmän. Olen myös väsynyt tähän vaikka sydä192246- 381943
- 1081902