Olen vuoden verran ollut kihloissa miehen kanssa,joka rakastaa minua. Meillä on hyvä, toimiva parisuhde ja olen onnellinen hänen kanssaan. Asumme yhdessä.
Mielessäni kummittelee välillä eräs entinen rakastettuni ja hyvä silloinen ystäväni. Olimme lähes 3 vuotta ensin ystäviä ja sitten seurustelimme muutaman kk. Uskoin vahvasti että hän on tulevaisuuteni aviomies. Mutta toisin kävi. Emme ole olleet missään tekemisissä lähes 2 vuoteen, eikä yhteyttä pidetty.
Toivon että voisimme vielä joskus olla ystäviä. ja VAIN YSTÄVIÄ. En halua riskeerata nykyistä suhdettani. Olen senkin joskus tehnyt.
Miksi "entinen" pyörii yhä mielessäni viikottain?? Miksi en ole päässyt hänestä yli 2 vuoden jälkeen?? Mikä mussa mättää??
Kiitos etukäteen vastauksistanne!
Mielessäni kummittelee välillä eräs entinen rakastettuni ja hyvä silloinen ystäväni. Olimme lähes 3 vuotta ensin ystäviä ja sitten seurustelimme muutaman kk. Uskoin vahvasti että hän on tulevaisuuteni aviomies. Mutta toisin kävi. Emme ole olleet missään tekemisissä lähes 2 vuoteen, eikä yhteyttä pidetty.
Toivon että voisimme vielä joskus olla ystäviä. ja VAIN YSTÄVIÄ. En halua riskeerata nykyistä suhdettani. Olen senkin joskus tehnyt.
Miksi "entinen" pyörii yhä mielessäni viikottain?? Miksi en ole päässyt hänestä yli 2 vuoden jälkeen?? Mikä mussa mättää??
Kiitos etukäteen vastauksistanne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sellainen ilmiö, että aika on kullannut muistosi ja ajattelet tuota entistäsi lämpimämmin kuin mitä hän oikeasti ansaitsisi? Monille kai käy niin, että se rakkaus mitä ei saavuttanut, jää kummittelemaan ja siitä ihmisestä tekee helposti ikonin.
Itse yritän pitää jalat maassa ajattelemalla aina, miksi minä halusin päästä suhteesta. Miksi en halunnut jatkaa toisen kanssa. Tai mitä huonoja puolia toisessa oli, sellaisia, joiden kanssa en olisi halunnut elää.
usein ajatuksiini tulee yhteiset hetkemme entisen rakkaani kanssa. Varsinkin hetket joilloin olimme ystäviä emmekä seurustelleet.
Kenties yksi eromme syy oli että "tulin liian nopeasti, liian lähelle". Hänellä oli "suojamuurit" sydämensä ympärillä, kun tavattiin ja kuinka ollakaan vuosien ystävyytemme aikana minä ne sain pikku hiljaa murtumaan. En ollut yrittänyt sitä. Niin vain tapahtui. Ja sitten hän perääntyi, vieden ison osan sydäntäni mukanaan.
Järkeni sanoo, että "unohda jo se mies ja panosta enemmän nykyiseen". Tunteistani yritän päästä selvyyteen. Pääsenköhän koskaan. Yritän ainakin=)