Voisiko joku eläinlääketiedettä opiskeleva/opiskellut kertoa miten vaikeita asioita opinnoissa käsitellään? Tiedän kyllä, että vaikeita, mutta ei kai kuitenkaan tarvitse olla nero pärjätäkseen? Olen siis kiinnostunut nimenomaan opiskelun vaativuudesta, pääsykokeen tason kyllä tunnen.
Itse opiskelen nyt ensimmäistä vuotta biologiaa, mutta eläinlääkikseen olen ajatellut ensi keväänä hakea, kun eivät ovet vielä viime vuonna auenneet. On kuitenkin alkanut arveluttaa selviäisinkö itse opiskelusta, vaikka pääsisinkin sisään, kun nykyisetkin opinnot tuottavat vaikeuksia. Tuntuu, etten käsitä esimerkiksi solubiologiasta yhtään mitään, vaikka se muille ei näytä tuottavan vaikeuksia. Jos biologian opiskelu tuottaa ongelmia, niin onko eläinlääketieteellisessä pärjäämisestä toivoakaan?
Tällä hetkellä asiaan vaikuttaa tosin sekin, että yliopisto-opiskelu on minulle uutta, minkä lisäksi ala ei kiinnosta yhtään ja siten opiskelumotivaatiokin on nollassa. Luulisin, että eläinlääkiksessä asioiden omaksumista helpottaisi jo se, että on selkeä päämäärä, johon pyrkiä. Tällä hetkellä kun päämääräni on lähinnä selvitä kevään hakuihin asti.
Mutta siis, onkohan minulla toivoakaan pärjätä eläinlääketieteellisessä, vai pitäisikö suosiolla unohtaa pitkäaikainen unelma ja vaihtaa alaa johonkin muuhun? Kiitokset jo etukäteen asiallisista kommenteista.
Itse opiskelen nyt ensimmäistä vuotta biologiaa, mutta eläinlääkikseen olen ajatellut ensi keväänä hakea, kun eivät ovet vielä viime vuonna auenneet. On kuitenkin alkanut arveluttaa selviäisinkö itse opiskelusta, vaikka pääsisinkin sisään, kun nykyisetkin opinnot tuottavat vaikeuksia. Tuntuu, etten käsitä esimerkiksi solubiologiasta yhtään mitään, vaikka se muille ei näytä tuottavan vaikeuksia. Jos biologian opiskelu tuottaa ongelmia, niin onko eläinlääketieteellisessä pärjäämisestä toivoakaan?
Tällä hetkellä asiaan vaikuttaa tosin sekin, että yliopisto-opiskelu on minulle uutta, minkä lisäksi ala ei kiinnosta yhtään ja siten opiskelumotivaatiokin on nollassa. Luulisin, että eläinlääkiksessä asioiden omaksumista helpottaisi jo se, että on selkeä päämäärä, johon pyrkiä. Tällä hetkellä kun päämääräni on lähinnä selvitä kevään hakuihin asti.
Mutta siis, onkohan minulla toivoakaan pärjätä eläinlääketieteellisessä, vai pitäisikö suosiolla unohtaa pitkäaikainen unelma ja vaihtaa alaa johonkin muuhun? Kiitokset jo etukäteen asiallisista kommenteista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
*etten käsitä esimerkiksi solubiologiasta yhtään mitään*
*ala ei kiinnosta yhtään ja siten opiskelumotivaatiokin on nollassa*
Mitä luulet sitten eläinlääkiksen olevan? Koirien rapsuttamista, vai? Eläinlääketiede perustuu biologiaan. Sitäpaitsi, pieneläinklinikoita on jo maailma täysi, tarvetta sen sijaan on kunnaneläinlääkäreille, jotka hoitavat isoja tuotantoeläimiä ja byrokratiaa. Onko se sitä mitä haluat?
Tekstistäni sai ehkä hieman väärän kuvan. En tarkoittanut että biologia sinänsä kiinnostaisi yhtään, vaan lähinnä biologin ammatti tökkii. Koska en aio ikinä biologiksi valmistua, on vaikea löytää motivaatiota opiskeluunkaan, vaikka tietysti siitä olisikin hyötyä tulevaisuudessa. Jos ei jaksa kunnolla panostaa opiskeluun, on aika vaikea oppiakaan mitään.
Mistä päättelit että haluaisin suuntautua pieneläimiin, mielestäni en mitään sellaista aiemmassa tekstissäni maininnut. Eivät kaikki eläinlääkikseen hakijat pyri sinne pörröisten kissanpentujen takia.
Opiskelijaö-aines on hivenen heikompaa kuin biologiassa. iologia on melko tavoilteltu koulutusala.
Eläinlääketieteelliseen menee "heppa kivaa"- tytöt.
hahah h
No ei. Jos selvisit kerran biologian pääsykokeesta, tulet selviämään taatusti myös eläinlääketieteellise.
Kyllä eläinlääkikseen on helpompi päästä kuin lääkikseen, mutta että biologiaan.. johan on väite.
En tiedä, kuulostaa melko rajulta väittämältä, vaikka eläinlääkikseen meneekin paljon sellaisia "heppa kivaa" -tyttöjä.
kuin 1tai2 heppa kivaa tyttöjä , toisaalta mikä estää näiden heppa kivaa tyttöjen olevan erittäin lahjakkaita????
Eikä sinne eläinlääkikseen "mennä" , sinne päästään, jos on riittävästi kapasiteettia! Joten joka selviää pääsykokeesta selviää opinnoistakin. Toisin päin asian laita on esim. matem-luonnontiet.aineissa: pääsykokeet helpot, mutta opinnot erittäin vaativat (siis suhteessa pääsykoetasoon).
päästäkseen arvostettuun ja hyväpalkkaiseen ammattiin, vaan eläinlääkikseen hakee näitä jotka haluavat nimenomaan hoitaa ja vielä nimenomaan eläimiä. Lääkiksessä vain pieni osa on varsinaisesti ihmisten parantamisen takia, en ota kantaa siihen tuleeko niistä muista sitten huonompia lääkäreitä...
Any way, eläinlääkiksen hakijat valikoituvat eläimiin suhtautumisen mukaan, eivät niinkään yo-tulosten ja luonnontiedetietojen kuten lääkikseen (en väitä että lääkikseen valikoituisi vain noiden takia, mutta myös suurelta osin noiden..).
Ja nämä ovat nyt niitä "heppa kivaa" tyttöjä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Ei siis tarvitse kirmata niityllä kukkamekossa hevosten perässä huutaen "heeppppaaaa!" jotta kuuluu tähän ryhmään.
LÄhtöpisteytyksessä huomioidaan tietääkseni aina matikka. Hakijoita on älyttömästi kun kouluja on vain yksi. Tiedän monta, jotka kokeilivat muutamia kertoja elukalle eivätkä päässeet, sitten hakivat tavalliselle ja pääsivät heti suurella pistemarginaalilla.
Ai helpompaa kuin lääkikseen vai? Olen kyllä eri mieltä.
tulee olemaan todella rankkoja, sillä jo pelkästään ensimäisen vuoden aikana opetellaan eläinten anatomia ja fysiologia latina-englanti-suomi sekoituksella. Varsinkin tuon latinan oppiminen tuottaa alussa hankaluuksia, samoin kaikkien luiden kyhmyjen ja harjanteiden oppiminen (osteologia juuri takana) :)
Asiat käydään nopeaan läpi, luennoilla käydään asiat pintapuolisesti läpi, oppiminen on tarkoitus tehdä omalla ajalla (jos ei opi kuuntelemalla). Luentoja on yleensä aamupäivällä, iltapäivät tehdään labroja/harjoituksia dissektiosalissa.
Nero ei tarvitse olla, mutta tällöin pääsee helpommalla. Asiat kyllä oppii, mutta siihen tarvitsee ainaista opiskelua ja kertaamista, ja todellakin YMMÄRTÄMISTÄ.
Ai niin, biokemiaa ja solubiologiaa on suurin piirtein joka päivä 2h luentoja.
Ja noista heppatytöistä, suurin osa tämän vuoden alottajista harrastaa/on harrastanut ratsastamista jossain vaiheessa elämäänsä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että juostaisiin hevosten perässä pää kolmantena jalkana!