Ajattelin laittaa tänne viestiä, toivottavasti tän nyt lukee edes joku :)
Se kun nyt vaan on niin että ihmiset ovat harvoin tyytyväisiä siihen mitä ovat. Ujot toivovat (jotkut) olevansa sosiaalisesti rohkeampia, puheliaat ehkä että osaisivat joskus kuunnella muitakin (?), lihavat olevansa laihoja ja toistepäin. Kaiken aa ja oo on nyt kuitenkin se että koittaa, edes y r i t t ä ä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Sillä helpottaa paljon omaa elämäänsä kun ei ole aina vaatimassa itseltään täydellisyyttä. Kai se on sitä huonoa itsetuntoa kun luulee että muut on parempia kuin mitä itse on?
Mutta oikeastaan halusin vielä sanoa sen, että mua ei ole koskaan kiinnostaneet sellaiset tyhjänjauhajajätkät, jotka luulee olevansa Euroopan omistajia. Tiedätte tyypin? Leuhka, vähättelee muita, korostaa itseään aina ja joka paikassa. Yäk. Sen sijaan mua kiehtoo miehet jotka ovat vaatimattomampia eivätkä pidä niin melua itsestään. Sellaiset söpöt, ujot, joilla on omia ajatuksia. Eli jos te, arvoisat ujot poitsut luulette että ette koskaan löydä tyttöystävää sen vuoksi, olette väärässä. Minä, tai joku kavereistani voi jo tsiikailla teitä ;)
PS: Tai en enää minä, koska olen oman ujoni jo löytänyt.
Se kun nyt vaan on niin että ihmiset ovat harvoin tyytyväisiä siihen mitä ovat. Ujot toivovat (jotkut) olevansa sosiaalisesti rohkeampia, puheliaat ehkä että osaisivat joskus kuunnella muitakin (?), lihavat olevansa laihoja ja toistepäin. Kaiken aa ja oo on nyt kuitenkin se että koittaa, edes y r i t t ä ä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Sillä helpottaa paljon omaa elämäänsä kun ei ole aina vaatimassa itseltään täydellisyyttä. Kai se on sitä huonoa itsetuntoa kun luulee että muut on parempia kuin mitä itse on?
Mutta oikeastaan halusin vielä sanoa sen, että mua ei ole koskaan kiinnostaneet sellaiset tyhjänjauhajajätkät, jotka luulee olevansa Euroopan omistajia. Tiedätte tyypin? Leuhka, vähättelee muita, korostaa itseään aina ja joka paikassa. Yäk. Sen sijaan mua kiehtoo miehet jotka ovat vaatimattomampia eivätkä pidä niin melua itsestään. Sellaiset söpöt, ujot, joilla on omia ajatuksia. Eli jos te, arvoisat ujot poitsut luulette että ette koskaan löydä tyttöystävää sen vuoksi, olette väärässä. Minä, tai joku kavereistani voi jo tsiikailla teitä ;)
PS: Tai en enää minä, koska olen oman ujoni jo löytänyt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Totta, ihmisten ei pitäisi aina yrittää pyrkiä siihen mitä ei ole, vaan tyytyä siihen mitä on.
Ihmiset vähättelevät itseään liikaa, eivätkä tajua olevansa parempia kuin luulevat. Olen itsekin ollut melko ujo, oikeastaan koko elämäni. Mutta nyt viimeisen kuluneen vuoden aikana olen muuttunut sosiaalisempaan suuntaan, eipä tuosta ujoudesta kai ikinä täysin tule pääsemäänkään, mutta sitä voi muuttaa lievempään suuntaan. Eikä siitä kannata ottaa turhaa stressiä, se on vain energiantuhlausta. Eipä tässä muuta kuin hyvät lopputalven jatkot!!..
peace.
Terve kaikille!
On mahtavaa jos vain pystyy about yht`äkkiä muuttumaan "epäujoksi".
Se muutos vaatii mielestäni jonkun suuremman muutoksen yksilön elämässä, jokin oikeanlainen onnistuminen jossain tietyssä asiassa ja oikeassa tilanteessa luultavasti auttaa, jolloinka alkaa luottamaan itseensä enemmän.
noh, tää on vain minun mielipiteeni, ja tiedän millaista on olla oikeen erityisen ujo, se ei oo kivaa.
Olen aina ollut päällisinpuolin ujo(kun tunnen oloni turvalliseksi olen aivan erilainen) enkä erityisemmin ole koskaan rakastanut omaa epävarmuuttani, mutta kerran päätin tehdä asialle jotain. Muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin lukioni täysin vieraiden ihmisten kanssa. Ajattelin, että nyt saisin olla oma itseni ja pystyisin ylittämään estoni. Paskanmarjat. Toisin sanoen sain itseni aivan solmuun. Yritin muuttaa
luonnettani ja yleisesti ottaen onnistuinkin, ongelmia siitä syntyi. Vaikka nykyään pystyn rohkeasti puhumaan ihmisille, olemaan vitsikäs ja sosiaalinen, toinen puoli minusta (se ujo)on niin
pirun ahdistunut, että tunnen sisuskaluni räjähtävän; itsetuntoni on vain huonontunut.
Minun pitäisi vain hyväksyä oma onneton persoonallisuuteni eikä pakottaa sitä tiettyihin raameihin. Ujous tai pelokkuus ovat huonoja puolia niin kauan niihin tuijottaa, eroon niistä pääsee positiivisten kokemuksien avulla...eikö olekin lohdutonta ja paradoksaalista!!!
Lohduttomalta ujoudessa pyöriminen kyllä tuntuu, kun ei mikään onnistu, mikään ei tunnu mukavalta ja koko ajan vain ahdistaa. Onnistumisen kautta homma paranee, mutta mistäs sellaisia nyt yht`äkkiä löytyisikään?!
Mikä on ihmisen ensimmäinen velvollisuus?
Vastaus on lyhyt:
Olla oma itsensä!
-Henrik Ibsen-
t:onnellinen mies
en pidä itseäni mitenkään muuten puutteellisena, paitsi vaan ujoudesta vastakkaista sukupuolta kohtaan. kun olen ihastunut johonkin olen aivan tajuttoman ujo mutta muulloin en ole ollenkaan ujo. miten pääsis tästä ujoudesta eroon? oon taas kerran ihastunut erääseen enkä oikeen keksi miten ilmaista sen tai miten "hoitaisi asian" että tutustuttaisiin paremmin.