Äidilläni on paha alkoholiongelma.
Itse olen jo aikuinen ja muualla asuva (en siis asu enää "kotona"). Sisko asuu kyllä vielä äidin kanssa ja saa kestää tätä kärsimystä kaiken päivää...
Ollaan nyt siskon kanssa juteltu että pitäisi saada apua äidille jostain. Äiti itse ei tunnusta juomistaan, vaikka olisi sippikunnossa. Minä en pysty tästä aiheesta hänen kanssaan puhumaan...äiti luulee etten edes tiedä hänen juovan.
Ongelma on mennyt jo tosi pahaksi ja haluaisimme hänen luo jonkun asiantuntijan juttelemaan kotiin ja ehdottavan jotain apua hänelle. Koska siskon kanssa ei osata auttaa eikä voida häntä mihinkään AA-klinikalle kiikuttaa, eivän äiti edes tunnusta juomistaan.
Ja aihe on meille tyttärille siis liian vaikea, emme voi siitä hänen kanssaan keskustella ja itse neuvoa menevän johonkin hoitoon.
Kuka osaisi neuvoa kenen puoleen käännymme, mihin voisin soittaa ja onko edes sellaista tahoa mistä voitaisiin tulla kotia ongelmasta "hienovaraisesti" keskustelemaan äidille, jos hän sitten tajuaisi tarvitsevan apua...ja tämä asiantuntija voisi hänelle jonkinlaista hoitoapua neuvoa samalla...
Asiallisia neuvoja kaivattaisiin!!
Itse olen jo aikuinen ja muualla asuva (en siis asu enää "kotona"). Sisko asuu kyllä vielä äidin kanssa ja saa kestää tätä kärsimystä kaiken päivää...
Ollaan nyt siskon kanssa juteltu että pitäisi saada apua äidille jostain. Äiti itse ei tunnusta juomistaan, vaikka olisi sippikunnossa. Minä en pysty tästä aiheesta hänen kanssaan puhumaan...äiti luulee etten edes tiedä hänen juovan.
Ongelma on mennyt jo tosi pahaksi ja haluaisimme hänen luo jonkun asiantuntijan juttelemaan kotiin ja ehdottavan jotain apua hänelle. Koska siskon kanssa ei osata auttaa eikä voida häntä mihinkään AA-klinikalle kiikuttaa, eivän äiti edes tunnusta juomistaan.
Ja aihe on meille tyttärille siis liian vaikea, emme voi siitä hänen kanssaan keskustella ja itse neuvoa menevän johonkin hoitoon.
Kuka osaisi neuvoa kenen puoleen käännymme, mihin voisin soittaa ja onko edes sellaista tahoa mistä voitaisiin tulla kotia ongelmasta "hienovaraisesti" keskustelemaan äidille, jos hän sitten tajuaisi tarvitsevan apua...ja tämä asiantuntija voisi hänelle jonkinlaista hoitoapua neuvoa samalla...
Asiallisia neuvoja kaivattaisiin!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
A-klinikalta, mutta yleensä eivät tee kotikäyntejä. Sinne pitäisi hakeutua itse, ja miten saat äitisi lähtemään, se onkin jo kimurantimpi juttu.
kysyä apua kaupungin/paikkakunnan sosiaali- & terveystoimistolta.
Mutta harvemmin hekään alkavat puuttumaan jonkun juomiseen tms., varsinkaan, jos se ei aiheuta ympäristölle järjestys- ja muita ongelmia.
Lisäksi ihmettelen kommenttiasi; "minä en pysty tästä aiheesta hänen kanssaan puhumaan" - mutta silti pystyt helposti suunnittelemaan äitisi siirtämistä kotoaan pois johonkin hoitolaitokseen. Olisi vain parasta, että sä juttelisit suoraan asiasta sun äitisi kanssa. Ehkä äitisi sen takia juokin, koska on tuntee, että molemmat tyttäret (ja siis varsinkin se toinen, siis sinä) ei halua jutella asioista hänen kanssaan. Hän ottaa huikkaa murheeseen.
Ja - kaikilla ei ole vain samanlaiset elämäntavat tai näkemykset. Ja onhan äidilläsi täysi oikeus elää miten itse haluaa. Joten, unohtakaa sana, että asia on teille liian vaikea. Menkää ja jutelkaa hänen kanssaan asiasta ja kuunnelkaa myös häntä, älkää menkö juttusille vain niillä näkymin, että me ollaan nyt näin päätetty.
Niin tai näin teet, sinun se on tehtävä.
Tiedän kokemuksesta, ettei äitisi todennäköisesti suostu ottamaan apua vastaan.
Koska hän vielä kieltää ongelmansa, hän samalla uskoo omavoimaisuuteen. Hän vielä uskoo, että osaa 'kohtuukäyttää' alkoholia ja omasta mielestään pystyisi jopa lopettamaankin sen käytön, kunhan vaan ympäristö tai olosuhteet muuttuisivat hänen haluamallaan tavalla.
Noin se osapuilleen menee alkoholistilla tuo ajatusten kulku.
Jos tunnette jonkun raitistuneen alkoholistin, häntä voisi pyytää puhumaan äidillenne. Raitis alkoholisti osaa puhua samaa kieltä juovan alkoholistin kanssa, eikä suostu lähtemään mukaan mihinkään vedätykseen.
Muulla tavoin ette voi äitiänne auttaa, ja teidän täytyykin keskittyä omaan jaksamiseenne. Varsinkin äitisi kanssa asuvan sisaren kannattaisi hakea apua itselleen.
Paras palvelus minkä voi juovalle alkoholistille tehdä, on lopettaa tämän juomisen peittely ja salailu, perhekulissien pystyssä pitäminen, jälkien siivoaminen, kuskaaminen tai juotavan kantamisen hänelle tai jopa juomisen rahoittaminen.
Eli kannattaa lopettaa kaikki toiminta mikä mahdollistaa hänen juomistaan tai antaa hänelle mahdollisuuden jatkaa juomista.
Olen Jarzan ja ex-Jasun kanssa samaa mieltä: Sinun ja siskosi on ehdottomasti puhuttava äidillenne hänen juomisestaan. Kertokaa MILTÄ TEISTÄ TUNTUU, ei teidän muuta tarvitse sanoa. Vain omat tuntemuksenne, mitä ne sitten ovatkin.
Itse en olisi kai koskaan älynnyt olevani ongelmajuoja, jos siitä ei oltaisi ruvettu sivusta käsin minulle huomauttamaan. Minullahan oli oikeus juoda, syitä kyllä riitti.
Sinä et asu enää kotona, mutta sisaresi elämää äitisi juominen kyllä haittaa. Siskosi tilanne on vaikea. Siinä äitisi vierellä hän on vaarassa sairastua omiin vääristymiinsä, ruveta ajan pitkää jopa holhoamaan äitiänne mikäli äitinne juominen vain jatkuu. Jos siskosi on alaikäinen, hänen olisi hyvä jutella asiasta esim. kouluterveydenhoitajan kanssa. Jos hän on vanhempi, hän voi mennä A-klinikalle kysymään neuvoja omalle jaksamiselleen.
Ottakaa ensi tilassa asia nyt äitinne kanssa puheeksi. Se voi olla, ja luultavasti onkin, uuden polun pää.
Ohoh, otsikko tuli väärin. Sen piti olla: Virtahepo on olohuoneessanne.
(Onko tuo Tommy Hellstenin kirja 'Virtahepo olohuoneessa' tuttu? Kannattaa lukea.)
Hänellä on juomatonta viinaa elämässään jäljellä, koska ei tunnusta/tunnista juomistaan, ja siitä aiheutuvia seurauksia.
Ulkopuolisten puheet ja neuvot siinä tilanteessa saisivat hänet vain loukkaantuneena puolustuskannalle vailla myönteistä tulosta.
Ainoa oljenkorsi olette sinä ja siskosi. Kyllä oman äitinsä kanssa voi ja pitää asiasta keskustella, vaikka hankalalta tuntuisikin.
Yhdessä siskosi kanssa on asia revittävä täysin auki hänen eteensä, raakanakin, ja selvitettävä mitä äitisi juominen aiheuttaa ja tulee aiheuttamaan siskollesi, kuten myös itselleen.
Salailu puolin ja toisin ei auta mitään, kun kerran ongelma on olemassa.
Toivot jonkin tahon tulevan hänen luokseen keskustelemaan asiasta hienovaraisesti.
Juoppoon eivät mitkään hienovaraisuudet tepsi ikinä. Päinvastoin, hänet on saatava avaamaan silmänsä näkemään raadollisuus, ja se ei onnistu kuin avomielisyydellä ilman mitään hyssyttelyjä.
voisitte kysyä kokemuksia al-anon toveriseurasta.
vain tiedoksi että tuskin äitimme juo koska emme siitä hänen kanssaan puhu...hänellä on elämä ollut vaikeaa joskus ennenmuinoin jolloin juominen alkoi. Kyllä hän tietää että hänestä välitämme, se näkyy kyllä yhteisessä elämässämme muuten, mutta tämä alkoholi vain ollut vaikea asia ottaa puheeksi...jostain ihmeen syystä...
no, nyt tänään kirjoitin hänelle kirjeen, ehkä se on pieni askel eteenpäin...jospa sen jälkeen olisi helpompi ottaa puheeksikin..
onhan se pelkurimaista kirjoittaa äidilleen kirje, niin tiedän sen. Mutta saapa hänkin sitten sen luettuuan hetken miettiä asiaa rauhassa ja puhumme siitä sitten kun hänen luo taas menen...ehkä tuon kirjeen jälkeen siitä on helpompi puhuakin kun äitini tietää että asian tiedostamme siskon kanssa ja haluamme auttaa...
Et sinä ollut pelkuri. Olit rohkea, teit ihan oikein. Kirjeessä on tallesssa se asia, äitisi ymmärtää ehkä nyt paremmin kuin jos olisit puhunut. Hyvä tyttö!
saa äitisi ainakin ajattelemaan. tsemppiä.
Tuli mieleeni, että sain itsekin aikoinaan tyttäreltäni kirjeen.
Siinä hän kertoi sen mitä ei ollut koskaan sanonut ääneen. Kertoi juomisestani ja uhkasi ilmoittaa TK:een, etteivät enään jatkaisi benzo-reseptiäni.
Hävitin kirjeen heti, mutta kyllä se jäi vaikuttamaan alitajuntaan. Eniten huolestuin mahdollisuudesta, että menetän krapulalääkkeeni, joihin olin jo tukevasti koukussa.
Näin vuosien kuluttua voin sanoa, että olen yhä tyttärelleni kiitollinen tuosta kirjeestä.
Se oli yksi tekijä siinä prosessissa joka sai minut hakemaan apua juomiseeni.
Nyt jo edesmennyt isoäitini sanoi minulle kerran, että niin vaikeata asiaa ei olekaan, etteikö sitä itselleen rakkaan/tärkeän henkilön kanssa voisi kasvokkain puhua.
Sillä kasvokkain keskustellessa molempien tunteet näkyvät, mutta kirjeessä ne ovat vain sanoja paperilla.