Olen saanut vaikutelman, että Suomen tiedotusvälineiden julkaisutoiminta oli valjastettu jo 1980-luvulta alkaen pönkittämään Suomen liittämistä Euroopan Unioniin.
Silloin kun media ottaa suorittaaksen tämän kaltaisen tukitehtävän ei se voi olla vaikuttamatta sille luonnostaan kuuluvan vastuullisen tehtävän tehtävän suorittamiseen, olla demokratiaan kuuluva objektiivinen ja totuudenmukainen yhteiskunnallisten asioiden julkituoja.
Ilkka Hakalehto kirjoittaa kirjassan EU-KAAPPAUS ko. asiasta mm. seuraavasti: "Euroopan Unionin jäsenyyskysymyksen osalta johtavat tiedotusvälineet, tetevisio, radio, sekä laajalevikkisimmät sanoma- ja aikakauslehdet unohtivat ja - niin kuin monet tosiseikat osoittavat - tietoisesti laiminlöivät tehtävänsä. MONET NIISTÄ TOIMIVAT LÄHESTULKOON SAMOIN KUIN VALLANPITÄJILLE ALISTETUT TIEDOTUSVÄLINEET TOTALITAARISISSA MAISSA".
Hakalehto ei mainitse milloin tuollainen toiminta käynnistyi, mutta arvioni on että 1980-luvun puolella sen täytyi tapahtua. Kysymys on kuitenkin kansanvallan julkeasta halveksunnasta.
Silloin kun media ottaa suorittaaksen tämän kaltaisen tukitehtävän ei se voi olla vaikuttamatta sille luonnostaan kuuluvan vastuullisen tehtävän tehtävän suorittamiseen, olla demokratiaan kuuluva objektiivinen ja totuudenmukainen yhteiskunnallisten asioiden julkituoja.
Ilkka Hakalehto kirjoittaa kirjassan EU-KAAPPAUS ko. asiasta mm. seuraavasti: "Euroopan Unionin jäsenyyskysymyksen osalta johtavat tiedotusvälineet, tetevisio, radio, sekä laajalevikkisimmät sanoma- ja aikakauslehdet unohtivat ja - niin kuin monet tosiseikat osoittavat - tietoisesti laiminlöivät tehtävänsä. MONET NIISTÄ TOIMIVAT LÄHESTULKOON SAMOIN KUIN VALLANPITÄJILLE ALISTETUT TIEDOTUSVÄLINEET TOTALITAARISISSA MAISSA".
Hakalehto ei mainitse milloin tuollainen toiminta käynnistyi, mutta arvioni on että 1980-luvun puolella sen täytyi tapahtua. Kysymys on kuitenkin kansanvallan julkeasta halveksunnasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muistelisin jonkun jossain haranneen haranneen vähän vastaankin. Eiks se kuvaa vapaast julkasust niinku esimerkkii.
Muistaakseni juuri Suomen EU-jäsenyyden valmisteluvaiheessa mm. maakuntalehtien omistuspohjassa tapahtui mullistavia muutoksia. Tuolloin mm. Sanoma Oy:n Aatos Erkko oli kaiketi innokkaana lehtien osakkeiden hamuajana. Se ei varmastikaan ollut lehtien vapaalle tiedotustoiminnalle millään muotoa eduksi.
mitään virallista sisältöä ei äänestyksestä saatu. Medialla oli valheen ujuttamisen rooli kansalle. Kansa nieli syötin ja äänesti valheellisen mielikuvan perusteella, kun muuta ei ollut tarjolla.
Näkeehän sen kaikessa mitä vilunkiä päättäjät harjoittivat, se oli törkeä petos alusta loppuun. Olisi vähintäänkin oikein tuomita kaikki osalliset maanpetoksesta, niin tarkkaan harkittu operaatio oli.
Voidaan vain kuvitella miten hyvän etiikan omaavat toimittajat kokevat työnsä "valheen apostoleina".
Samat vaikeudet voivat kohdata myös äänestäjiä, jotka ovat kenties jo suvun perintönä säilyttäneet ns. "puolueuskollisuuden"?
Tilanne kuitenkin on nyt Lipposen, Ahon, Niinistön, Halosen, Ahtisaaren, Koiviston, Kalliksen, Siimeksen, Sasin ja kumppaneiden toimesta niin radikaalisti muutettu, etteivät puolueet ole enää tavoitteiltaan entisiä, joten niistä luopumisen ei pitäisi tuottaa tuskaa vaan vapauttavaa iloa.
Toimittajien työskentely tämän pakkovallan kätyreinä on poliittisesti sitoutuneita toimittajia lukuunottamatta varmasti ahdistavaa.
Jos lehdet eivät julkaise ipulaisten hömppäjuttuja, ei se tarkoita sitä, että ne olisivat jonkin irstaan vapaamuurarimafiarikostelujärjestön "talutusnuorassa". Te ipulaiset väitätte mitä vaan, mutta pitävien todisteiden esittäminen pienestäkin asiasta on mahdotonta.
sinun pöö jutuille nauraa nekin jotka ei lue mitään tyhmä
Ei ole kauankaan siitä, kun tämä Sonkajärven puusee-keisari Nerva pyyteli anteeksi loukkaavia ja solvaavia lausuntojaan. Nyt sama prööötsäily ja häiriköinti jatkuvat. Yhden asian hän on sentään saanut aikaan: hölmöä häirikköä nimitetään jo yleisesti ei enää Uunoksi vaan Artoksi.