Olen 25v ja poikuus on yhä tallella. Hieman se itseäni nolottaa ja joskushan siitä joutuu ja tulee valehdeltua kavereille. Muutamia saumoja olisi mahdollisesti ollut päästä aikaisemmin poikuudesta eroon, mutta olen vain ollut niin ujo eli pelkuri. En kuitenkaan muilla elämän osa-alueilla ole välttämättä mitenkään erityisen ujo, ehkä jopa päinvastoinkin. En tiedä miksi tänne kirjoittelen, ehkä haluaisin kuulla onko itselläni kohtalontovereita vai olenko ainoa laatuani.
Huh, ehkäpä tämä tunnustus tänne vähän helpottaa. Hmm.. tai ehkä ei.
Huh, ehkäpä tämä tunnustus tänne vähän helpottaa. Hmm.. tai ehkä ei.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kannattaa tehdä asialle jotain eikä vaan pyörittää peukaloita. Ei se seksi nyt oikeasti ole niin kummallinen asia että siitä kannattaa ottaa stressiä. Mulla ei onneksi ihan noin kauaa mennyt kylläkin 20 puolella jo olin...
Alat seurusteleen jonkun mukavan tytön kanssa niin se seksi tulee sitten luonnostaan jonkun ajan päästä. Ei kannata mitään yhden illan juttua ottaa, voi kaduttaa myöhemmin.
Mikäli vaan tilaisuus tulee, niin ei muuta kuin panet vaan meneen. Se on silloin sillä hoidettu, eikä varmasti myöhemmin harmita pätkääkään. Se on kyllä nyt sun tilanteessas vaan pääasia, että saat sitä pillua joltakin. Tyttöystävän voi hommata myöhemminkin ja on vaan parempi, että on jo sitä ennen hieman irrotellut.
Tuo olisi voinut olla minun kirjoitus. Samanikäisiäkin ollaan.
Tämä kohtalo hävettää niin että voisin vajota maan alle. Ja onpa tullut valehdeltua monestikin, kun ei kehtaa tällaista kurjuutta levitellä. Siinä mielessä ollaan eri tilanteessa, että mulla ei ole ollut edes saumoja päästä poikuudesta eroon. Tuskinpa epäröisin yhtään, jos vain tulisi mahdollisuus.
Ei se tuo ujous ole mikään ratkaisu. Siihen päätelmään olen ainakin itse tullut. Itsekään en ole ujo, vähän epävarma naisten parissa, mutta sen ymmärtää kun on tähän asti tämän tilanteen päästänyt. Työnikin on sellainen, että näissä hommissa ei ujot tosiaankaan voi olla. Ja sitä en itselleni myönnä, että ulkonäössä olisi vikaa. Eikä olekaan.
Kaipa meiltä sitten uupuu "se jokin". Kaikkia miehiä ei vain ole naisia varten tehty. Sen miltä sinusta ja minusta tuntuu ymmärtää vain, jos on itse samassa tilanteessa. Viittaan tällä siis tuohon pikku enkelin kommenttiin. Tuon olen kuullut niin monesti, että en edes muista. Alat vain seurustelemaan jonkun kanssa... heh, vaikea varmaan uskoa että kaikilla ihmisillä se ei mene niin, että valitaan vaan joku ja aletaan seurustelemaan. Eipä ole vielä tähän ikään mennessä tullut vastaan tyttöä, joka olisi osoittanut minua kohtaan mielenkiintoa niin paljon, että seurusteluun olisi ollut mitään mahdollisuuksia.
Eikä se johdu ainakaan minulla siitä, ettenkö liikkuisi ihmisten ilmoilla ja olisi tekemisissä naisten kanssa. Vaan se johtuu..... niin, sen kun tietäisi mistä se johtuu. Sitten ei olisi enää näin ankeaa.
Koitahan pärjätä. Niin minäkin yritän, vaikka en enää oikein jaksa itsekään uskoa, että voisin joskus saada naista. Aivan pirun vaikea tätä on kyllä hyväksyä! En oikein osaa ja halua mieltää asiaa siten, että olisin jotenkin huonompi kuin ne miehet joilla on naisia. Kaipa se kuitenkin niin on, että olen naisten silmissä huono miehenä. Niin sanotusti "ei-seksuaalisesti kiinnostava ihminen".
Täällä puhuu parikymppinen neitsyttyttö, ja uskon, että jo noin hyvällä äidinkielen käytöllä Sinulla todellakin olisi saumoja moniinkin naisiin. Itsekään en tiedä, milloin aion impeyteni luovuttaa, mutta vielä en koe varsinaisesti ahdistuvani asiasta. Haluja kyllä olisi. Uskon, että vielä joku kaunis päivä tapahtuu jotain kaunista... Anna mehiläisten lennellä kukasta kukkaan; ehkäpä Sinulle jääkin se kaunein "lootus", joka päättää luonnollisesti aueta vasta kohdattuaan puhtaan "pistiäisen".
Valitettavasti se hyvän äidinkielen käyttö rajoittuu kirjoittamalla ilmaisemiseen :) Kun puhumaan pitäisi alkaa (siis tytöille) ei mitään järkevää tunnu enää suusta tulevankaan. Olen kyllä näistäkin asioista puhunut naispuolisten kavereideni kanssa, mutta kavereille se puhuminen onkin helpompaa. Ja kavereiden kanssa ei ole vielä koskaan suhde edennyt sen pidemmälle.
Itse asiassa tuo sinun kirjoitus oli aivan kuin parhaan kaverini suusta ;) Voisin jopa luulla, että olet hän, mutta kun kerroit olevasi neitsyttyttö, niin et sitten tosiaankaan ole :)Hän on naisena minulle kyllä puhunut näistä jutuista kyllästymiseen asti. Ja hän siis tietää tarkalleen, mikä on tilanteeni ja millaisia tunteita tämä minussa herättää.
Periaatteessa tiedän kyllä, mitä minun pitäisi tehdä, jotta voisin naisen saada. Sen toteuttaminen käytännössä ei vaan ole niin helppoa. Paineet ovat valtavat ja ei vaan pysty rentoutumaan.
Kiitos vaan silti kannustuksesta! Tunteet ovat vain itsellä niin solmussa, että en edes oikein tiedä haluanko odottaa sitä kauneinta lootusta. Tuntuu, että pitäisi mahdollisimman pian päästä eroon poikuudesta ja saada kokemuksia mahdollisimman monesta naisesta. Minäkin haluaisin lennellä kukasta kukkaan ainakin jonkin aikaa ja kokea.
Itse sain naista ensimmäisen kerran 23 vuotiaana. Sen jälkeen seksikokemuksia onkin tullu monia lisää.
Ollaan realisteja. Ei ole olemassa lootusta. On vain niitä tavallisia kukkia. Kannattaa unohtaa kaikki romatisointi sillä totuus on melko karu. Hyvä sun on puhua naisena. Nainen kuitenkin on lopulta se joka päättää, harrastetaanko seksiä vai ei.
Jos/ kun ei muuten niin rahalla ainakin. Paskat tasa-arvosta. Säälipimperoa aika harvoin kukaan nimittäin saa. Jos niin olisi niin eipä olisi nykyistä ongelmaa näilläkään kavereilla.
Sillä kuka nainen haluu tollasta joka haaveilee kukasta kukkaan????
Ehkäpä toi sun asenne näkyy päälle, ja siks saat (ihan siis ansiosta) olla ilman.
Kuulostat ihan samalta kun nykyinen avomieheni oli joskus muutamia vuosia sitte. Itsevarmuutta oli vaikka muille jakaa, kaikin puolin särmä kaveri jne, mutta naisasioissa itsevarmuus oli jostain syystä täysin nollassa. En ikinä nähny sitä kenenkään naisen kanssa tai ollu kuullu sen seurustelevan. En tajunnut yhtään miksi, koska tiesin omastakin kaveripiiristäni useiden pitävän häntä kaikinpuolin mukiinmenevänä tapauksena. Ja itse olin ollut ihastunut häneen useita vuosia:) Oltiin kyllä kavereita, pyörittiin samoissa porukoissa jne, mutta ikinä en saanut mitään viitteitä siitä, että sitä olis kiinnostanu mikään kaveruutta kummempi, joten en minäkään viittiny mennä ystävyyttä pilaamaan kaikenmaailman ehdotuksilla. Sitten eräissä illanistujaisissa parin rohkasuryypyn jälkeen päätin mennä juttelemaan asiasta. Ja niinhän se oli, että ei vaan tuntenu osaavansa lähestyä naista ja oli vaan kertakaikkiaan ujo siinä suhteessa. Ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, niin sitä korkeammalle se rima tavallaan nousee...Kaveri oli silloin 26. Ja keskustelun päätteeksi se sai vihdoinkin kakisteltua ulos suustaan, että miten ois. Ja kyllähän mulle passas:) Vietettiin tosi kivat pari kuukautta, mutta sitten päätettiin lähteä eri suuntiin. Mutta vuoden verran seikkailtuaan se kömpi taas mun peiton alle ja yhes ollaan oltu siitä asti:)
Ymmärrän kyllä sua, mut ajattele ihan oikeasti mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos joku kerta et peräännykkään jos ehdotus tulee(tai jos ehdotat itse:) Vaikka kävisi mitä, niin et sinä siihen kuitenkaan kuole. Ei me naiset ihmisiä kummempia kuitenkaan olla:)
sopivaa kumppania ensin, kenelle haluat antaa poikuuden tai no aikuisemmin sanottuna, kenen kanssa haluat olla vakavastikin. Oon kyl nainen, ja itsellä meni neitsyys siinä 21-vuotiaana vasta, mut ei haitannu mitään ku odotin sopivan poikakaverin löytymistä. Eka kerta jää aika vahvasti mieleen ja leimaa sitäkin, mitä mieltä alat olemaan seksistä ylipäänsä :)
Älä murehdi. Multa meni poikuus naisenkanssa 17v ja en muista ko. aktista muuta kuin hirveen ähellyksen ja sen et hyttikaveri odotti vuoroaan yläpunkalla. Nainen oli jotain 20v, norjalainen ja oltiin matkalla Sto-Hki Viikkarilla hirveessä syysmyrskyssä. Tosi kaunis kokemus.
Varsinainen poikuus multa meni 16v rippileirillä kun isonen(kundi) raiskasi mut saunan jälkeen.
Onneks selvisin siitä pää kunnossa, paras kaveri auttoi vaan kuuntelemalla. Pylly kyllä oli kipee.
Et siis laske neitsyyden menetykseksi sitä, että otit ala-asteen maikalta kalua poskeen ja oikein kunnolla, useampaan otteeseen? Taisitpa ihan niellä mahlatkin loppuun asti?
Okei okei vaivaa se vieläkin vähän. En haluis tunnustaa mutta kun näen oikeen hyvännäköisen jätkän tekis mieli mennä harrastamaan homoseksiä sen kanssa mutta en uskalla.
Kuulostaa kovin tutulta.
Varmasti meitä miehiä, jotka eivät pärjää naisrintamalla syystä tai toisesta. Et ole siis yksin. Niin kauan, kun pystyt elämään ongelman kanssa, asiat ovat hyvin. Heti, jos alkaa epäilyttämään, hae apua! Nimimerkillä kokemusta on.
Kyllä se siitä.
On todella vaikea neuvoa toisia näissä asioissa, sillä kuten tiedämme, kyse on yksilöllisistä ihmsistä ja tilanteista. Se, mikä on toiselle itsestäänselvyys, ei jollekin muulle olekaan niin selvää. Ikävertailutkaan eivät aina tule kyseeseen, sillä asettamalla kaksi täsmälleen saman ikäistä ihmistä vertailuun, unohtuvat muut kypsyyteen vaikuttavat seikat täysin. Asenne elämään vaikuttaa, "onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä" vaikuttaa.
Minä olen supliikkimies, monin tavoin pidetty ihminen ja aina tullut erinomaisesti toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mutta, olen 21-vuotias ja voin kutsua itseäni vielä pojaksi. Saan kutsua, se ei ole taakka.
Olen siitä onnellisessani tilanteessa, että tämä kaikki on harkittua. Olisiko se temppu ja mikään mennä tukko tuohta taskussa lähibaariin, juottaa siellä viisi vuotta vanhempia naisia ja sitten valomerkin tullen ottaa saattopaikka haltuun? Minä tiesin päämääräni ja omat tavoitteeni ihmissuhteiden kanssa jo lukuisia vuosia sitten ja sillä tiellä olen yhä. Joku sanoisi, että kärsivän ja naisettoman tumputtelijan tiellä, toinen taas väittäisi että fiksun ja valikoivan mr. itsevarmuuden polulla. Molemmissa on totuuden siemenensä.
Minä olen ollut ihastunut, mutta ne eivät ole päättyneet kauniisti. Vastakaiku on joko puuttunut tai sitten olen viikkojen jälkeen nähnyt "metsän puilta" ja joutunut toteamaan ihastukseni kohteen sittenkin minulle sopimattomaksi. Eikun takaisin sorvin ääreen katselemaan romanttisia komedioita ja kuuntelemaan James Bluntia. Enää puuttuu suoraan purkista sydänsuruihin popsittava jäätelö. Ihanan jenkkiä!
Pari kuukautta sitten tunsin ihastumisen vahvempana kuin koskaan aiemmin. Alkuhuumassa toki moni asia silottuu, mutta tämä tyttö on vain niin kertakaikkisen IHANA ja hänessä on sellaista särmää, mitä olen vuosia etsinyt. Kun tajusin hänenkin pitävän minusta, tuntui kuin koko maailman onnellisuus olisi tippunut syliini kertaheitolla! Onnellisuuden tunteestakin voi näköjään tulla humalaan, sen sain hienolla tavalla kokea.
Olen tapaillut tätä tyttöä pari kuukautta ja yhdestä asiasta olen varma: tahdon pitää hänestä kaikin tavoin kiinni! Tunteeni häneen eivät ole pelkästään eläimellisten intohimojen tanssia, vaan monilla tasoilla kulkevaa. Kokonaisvaltainen tunne, joka viestittää "tähän tyttöön minä suhtaudun vakavasti",
Hullu romantisoiminen voi joistakin olla ärsyttävää, joten jotkut ovat tälläisen tekstin jälkeen jo hukkuneet siirappiin. Näin minä kuitenkin tunnen.
Kiteytän tekstini: päällimmäisenä ajatuksena ei ole nyt "päästä mahdollisimman nopeasti tytön pöksyihin", vaan nauttia ja tutustua tähän ihmiseen täysipainoisesti niin monella tasolla kuin vain mahdollista. Ja sen jälkeen laajentaa suhde seuraavalle tasolle. Tasolle, jossa seksi ei enää ole kylmää, vaan kahden sielultaan samanlaisen ihmisen lämmintä leikkiä.
Vaivojenne säästämiseksi kirjoitan kommentit tekstiini jo valmiiksi:
pera69 kirjoitti:
"mikä vitun runopoika täällä on? Vittu iske se nainen jos kerta pystyt"
MaxSex kirjoitti:
"Sitä ollaan niin itsevarmoja! Kuitenkin joku nörtti tumputtelija taas moralisoi vittu muita"
SuomenHuippu
"Älkää nyt. Nuori se vasta on."
En osaa oikein kommentoida kuin otsikon.
Te tiedätte mitä haluatte, pystytte hallitsemaan itseänne ja ympäristön teihin vaikuttavia paineita / muita ulkopuolisia tekijöitä ja toimimaan sen mukaan, mitä te todella, rehellisesti uskotte haluavanne.
Asia hallinnassa.
Sanalla sanoen, menee hyvin. Kaikki on loppujen lopuksi mielestä kiinni. Minkälaiseksi on kehittynyt perimän ja lapsuuden kasvatuksen ja kasvuympäristön myötä. Jokainen tekee, kuten parhaaksi itse näkee.
Tuleepa näin illasta "poliittista" vastausta. Ei muuta kuin jatketaan.
viimeinen ilmaisu. 'Lämpimästä leikistä', siis.
Kiitos siitä:).
Kiitos vastauksista. Niitähän tuli enemmän kuin oletin. Ennen en ole juuri nettiin avautumista harrastanut, joten en tiennyt mitä odottaa. Kiva oli huomata, että kohtalontovereita löytyy.
Onnea kaikille poikuudesta eroon pääsemiseen. Mielestäni sen suhteen ei ainakaan kannata masentua jos vaan vähänkin toivoa on, niin kuin koen itselläni olevan.
Paistaa se aurinko risu kasaankin, joten ei siis syytä huoleen, mutta kyllä silti meiän "poikien" on syytä tästä lähtien pistää itseämme enemmän likoon.
Tänne kirjoittaminen oli osa ajatustani siitä, että minun pitää joka päivä tai ainakin useasti tehdä jotain mitä en ole ennen tehnyt. Hitto, vielä joku päivä se uusi juttu mitä en oo ennen tehnyt on rakasteleminen. Yeah!!
Lykkyä tykö kaikille!!
Niin. Ja samansuuntaisia ajatuksia minulla vaikka olen tyttö ja sua nuorempikin.
voin sanoa, että itsekin jännitin aikoinani seksihommia niin paljon, että en uskaltanut kenenkään kanssa seurustella. Ulkonäön puolesta olisin kyllä saanut "seksipartnereita". Muuten tulin kyllä ns. kaveripohjalta hyvin juttuun naisten kanssa.
Sitten yksinkertaisesti kävin muutaman kerran maksullisissa naisissa "opettelemassa" ja sen jälkeen alkoi luistamaan muutenkin hyvin.
Ei välttämättä toimi kaikilla, mutta mulla toimi. Kaikki tyylillään.
Avo pääsi poikuudesta eroon, kun kyllästyin sen ujouteen. Oli tosi ujo, no kieltämättä olen myös itse.
Naispuolisena ihmisenä sanon mielipiteeni, että arvosta enemmän sellaista miestä, joka ei oo pannu kylän jokasta naista.